keskiviikkona, elokuuta 31, 2005

Loppukesän kanttarellisatoa


Loppukesän kanttarellisatoa
Originally uploaded by InaRuo.
Kahden työn välissä oli aikaa piipahtaa maalla pihallamme, jossa kanttarellit ovat tehneet satoa jo kohta kaksi kuukautta. Kovin suuriksihan ne eivät kuivassa hiekkapohjassa kasva, mutta sinnikkäästi nousevat vuosi vuodelta. Tuntuu, kuin ne myös valtaisivat tilaa muilta rihmastoilta, sillä punikkitatit ovat melkein hävinneet - rinnalla pärjäävät lähinnä syömäkelvottomat haisuhaperot. Tosin yllätys oli melkoinen, kun löysin keskeltä hieman ruohottunutta pihapolkua myös ison tupon mustia torvisieniä. Ei valittamista!

Liikuntaharrastuksensa kullakin


Mäkihyppääjät
Originally uploaded by InaRuo.
Yksi Urheilukeskuksessa sienestyksen huveista on seurata, miten monilla eri tavoin ihmiset harrastavat liikuntaa. Eilen illalla bongasin normaalien sauvakävelijöiden ja koiranulkoiluttajien lisäksi ainakin jotain tapahtumaa varten treenaavia juoksijoita ja ryhmän lapsia, jotka ohjaajiensa kanssa harjoittelivat erilaisia hyppyjä.

Mutta hauskinta on tietysti aina seurata nuoria mäkihyppääjiä, joiden hypyistä kuuluu kesäkelillä iloinen suhina. Kuntoilusta tuokin laji käy, sillä pienemmissä puumäissä ei ole ollenkaan hissejä. Kiipeäminen rinteen tikkaita myöten näyttää aika hikiseltä hommalta, ja sen jälkeen pitää vielä pystyä rauhoittamaan mielensä ja sydämensykkeensä ennen hyppyä.

Supanreunoilla keikkumista


Mustat torvisienet supassa
Originally uploaded by InaRuo.
Eilisiltana huomasin, että joku muukin on keksinyt lähteä sieniretkelle Salpausselälle Lahden Urheilukeskuksen maastoihin. Hyvä niin, kerättävää riittää, vaikka vakituinen mustatorvisienipaikkani olikin putsattu. Ei tarvinnut kuin laskeutua ensimmäisen supan rinteitä alas, ja siellähän niitä oli lisää vaikka kuinka. Hieman ylempää löysin pari kaunista esiintymää kehnäsieniä, jotka aiomme syödä tänään. Torvisienet pääsivät kuivauskaappiin.

sunnuntaina, elokuuta 28, 2005

Suppilovahveroiden aika


Suppilovahverot
Originally uploaded by InaRuo.
On se uskottava, nyt tosiaan on suppilovahveroiden aika. Suuriakin ne ovat, siis täysin kerättävässä kunnossa.

Aamupäivän metsäretkemme alkoi rouskujen merkeissä, sillä ensimmäisen tunnin kyykistelimme 95-prosenttisesti kangas-, musta- ja haaparouskujen vuoksi, muutaman kerran myös napataksemme leppärouskun tai herkkutatin. Kunnes mies - ensimmäistä kertaa sienimetsässä tänä vuonna - osui suppilovahveropaikalle. Se näytti kuitenkin olevan metsäläntin ainoa esiintymä, joten päätimme vaihtaa paikkaa.

Toinen kohteemme olikin täysosuma. Harjun laella tuli ensin vastaan pieni rypäs, sen jälkeen itärinteellä yhä uusia suppilovahverokeitaita. Korit loppuivat tietenkin kesken, joten oli pakko turvautua taskussa kulkeviin muovipusseihin. Ja koirat kyllästyivät, kun eteneminen tyssäsi ajoittain kokonaan.

Tiedän, ettei moni sienten tosiharrastaja pidä suppilovahveroiden kahmimista sammalikosta edes sienestyksenä. Eihän laji hyvinä vuosina mitenkään haastava olekaan, mutta toisaalta olen kokenut myös aivan tyhjiä syksyjä.

Suuret saaliit tuottavat mielihyvää, mutta vielä enemmän pidän suppiksen mutkattomasta luonteesta. Kun sienistä leikkaa tyven roskat pois jo metsässä, voi korillisen kaataa vaikka suoraan ritilälle kuivumaan. Kuivat sienet vievät vähän tilaa eivätkä vaadi ruuanlaitolta kummempaa suunnittelua. Vaikka kuivat sienet neuvotaankin edeltä liottamaan, voi kuivan suppiksen ihan hyvin lisätä etenkin keittoihin ja kastikkeisiin aivan sellaisenaan. Maku ja tuoksu heräävät hetkessä, ja sieni jopa näyttää tuoreelta hetken liotuksen jälkeen. Voiko olla mitään helpompaa!

keskiviikkona, elokuuta 24, 2005

Nimikkosienet


Mustarouskut Tapanilassa
Originally uploaded by InaRuo.
Ylen Aamu-tv:stä se jo alkoi, päivän sieniannos. Marttojen sienineuvoja kehotti ihmisiä syömään mustarouskua, joka on hänenkin mielestään maukas sieni.

Millään ei olisi päivän ohjelmaan mahtunut kunnon sienestys, mutta pakkohan se oli käväistä koiran kanssa iltalenkillä Lahden Tapanilan hiihtomajan takana. Vajaan tunnin reissulla tarttui mukaan yhden salaatin verran rouskuja, puolet musta-, loput kangas- ja haaparouskuja. Ohimennen löytyneestä kolmesta isosta herkkutatista saamme juuri sopivan lounaskastikkeen huomiseksi.

maanantaina, elokuuta 22, 2005

Valtakunnallinen sienipäivä ensi lauantaina

Kannattaa pistää muistiin, jos ei muuten tule mentyä sienimetsään; Martat järjestävät valtakunnallisen sienipäivän tilaisuuksia ensi lauantaina eli 28.7. ympäri Suomea. Tiedossa on sekä sieninäyttelyitä että muunlaisia vinkkejä sieniharrastuksen aloittamiseksi tai syventämiseksi.

Olisin varmaan innostunut matkustamaan Hartolaan Sienifestivaalille, jos tiedossa ei olisi perhejuhla. Toisaalta aion tarjota tyttäreni läksiäisjuhlissa ennen Saksan vaihto-oppilasvuotta ainakin neljää erilaista sieniruokaa: mureketta, piirakkaa, salaattia ja etikkasieniä.

sunnuntaina, elokuuta 21, 2005

Surinaa korvissa


Rouskusaalis
Originally uploaded by InaRuo.
Lauantaina maaseutu oli kaikkea muuta kuin hiljainen. Naapuruston maanviljelijät olivat vihdoin päässeet pellolle, minkä ansiosta liikenne oli välillä kovempi kuin samaan aikaan ikkunamme alle keskikaupungilla. Tasainen leikkuupuimurien, traktoreiden ja kuivureiden hurina kuuluu syksyyn ja antaa kaupunkilaisellekin tunteen siitä, että maalla on vielä elämää.

Metsässäkin surisi, hiljempaa mutta silti ikävämpiä väristyksiä aiheuttaen. Vuosikausia elin siinä uskossa, etteivät hirvikärpäset eksy niemeemme, jossa on tähän asti saanut sienestää ilman huppua. Mutta enköhän tänä syksynä ole jo monta kertaa kuunnellut inhottavaa jarrutusääntä, kun eläin on yrittänyt laskeutua hiuksiini. Ja eilen sitten kaivoin ensimmäisen mönkijän niskastani.

Sienisaalis oli sitä, mitä odotinkin, enimmäkseen rouskuja. Uusia, pieniä kangasrouskuja oli metsä täynnään, seassa jokunen mustarousku ja vielä vähän kelvollisia leppärouskuja. Iloisia yllätyksiä oliva vaaleat orakkaat, herkkutatteja löysin jälleen muutaman.

Onnistuin löytämään myös pari viime viikon suppilovahveropaikkaa ja yhden uuden. Sienet eivät olleet juuri kasvaneet, joten jätin ne edelleen kasvamaan.

Siskonlasten kanssa perkasimme jälleen pihan kanttarelleista, joita kertyi nelisen litraa. Jaoimme saaliin: isot siskon perheelle soosia varten, pienet meille etikkasieniksi.

Rouskuistakin olen tänä syksynä tehnyt jo aika monta pikkelssipurkillista, sillä pienet kangasrouskun lakit sopivat kauniina ja hieman kirpeinä etikkaan säilöttäviksi. Vielä parempia tarkoitukseen olisivat karvarouskut, mutta niitä meidän lähimetsistämme löytyy harvoin isoja määriä kerrallaan. Kun pitäisi olla niitä koivuja, jotka eivät taida mahtua hoidettujen talousmetsien ohjelmaan kuusen tai männyn rinnalle.

maanantaina, elokuuta 15, 2005

Myrkkysieniä ja "vaarallinen" mustarousku

Tänään tuli taas vastaan useita valkoisia kärpässieniä. Moni varoo niiden takia kaikkia valkoisia sieniä, ja hyvä niin. Jos ei ole varma, ei kannata riskeerata. Uskallan kyllä kerätä metsästä herkkusieniä, mutta niissähän heltat ovat aina ruskeat tai vähintään muuttuvassa punertavaksi. Mutta monia muita valkoisia sieniä vierastan, vaikka ne eivät valkoiseen kärpässieneen sekoittuisikaan. Yllättävän paljon ihan viattoman ja herkullisen näköisissä lajeissa on todella vaarallisia. Ja sienimyrkyt kannattaa ottaa tosissaan, niistä pahimmat todella tappavat.

Edelliseen postaukseeni tuli kommentti, jossa - aivan syystä - muistutettiin rakastamani mustarouskun (lactarius necator) vaaroista. Useimmat sienikirjat nimittäin nykyään kehottavat välttämään mustarouskua joko sen ympäristömyrkkyjä keräävän ominaisuuden tai mahdollisten mutageenisten vaikutusten takia.

Suurin osa sienikirjoistani on maalla, joten täällä kaupungissa turvaudun Mauri Korhosen klassikkoon, Sienestäjän kirjaan (1978), jossa mustarouskun vaaroista ei vielä mainita mitään. Muistaakseni varoitukset ovat jo seuraavassa kirjassa. Aika tuore WSOY:n käännöskirja Sienet tutuiksi (2004) ei sekään varoittele, vaan vakuuttaa sienen olevan syötävä 10 minuutin keittämisen jälkeen (muuten kirja on luvalla sanoen turha opus Suomessa, sen verran se keskittyy keskieurooppalaisiin lajeihin).

Irma Järvisen, Lasse Kososen ja Marita Joutjärven Parhaat ruokasienet ja maukkaimmat sieniherkut (2003) ei kerro yhtään mustarouskureseptiä, mutta sanoo lajista seuraavaa: " Mustarousku on meillä perinteinen ruokasieni. Sen on kuitenkin tutkimuksissa todettu sisältävän pieniä määriä voimakkaita aineita, jotka bakteeritesteissä ovat osoittautuneet mutageenisiksi. Tämän seikan ja sienen voimakkaan kirpeän maun vuoksi 5-10 keittäminen eiskäsittelynä on suositeltavaa."

Itse olen noudatttanut sitä linjaa, että kaikki syötävät rouskut leppärouskuja lukuunottamatta pitää keittää, mieluiten tuon 5-10 minuuttia.

Saksalainen Pilze Ensyklopädie ei varoittele mustarouskusta, sen sijaan karvarousku (lactarius torminosus) on sen mukaan yhden ristin verran myrkyllinen. Taitavat olla siis myös kulttuurisia juttuja. Mutta toki luotan suomalaisiin tutkijoihin omien sientemme kohdalla eniten.

Mitä sanoo netti? Helpoimman eli Google-haun avulla löysin lukuisia kaltaisiani harrastajia, joista suurin osa kilpaa kehui mustarouskua yhdeksi maukkaimmista sienistämme. Moni muukin on syönyt lajia kymmeniä vuosia ja on edelleen terveen kirjoissa. Mm. Turun Sieniseuran perustaja, professori, Turun yliopiston Kasvimuseon emeritus museonhoitaja (= museonjohtaja), keruutuotetarkastaja numero 2, Yrjö Mäkinen, väittää 2001 julkaistussa haastattelussa, että puheet mustarouskun ja jopa lakritsirouskun myrkyllisyydestä ovat täyttä puppua.

Mutta korostan, etten usuta ketään riskeeraamaan terveyttään. Jos tarjoan mustarouskusalaattia vieraille, kerron sen sisällöstä heille. En minäkään syö kylässä mustaksi poltettua grillimakkaraa...

Päivän saalis: leppärouskuja, kangasroukuja, herkkutatteja, pienenpieniä suppilovahveroita (jotka jätin metsään), runsaasti erilaisia haperoita, muutama hyvä kehnäsieni, yksi kanttarelli, pari männynpunikkitattia. Ja hurja uupumus, sillä sieniretken ja perkaamisen alle tein ihan täyden työpäivän. Mutta kyllä kannatti vaeltaa metsässä, sen verran komea aurinkopäivä Lahden ja Hollolan metsissä oli, pitkästä aikaa. Nukkumaan!

sunnuntaina, elokuuta 14, 2005

Viikonlopun sieni on kuusenleppärousku

Eiliseen, lauantaihin, mahtui yksi kunnon sienireissu ja pihan putsaus, tähän päivään kaksi metsäpiipahdusta. Maalle lähtiessä kamera unohtui kaupunkiin, joten nyt dokumentoin vain sanoin.

Ensimmäiselle reissulle lähdimme kolmen sukupolven ja yhden koiran voimin takuuvarmaan herkkutattimetsään. Olihan siellä kuusikossa kohtuullisesti niitäkin, mutta sittenkin enemmän monenlaisia haperoita ja kangasrouskuja. Iloisia löytöjä olivat pieni tuppo mustia torvisieniä ja vuoden ensimmäinen mustarousku, jonka löysi tyttäreni. Anoppi ehti ensimmäisenä varoittamaan valkoisesta kärpässienestä, joita onkin tullut runsaasti vastaan myös tänään.

Illansuun pihakierroksella annoin 4- ja 7-vuotiaiden siskonlasten noukkia kanttarellit, joita tuli kolmisen litraa. 4-vuotiasta tyttöä tosin sienet kiinnostavat yleisemminkin, ja sain hänelle perkaamisen lomassa lukea aika monta sivua sienikirjojen lajitietoutta. Ihme ja kumma, selvisimme lauantain molemmista reissuista kohtuullisen kuivina, vaikka koviakin sadekuuroja päivään mahtui.

Sunnuntaiaamun auringossa lähdin liikkeelle ihan yksin, ja sainkin nauttia harvinaisen hiljaisesta ja kauniista harjukävelystä. Tutussa kuusikossa seisoi muutama herkkutatti, suurin osa kuitenkin jo ylikypsiä. Seuraavaksi seurasi rinteessä yllätys, iso tuppo suppilovahveroita! Olin melkein vihainen, sillä eihän suppisten vuoro ole vielä, kun muissa sienissäkin riittää kerättävää. Siksi jätin myös rauhaan toisen esiintymän, jonka sienet olivat mielestäni alamittaisia. Rinnettä kiivetessä löysin myös pari esiintymää ihailtavan tanakoita pieniä kangas- ja mustarouskuja, muutamia vaaleita ja rusko-orakkaita ja toistakymmentä kanttarellia. Toisella puolella mäkeä odotti taas yllätys, pieniä oranssille vivahtavia pisteitä. Osuin kerrankin kuusenleppärouskujen kannalta metsään oikeaan aikaan, sillä yli puolet sienistä oli aivan puhtaita. Yleensähän toukat ovat aina nopeampia.

Iltapäivällä oli vielä pakko tehdä yksi pikku tsekkaus mäyräkoiran kanssa. Pohjoiseen viettävässä metsärinteessä satokausi oli selvästi jäljessä edellisistä kohteista, sillä esimerkiksi kangasrouskuja tai mustia torvisieniä ei näkynyt "varmoissa" paikoissa vielä yhtään. Mutta leppärouskuja löysin jälleen, samoin kanttarelleja ja muutaman orakkaan.

Onneksi lähdin kaikille reissuille kohtuukokoisen korin kanssa, sillä isoin hommahan on aina sienten jälkikäsittely. Nytkin riitti puhdistusta, viipalointia, kuivumaan levittelyä, paistamista, keittämistä ja suolaamista moneksi tunniksi. Tykkään myös tästä keittiöosuudesta, mutta selän päälle se ottaa. Hommassa syntyy myös paljon tiskiä, sillä johonkinhan ne sienet on ennen paistamista tai keittämistä paloiteltava.

Herkkutattien osalta viikonloppu oli siis pieni pettymys, mutta muut yllätykset kallistivat homman ehdottomasti plussan puolelle. Näin metsässä myös useita sellaisia mielenkiintoisia lajeja, joita en kerää, joko myrkyllisinä, tuntemattomina tai muuten vain ei-toivottuina. Esimerkiksi keltahaarakkaat pilkuttivat metsää keltaisellaan tiheämmin kuin koskaan olen nähnyt.

keskiviikkona, elokuuta 10, 2005

Märkä reissu, mutta kannatti!


Torvisienet
Originally uploaded by InaRuo.
Vaikka Lahden seutua sade ja myrsky ei riepottelekaan ihan yhtä pahasti kuin etelärannikkoa, harkitsin kyllä kahteen kertaan lenkille lähtöä. Mäyräkoirakin katseli minua epäuskoisesti, kun kurvasimme lähes kaatosateessa kohti tuttua Salpausselkää.

Mutta kyllä kannatti, sillä siellähän ne olivat. Kesän - tai sään perusteella syksyn - ensimmäiset mustat torvisienet nousivat terhakkaasti ruohon seasta aivan lenkkipolun reunasta. Eivät olleet muut kulkijat niitä löytäneet, jos heitä nyt parina sadepäivänä oli juuri metsään eksynyt. Eipä silti, en minäkään havainnut mitään toissapäivänä, kun kurkistin samaan paikkaan kanttarellien toivossa.

Olisiko melkein kolme litraa torvisieniä noussut todella parin päivän sateissa maan pinnalle? Pikemminkin epäilen, että niitä oli heinän seassa jo maanantaina, mutta vasta sateet saivat sienet kasvamaan niin isoiksi, että ne pistivät silmään.

Torvisieni on ehdottomasti perheemme rankinglistan kärjessä. Mies tosin pitää vielä enemmän mustarouskusta, josta saa tehdä vain ja ainoastaan vahvan makuista sienisalaattia runsaan sipulimäärän kanssa. Minulle musta torvisieni on helposti kuivattavana ja etenkin sen kuivauksen jälkeen keittiötaiteen huippu, aromikas ja vielä helppokäyttöinenkin.

Upea keitto syntyy purjosta, perunasta, kohtuullisesta määrästä kermaa ja kuivatuista torvisienistä - muina mausteina korkeintaan kirveliä, hieman valkopippuria ja aivan hyppysellinen suolaa. Usein myös lisäämme uunivuokaan kuivattuja torvisieniä kalafileen, purjojen tai sipulien kylkeen ja lorautamme kasvislientä ja kermaa päälle, sillä tavoin syntyy itsekseen ihana kastike.

maanantaina, elokuuta 08, 2005

Kirsikoita ja haperoita


kirsikat
Originally uploaded by InaRuo.
Minun puolestani kirsikat olisivat vielä saaneet odottaa puussa, mutta 4-vuotias Noora halusi päästä niitä ehdottomasti keräämään. Niinpä hän sai kurkotella oksilta yhden punaisen muoviämpärillisen täyteen. Maatiaiskirsikkamme ovat turhan happamia sinällään syötäviksi, mutta tulihan luumarjoista sentään kolme pientä purkillista hilloa. Enimmät jätin kuitenkin puuhun, katsotaan ensi viikonvaihteessa, onko saalista vielä jäljellä lintujen ja ampiaisten puraisujen jälkeen.

Viikonvaihteen ohjelma oli hengästyttävän täysi, ja illalla olisikin vain tehnyt mieli lysähtää viinilasillisen kanssa sohvalle. Ristiäisruuat ja -kakut painoivat kuitenkin vatsassa sen verran raskaina, että kroppa suorastaan huusi kevyelle lenkille. Ja löytyihän ulkoiluteiden varsilta sentään joitain itiöemiä, vaikka selvästi nyt muutkin ovat heräilleet sienikauteen. Kanttarellit oli noukittu vakiopaikoilta, mutta löysin kolme ihan uutta esiintymää, yhteensä viitisentoista sientä. Eniten oli kuitenkin aivan pieniä ja puhtaita koivuhaperoita, jotka eivät tunnu kovin monille kelpaavan. En minäkään antaisi lajille aivan sienikirjoissa ehdotettua kolmea tähteä, mutta joka kesä kerään ainakin yhden koivuhaperosatsin. Kehnäsieniä löysin yhden supan reunalta, mutta ne olivat sateessa vettyneitä. Yhtään kunnon tattia en sen sijaan ole vielä löytänyt, vain muutaman muurahaispesässä seisoneen sappitatin.

lauantaina, elokuuta 06, 2005

Remonttia (ja vadelmat uusiksi)


Vadelmat
Originally uploaded by InaRuo.
Viimeisinä päivinä olen kokenut suunnilleen nolla luontoelämystä, sillä perheessämme on käynnissä REMONTTI. Eikä itse asiassa vain yksi remontti, vaan kaikenlaista vellovaa kunnostusta ja siivousta siellä ja täällä. Kylpyhuoneen ehostusta kaupungissa, koukkujen ja verhotankojen kiinnitystä maalla, tuolien maalausta, verhojen ompelua, vinttikomeroiden siivousta...

Homma on sikäli pahasti myöhässä, että oma lomani loppuu jo maanantaina. Piti nimittäin odotella, että mies ehtisi omilta työkiireiltään mitata, sahata, porata, liimailla ja tehdä kaikenlaisia muitakin puusepän hommia. Myönnetään, että tässä suhteessa meillä on vanhanaikainen roolijako. Roudaan, maalaan, putsaan ja teen kaikenlaisia apuhommia, mutta en jaksa opetella erinäisten työkalujen käyttöä.

Vadelmat liitän tähän viestiin siksi, että poistin yhden postauksen. Siinä kokeilin niin isoa kuvaa, että koko blogi näytti muotopuolelta. Enkä sitten osannutkaan enää muuttaa merkinnän koodauksia...

Mutta vattupensaisiin pitäisi vielä ehtiä, vähintään syömään. Voi olla, että jää menemättä, sillä tattihälytyskin on ehditty antaa. Ja eiköhän huomiselle ole kaiken lisäksi tiedossa sukulaisjuhla. Huokaus.

keskiviikkona, elokuuta 03, 2005

Renessanssitaivas


Renessanssitaivas
Originally uploaded by InaRuo.
Vielä toinen kuva parin viikon takaa, jolloin läntisellä taivaalla leimusi iltarusko harvinaisen pitkään. Tyttäreni mielestä näky muistutti renessanssimaalausten taivasta. Aika hyvä havainto.

Taivaalle tuijottelua


Kirkkotaivas
Originally uploaded by InaRuo.
Tänään on taas sellainen ilta, jolloin taivaalle tuijottelu on parempaa viihdettä kuin tv:n katselu tai keskinkertaisen romaanin lukeminen. Liian harvoin muistan katsella yläilmoihin, vaikka parvekkeelta siihen olisi hieno mahdollisuus.

Eilisessä puistojumpassa satoi, minkä vuoksi jäimme paitsi parasta elämystä, pilvien ja puiden yläoksien ihailua vatsalihasliikkeiden ja makuulla tehtävien venyttelyjen aikana. Kun kaikki liikkeet oli pakko tehdä seisten, uusi näkökulma aukesi vain pää alaspäin omien jalkojen välistä...