perjantaina, kesäkuuta 29, 2007

Pientä toivoa sienirintamalla

Päivän koirakävelyltä sen sitten löysin, tämän kesän ensimmäisen tatin. Valitettavasti tatti kasvoi keskustan puistossa isojen valtaväylien keskellä, joten keräsin sen vain kuvattavaksi. Laji on samettitatti, periaatteessa siis kahden tähden eli kohtalaisen hyvä paistosieni. Tuoksu ainakin on hyvä, nautiskelen siitä vielä tämän illan ennen roskien vientiä.

Kipaisimme iltapäivällä myös maalle ulkoiluttamaan koiria ja tutkimaan sikäläiset apajat. Yhtään punikkitattia tai muita aikaisia lajeja ei näkynyt, mutta tutussa kanttarellipaikassa sentään pilkotti muutama sormenpäänkokoinen alku. Niitä ei tietenkään kannata nyt kerätä, sillä kanttarellit kestävät hyvin "kasvatusta" (jos ei joku muu kerääjä ehdi ensin).

Tontillamme oli myös yllättävän paljon mustikkaa, marjatkin melkein kypsiä. Nythän kuulemma on hyvä mustikkavuosi ihan yleisestikin. Hoitamatta jääneet marjapensaamme sen sijaan olivat surullista katsottavaa: paljon kuolleita oksia ja vähän marjoja. Pensaat ovat vuosikymmeniä vanhoja, joten en ihmettele. Tänä syksynä täytynee kuitenkin tehdä jotain päätöksiä, jos jatkossa aikoo saada mehu- ja hyytelömarjat.

Maalle on muuttamassa lisää perhettä eli marjojen käyttäjiä, joten joitain pensaita on varmasti pakko hävittää ja tilalle hankkia uusia. Ja siinä samassa pitää uusia maata, joka kasvaa nykyisellään hirvittävät määrät nokkosta, vuohenputkea ja muita pensaiden juurella ikävää rikkaruohoa (vain keväisin iloitsen nokkosista, joita käyn leikkelemästä juuri pensaiden alta). Harmi vain, että oma kesälomani näyttää jäävän kovin lyhyeksi. Minun prioriteeteissani sienestys on aina ennen puutarhatöitä, joten sadon laadusta, ajankohdasta ja määrästä riippuu aika paljon myös marjapensaiden syyssiivoukseen riittävä aika. Siskon pikkulapsiperheessäkään ei välttämättä riitä työvoimaa pihahommiin ainakaan heti ensimmäisenä kesänä.

tiistaina, kesäkuuta 26, 2007

Aino-video, uusi yritys


Yritin viime viikolla muutaman kerran lisätä uuden Aino-videon YouTuben kautta. Katsotaan, miten käy tämän Tagged-palvelun tarjoaman VideoEggin kanssa... Aino siis jälleen vauhdissa, tällä kertaa grilliruuan perässä.

maanantaina, kesäkuuta 25, 2007

Voi kuinka lapset ovat kasvaneet!

Mäyräkoiran terapialenkillä Pikku-Veskun puistossa näimme tutun sorsaperheen. Poikaset olivat kasvaneet ja oppineet valitettavasti myös puistolintujen tavoille. Koirakaan ei pelottanut, kun pullansyöttäjä (ei kukaan meistä) ilmestyi näkyviin. Homma on kielletty, mutta harva on kieltoa näkevinään.

