Eilen päätin, että tänään laiskottaa. Puoliso vähän nurisi tekosyilleni jättää pyörälenkki väliin. Itse suorastaan ilahduin, kun aamulla satoi räntää, ja sain oikean syyn. Kantapäätä särki, väsytti.
Kävimme maalla autolla kuljettelemassa autonrenkaita ja etsimässä suojapressuja miehen työpaikan ikkunaremonttityömaalle. Kävelin hiljaksiin pihalla ja katsoin, kun mäyräkoira intoutui jopa juoksemaan ja mopsi pysyi juuri ja juuri jaloillaan.
 |
| raparperit |
Oli kuraista ja harmaata mutta linnut huusivat ihan keväisesti. Töyhtöhyypät olivat ilmestyneet pellolle. Otin muutaman innottoman ja epätarkan kuvan näkemästäni.
Mies lähti reippaasti polkemaan pyörällä maalta kaupunkiin, minä pakkasin koirat autoon. Kotiin saavuttuani kaivoin kylmäravarastoista eiliset parsat, eilen tehdyn korvasienikastikkeen, parmankinkun ja parmesaanin, katoin pöydän valmiiksi, laitoin osan ruoista lämpiämään.
Kohta puoliso olikin jo kotona ja avasi pullon valkoviiniä. Söimme ja joimme, veimme koirat pissalle. Puoliso on urheillut ja nukkuu päiväunia. Minuakin väsyttää syömisestä ja lepäämisestä. Yritän vähän lueskella, Annie Proulxin novellit ovat juuri sopivan ankeita.
Huomennakaan en aio urheilla, sillä olen menossa
Fellmanin pelto -performanssiin. Tiedossa on muutaman tunnin ulkoilu, jota varten pitää pukeutua lämpimästi ja varata mukaan kärsivällisyyttä. Uskon, että taide-elämys myös palauttaa voimia.
Reilun viikon päästä olemme lähdössä viikoksi pyöräilemään Ahvenanmaalle. Totta kai olisi hyödyllistä harjoitella, mutta en ole huolissani. On parempi olla terve ja vähän vähemmän kilometrejä alla kuin sairastua ylirasituksesta vaikkapa viime hetken flunssaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti