perjantaina, maaliskuuta 27, 2009

Aurinkoinen aamu

Pääsin kuin pääsinkin aamulenkille Hollolan Heinsuolle. Voin vakuuttaa, että ladut ovat edelleen erittäin hyvässä kunnossa, roskaa eli lähinnä neulasia oli vain siellä täällä. Latukone oli liikkeellä, joten hyviä olosuhteita on tiedossa ainakin lähipäiville.

Vaikka pakkasta oli tänäkin aamuna reippaasti toistakymmentä, kannattaa tosiaan lähteä ajoissa. Ilmassa voi olla pakkasta vielä iltapäivälläkin, mutta aurinko lämmittää aika nopeasti etenkin itä- ja etelärinteet pehmeään kuntoon. Ensimmäiset puoli tuntia hiihdin ihan yksin, sitten alkoivat muutkin suksijat heräillä.

Vastaan tuli myös jokunen kävelijä ja jopa maastopyöräilijä, ja aivan loppupäässä ennen Hälvälää joku oli myös myllännyt jollain moottoriajoneuvolla. Malttaisivat nyt vielä hetken antaa meidän hiihtäjien nauttia hyväkuntoisista väylistä. Kevät tulee kovaa vauhtia, ei se ole keltään pois, jos ladut ovat kunnossa.

torstaina, maaliskuuta 26, 2009

Loppukiri laduille

Näinä päivinä yhä useampi ystävä on viestittänyt riemuissaan, kuinka kevään viimeiset pakkaset ovat pidentäneet hiihtokautta. Vaan ei minulla, sillä viime viikonloppu meni kokonaan ohi kahden päivän työkeikan takia. Tarjolla olisi ollut hankikantoa ja auringonpaistetta ensimmäistä kertaa ainakaan kahteen vuoteen.

No, alkuviikosta oli sitten vuorossa lumisadetta, mutta taas pari viime päivää säät olisivat suosineet. En ole töiden, iltaharrastusten ja muiden liikuntojen puristuksessa kuitenkaan mitenkään ehtinyt ulos koiralenkkejä pidemmälle.

Huomenaamulla aion vihdoin repäistä ja lähteä miehen mukana ladulle. Sukset ovat kunnossa, hiihtovaatteet kohta pinossa odottamassa aamua. Lähtö Heinsuolle Hollolaan on viimeistään kahdeksalta, jotta jäljelle jää myös työpäivää. Myös lauantaiaamulle olen sopinut treffit miehen ja suksien kanssa, silloin suuntaamme Vierumäelle, jossa hiihdon jälkeen voi palkita itsensä lounaalla. Sunnuntaina on kuulemma jo luvassa reippaasti lämpöasteita, joten nyt on otettava hiihtokaudesta loput irti.

lauantaina, maaliskuuta 07, 2009

Valokuvatorstai: Piposta vedetty

Tämän viikon Valokuvatorstain haaste on piposta vedetty. No, kun hiihtolenkin jälkeen vetäisee pipon päästään, tunnelma autossa on näin huurustettu.

Tämän aamun lenkki oli muuten normaali - kesto tunti ja vartti ja kilsoja ehkä n. 12 - mutta liikkeellelähtö oli tavallistakin aiemmin. 7.30 startilla yritimme päästä yöpakkasten jäljiltä koville laduille. Minulla luistikin ihan mukavasti, mutta mies väitti päinvastaista. Muutenhan päivä on mennyt ihan plusasteiden puolella.

sunnuntaina, maaliskuuta 01, 2009

Ajatuksia sieniruuista

Pitkästä aikaa oli taas viikonvaihteessa aikaa tehdä kahta eri sieniruokaa: eilen sienisalaattia kalan oheen, tänään herkkutattipaistosta, jonka inspiroin jääkaapista löytyneistä aineksista. Sienisalaatin tein hyväksi koetulla yhdistelmällä: pari desiä liiasta suolasta liotettuja haaparouskuja (vielä parempia olisivat mustarouskut, mutta varastot ovat lopussa), pari pientä sipulia, vajaa purkillinen smetanaa ja mausteeksi jälkiruokalusikallinen aurinkokuivattua (öljyineen) tomaattia silputtuna sekä liraus balsamicoa. Kun salaatin tekee vähintään pari tuntia ennen ruokailua, maku ehtii tasaantua. Taisin myös pyöräyttää kierroksen mustapippuria myllystä.

Herkkutattipaistosta varten kaivoin pakastimesta litran purkillisen pilkottuja herkkutatteja ja paistoin ne voissa kolmen pienen silputun sipulin kanssa. Lisäsin pannulle parin desin purkillisen kevytkermaa, pari kierrosta mustapippuria ja hippusen suolaa sekä pakastimesta niin ikään löytyneet puolen desin annokset silputtua persiljaa ja ruohosipulia. Hauduttelin. Jääkaapista löysin ison palsternakan, jonka siivutin uunivuuan pohjalle ja laitoin siivut uuniin noin vartiksi esikypsymään (ihan ilman nestettä, vähän vain öljyä pohjalle). Kun siivut olivat puolipehmeitä, kaadoin herkkutattikastikkeen päälle ja ripottelin maltillisesti juustoraastetta päälle. Se oli ihan halpismerkkiä (jälleen pakastimesta), mutta parempaa toki olisi ollut parmesaani tai vaikkapa sinihomemuru. Annoin hautua paistoksen kypsäksi ja tarjoilin tomaattisalaatin kanssa. Aivan hurjan hyvää!

Meidän sieniruuissamme oli tällä kertaa molemmissa maitotuotteita eli kermaa ja smetanaa. Välttämätöntähän se ei ole, minkä todisti mm. viime viikonloppuna Sallassa syömäni herkullinen sienisalaatti ravintola Kielan alkupalana poroleikkeen kanssa. (Kuva ohessa). Kiinnitin asiaan huomiota, koska olin syömässä laktoosi- ja gluteenirajoituksista kärsivän ihmisen kanssa. Luultavasti sienisalaatin kastike oli majoneesipohjainen, mutta ei makean tunkkainen niin kuin usein valmissalaatit.

Ja sitten vielä pikku päivitys liikuntoihin. Kävin aamulla kokeilemassa Lahden Teivaan ja Vesijärven satamien väliin auratun luisteluväylän, jossa voi yrittää luistella matkaa retkiluistimilla. Aika huonossa kunnossa jää valitettavasti oli, täynnä jalanjälkiä ja muita epätasaisuuksia. Kävelijöitä ei tosin voi syyttää, koska rataa ei ennen auraamista ollut mitenkään merkitty. Nyt vain toivon, että mahdollisina suojasääpäivinä ihmiset malttaisivat pysyä poissa radalta. Jää voisi hyvinkin sulaa tasaiseksi ja taas jäätyä seuraavan pakkasen aikana. Ja niitä kävelyväyliä siellä jäällä on kyllä ihan riittävästi.