Käsittääkseni ruokintakiellolla yritetään lähinnä suojella muutama vuosi sitten putsattua lampea rehevöitymiseltä. Ihmisiin ja koiriin tottuminen voi myös koitua vesilintujen kohtaloksi metsästyskaudella, jos nyt nämä poikaset vaivautuvat lentämään pois varmalta ruokintapaikalta. Valokuvaamisen kannalta rantaan tulevat linnut ovat tietysti helppoja kohteita.

sunnuntaina, kesäkuuta 24, 2007

Hyttysiä, paarmoja ja jokunen ahomansikka

Pyhien kunniaksi päätin käväistä kotimetsässä Hollolassa tarkastamassa sienitilanteen. Metsä oli ainakin pinnasta yhtä kuiva kuin pihamme, vaikka sieltä täältä on kuulunutkin enteitä ensimmäisistä sienihavainnoista. Löysin minäkin yhden hyvin kostean ja melkein ylipääsemättömän metsäojan, mutta ei senkään lähistöllä näkynyt mitään itiöemiin viittaavaa. Ei varsinaisesti ihme, sillä juuri siinä kohtaa ruoho kyllä tukehdutti kaiken muun.

Hyttysiä metsässä sen sijaan riitti kiitettävästi, samoin paarmoja vähänkin aukeammilla kohdilla. Koko tarpominen näytti menevän pelkäksi hikoiluksi ja paarmojen hätistelyksi, kunnes osuin mansikkapaikalle. Hakatun ja kasvavan metsän rajassa oli juuri sopiva ruohikko, jonka suojassa ensimmäiset marjat olivat saaneet kehittyä isoiksi ja mehukkaiksi.

perjantaina, kesäkuuta 22, 2007

Juhannuksen kohtaamisia

Päivät ennen juhannusta ovat olleet täynnä hyviä kohtaamisia, jotka ainakin minulle ovat parasta kesässä. Ystäväni Kirsi Australiasta tuli luokseni keskiviikkona, jolloin tapasimme hauskalla illallisella myös vanhan työkaverimme. Eilen ajoimme Kirsin kanssa kahdestaan Keski-Suomeen, jossa oli hänen seuraava etappinsa Suomen ystävien ja sukulaisten luona. Reilu vuorokausi keskusteluja, syömistä ja juomista tuntui todella hyvältä monen vuoden tauon jälkeen! Matkan varrella osuimme vielä Haihatus-kesänäyttelyyn, josta olen monesti lukenut, mutta en aiemmin käynyt. Oheiset pikkuliinat olivat vain yksi ilahduttaneista taideteoksista.

Juhannusaattomme perheen kanssa on alkanut terveellisesti. Anoppi kutsui lounaalle ja rantasaunaan. Ensin söimme hyvin savukalaa, nokkosmuhennosta ja lisukkeita, sitten putsasimme pihaa kävyistä ja päälle kävimme saunassa hikoilemassa ja järvesssä virkistymässä. Vesi oli selvästi kylmempää kuin aiemmalla uimareissullani, mutta nyt se varmaan taas lämpenee.

tiistaina, kesäkuuta 19, 2007

Puisto: jumppaa, kulttuuria, juhlimista

Viime päivinä oli helppo tajuta puistojen merkitys kaupunkilaiselle. Sunnuntaina ja tänään aamupäivällä vietin monta tuntia Mukkulan nurmella kirjailijoita kuunnellen, tänään illalla hoidin kuntoani Fellmannin puiston kesäjumpassa. Eilen iltayöstä taas oikaisin kotiin kansainvälisestä runoillasta Pikku Vesijärven puiston läpi. Maanantai-iltana tunnelma oli suorastaan rauhallinen, vaikka puisto on nuorison suosikkipaikka etenkin viikonloppuisin.
Olen huomannut, että osa kävijöistä etsii blogistani tietoa Lahden puistojumpista. Salpausselän naisvoimistelijat järjestää tänä kesänä monenkuntoisille sopivan reippailun Fellmannin puistossa tiistai-iltaisin 18.30-19.30. Kolmella eurolla saa harjoituksia sekä hapenottoon että lihaskuntoon, ja venytelläkin ehditään. Kertamaksulla toimiva liikuntamahdollisuus sopii ennakoimattomaan kesään todella hyvin, sillä kellepä ei sattuisi välillä vieraita tai reissuja juuri liikuntaillaksi. Itsekin olen osallistunut jumppiin epäsäännöllisen säännöllisesti varmaan kymmenen kesää; joskus yhden kerran, toisena kesänä joka kerta. Mahdollisuuksia taivaan alla reippailuun on vielä heinäkuun ajan, elokuussa jumpat siirtyvät Urheilutalon sisälle.

lauantaina, kesäkuuta 16, 2007

Jälleennäkeminen

Doris alkaa olla sen verran hyvässä kunnossa, että uskalsimme viedä sen katsomaan Ainoa maalle. Iso pentu yritti kyllä kaataa suunnilleen kaikki muut, mutta selkävaivaista mäyräkoiraa se näytti osaavan varoa. Kumpikin vaikutti päivän touhujen jälkeen sekä väsyneeltä että onnelliselta.

Kiinanruusu aamuauringossa

Parvekkeemme on ehdottomasti parhaimmillaan kesäaamujen auringossa. Kiirettä pitää, jos aikoo aamukahvinsa siellä nauttia, sillä aurinko kiertää talon taakse jo aamukahdeksan maissa palatakseen näkyviin taas myöhään illalla.
Minulle parveke merkitsee mahdollisuutta viedä huonekasvit vahvistumaan ulos kesäksi. Varsinaisia kesäviljelyksiä on vain ruohosipulin, persiljan ja kolmen erilaisen basilikan verran. Orvokkiruukku ja äitienpäiväruusu koristavat ikkunasyvennystä, joka näkyy myös rappukäytävään. Näissäkin on jo siivoamista, kun syksy koittaa. Mutta nyt nautitaan tästä; kiinanruusukin on innostunut tekemään nuppuja.

perjantaina, kesäkuuta 15, 2007

Tammen varjossa, tryffelien toivossa

Tammenlehdet ovat ajankohtaisia jo ihan Mukkulan kirjailijakokouksen takia. Tänään iltalenkillä kiinnitin kuitenkin huomioni Lahden Urheilukeskuksen tammiin, jotka ovat vielä varsin nuoria. Jos 1960-luvun lapsuudessani lajin edustaja oli harvinainen puistopuu, nyt se tuntuu tulevan vastaan vähän joka paikassa. Me olemme istuttaneet Hollolan kesäpaikkaamme pari Lahden Kirkkopuiston terhoista kasvatettua tainta, mutta metsäretkillä tulee vastaan ihan luonnonvaraisesti levinneitäkin puunalkuja. Viime syksynä huomasin useita taimia ojanpenkoilla, joihin kukaan ei taatusti ollut tarkoituksella puuta istuttanut.

Olen jo muutaman vuoden odottanut, että tammiemme alle alkaisi nousta tammenherkkutatteja - vielä ei ole näkynyt. Kaikkein halutuimpia tietenkin olisivat tryffelit, mutta niiden olemassaolosta ei ole mitään hajua ilman sopivaa sikaa tai koiraa. Vai pitäsikö pihapuiden juurilla käydä itse lapion kanssa ensi syksynä? Ostin keväisellä Italian matkallani muutaman purkin tryffelillä maustettuja herkkusieniä, ja jo ne ovat aikamoinen makuelämys esimerkiksi parsan kanssa. Pikku purkki ihan pelkkää tryffeliä odottaa jääkaapissa erikoistilannetta. Mikähän olisi tarpeeksi juhlava?

sunnuntaina, kesäkuuta 10, 2007

Uimaterapiaa

Onneksi tämä sunnuntai on ollut täydellinen vastakohta eiliselle. Pääsimme pakoon kaupungin melua ja pölyä anoppilaan, jossa oli mahdollisuus pitää koiria irti monta tuntia. Doriksesta näki, miten onnellinen se oli juostessaan (!) pihalla vapaana ja nuuhkiessaan kesää. Alamäessä takapää vippasi muutaman kerran sivuun, mutta onneksi edessä ei ollut mitään vaarallista.
Sain jopa houkuteltua mäyräkoiran uimaan, puuhaan, josta se ei erityisemmin välitä. Uiminen on ihan virallista terapiaa, sillä takajalat jaksavat potkia vedessä ihan toisella lailla kuin kuivalla maalla. Itsekin oli siksi pakko kastautua ensi kertaa tänä kesänä. Tai itse asiassa kävin koiran kanssa vedessä kolme kertaa ja uin jonkin verran vielä itseksenikin. Veden lämmöstä ei ole mitään mittarilukemia, mutta kyllä sen täytyy nahkatuntuman perusteella olla lähellä kahtakymmentä.
Tehdään nyt poikkeus ja julkaistaan kuva myös itsestä, sillä yksin koira ei veteen mennyt. (Ja uimapuvuttomuus on osa rannan etikettiä, jota odotamme myös ohi veneilevien kalastajien kunnioittavan.)

lauantaina, kesäkuuta 09, 2007

Melun ja pölyn vankina

Juuri nyt tuntuu epäoikeudenmukaiselta, ettemme oikein voi viettää aikaa maalla. Naapuritalon remontissa on vuorossa viereisen pysäköintitason poraus (miksi ja millä aikataululla - sitähän emme tiedä), joka alkaa myös näin viikonloppuisin seitsemältä aamuisin ja jatkuu koko päivän. Eilen jo puolessa välissä päivää särki päätä, eikä puhelimessa tahtonut kuulla mitään. Ymmärrän toki, että moinen homma varmaan pitää tehdä, ja poraajat ovat vielä kovemmilla. Mutta he ovat valinneet tuon työn, minä puolestani saan kärsiä melusta ja pölystä aivan syyttömänä. Kotona työskentelevänä en edes työpäivän ajaksi pääse karkuun, ja miehelläkin on (tässä tapauksessa) epäonnekseen työtila samassa talossa.

Sen verran käytimme mäyräkoiraa ja mopsia eilen maalla, että mies yritti ajaa nurmikoita. Ikivanhasta puutarhatraktorista meni kuitenkin vaihde jotenkin jumiin, joten puolikkaan urakan jälkeen piti työntää rakkine pakettiautoon valmiina vietäväksi korjaamolle. Edellisellä leikkuukerralla hajosi rengas, ja siinä välissä piti puolestaan korjata jarruttomaksi mennyttä pakettiautoa. Aikamoista epäonnea siis.

Koirat kuitenkin nauttivat lyhyestäkin tassuttelusta kuonot ja korvat valppaina. Minä havaitsin puolestaan täysin hunningolle jätetyssä puutarhassa joitan selviytyjiä: unikkoja, minttuja ja jo kukkaan ehtineen kirvelin. Nyt vain odottelen sitä aikaa, kun selkäsairas koira saa taas kulkea vapaasti metsässä ja rappusissa ja kestää myös Ainon hurjat leikit. Eilen pentu joutui odottamaan sisällä ne pari tuntia, kun vanha rouva kävi tarkastamassa tutut paikat maalla.

sunnuntaina, kesäkuuta 03, 2007

Lupaava mutta vielä tyhjä hakkuuaukea

Mäyräkoira ei ole vielä metsäkunnossa, joten tämänkin päivän metsäreissu oli vain nopea tsekkaus. Tiesin oikeastaan jo ennalta, ettei viime syksynä hakatussa maastossa voi vielä kasvaa korvasieniä, mutta elättelin hieman toiveita huhtasienistä jossain ojanreunalla. Ei näkynyt mitään sieniin viittaavaa, vaikka kuinka tarkasti kiersin puupinot, metsäkoneen pyörien arvet ja hakkuujätekasat. Mutta ensi keväänä on jo ihan eri tilanne, sillä maata on tosiaan rikottu ja möyhennetty maastossa, jonka läheltä olen vielä joskus 1980-luvulla löytänyt kohtalaisia saaliita. Laakakorvasieniäkin löytyi monena keväänä yhdestä purukasasta...