Lumikuorma kolisee

Kukaan ei ole voinut välttyä talven lumiuutisilta, moni ei ihan fyysiseltä työltäkään. Asun kerrostalossa, joten minun ei ole tarvinnut itse lapioida esiin pihatietä tai tyhjentää kattoa. Mutta jos haluaisin käydä pudistelemassa mattoja kolmannen kerroksen tasanteellamme, urakka olisi aika mahdoton. Muutaman kerran talven aikana olen nähnyt huoltomiehiä ihmettelemässä alla olevan valopihan ikkunoita yläpuolelta ja putsaamassa laseja.

Mutta eilen aamulla tarkastaessani tilannetta vaikutti, ettei pihatasanteella ollut käynyt kukaan päiväkausiin - enkä edes tiedä, mihin lumen voisi tällaiselta suljetulta tasanteelta viedä. Lunta oli yli polven, naapureilta jäänyt puutarhapöytä muistutti sokeritoppaa ja yksi seinässä olleista valaisimista oli pudonnut ja särkynyt vaarallisen näköisesti. Toivottavasti muut rakenteet kestävät.

Nyt suojalla ikkunan takana kolisee ja lorisee koko ajan aika pahaenteisesti. Toivon tosiaan, että kaduilla liikkuvat ihmiset älyävät varoa katoilta alas syöksyviä lumimassoja ja jääpuikkoja.

Loska muuttaa kaupungin hetkessä kuraiseksi, mutta pakkasjakson jälkeen en valita. Eilisen ja tämän päivän hiihtolenkit Hollolassa ja Vierumäellä olivat tässä säässä yhtä juhlaa, kun mitään paikkaa kropassa ei palellut. Suojasää ja tuuli tosin ovat tiputelleet lunta ja roskia myös laduille. Se on kevättä.

Ja vielä henkilökohtainen kannanotto vilkkaana vellovaan kasvisruokakeskusteluun. Kävin eilen kaupassa ostamassa ainekset neljän hengen viikonlopun ruokaa varten ja selvisin 27 eurolla, kun hankin vain purjoa, kaalia, hiivaa, viiliä ja muita perusaineksia. Kuitenkin ruoka oli koko perheen mielestä sekä ravitsevaa että erinomaisen herkullista.
Eilen söimme pastaa purjo- pestolla ja herkku- tatti- kastikkeella (omista kuivatuista herkkutateista), tänään kaalipataa, itse leivottuja sämpylöitä ja mustaherukkapiirakkaa (kesällä pakastetuista marjoista). Ihan puhtaita kasvisaterioita en tarjonnut, sillä käytin ruuissa jonkin verran maitotuotteita ja lisäksi ostin kaalipadan höysteeksi muutaman bratwurstin, jotka paistoin niitä haluaville. Mutta pelkillä kasvisvalinnoillakaan kukaan meistä ei olisi jäänyt nälkäiseksi.

Hyvää ruokaa ja loistavaa musiikkia

Jo muutaman vuoden sunnuntaiaamuni ovat noudattaneet samaa rutiinia. Ensin juon kahvit ja luen sanomalehteä suunnilleen seitsemästä kahdeksaan, sen jälkeen alan tosissani kuunnella Radio Suomen musiikkiohjelmia ja laittaa sunnuntaipäivän ateriaa. Parhaat tunnit ovat yhdeksästä puoleenpäivään, jolloin ovat vuorossa Iskelmäradio, Pop eilen - toissapäivänä ja Nousevan auringon talo. Kuten Heikki Harma taas tänään sanoi, kyse on toimitetuista vanhan ajan musiikkiohjelmista, joissa fiksun puheen lisäksi kuulee pääasiassa ensiluokkaista musiikkia - ja toisluokkaisenkin kestää hyvin niiden puheiden takia.

Sunnuntaina ruuanlaitto saa tosiaan viedä vaikka kolme tuntia, sillä yleensä teen ison määrän salaatteja ja kaikenlaista muuta lisäkettä varsinaisen pääruuan oheen. Niitä sitten syömme myös koko alkuviikon. Tänään ruokalistalla oli blinejä, sienisalaattia, rucola-tomaatti-fetasalaattia, Waldorfin salaattia, savusiikatahnaa, kirjolohen- ja siianmätiä, sipulia ja smetanaa sekä kotijuustoa. Jälkiruuaksi tein Victorian kiisseliä eli riisipuurosta vaniljakastikkeella ja appelsiinimehulla jalostettua puddinkia, jonka päälle vielä survoin pakastimesta vadelmista kastikkeen.

Ruuanlaittojärjestys oli seuraava: ensin sienet likoamaan, jotta niistä lähtee liika suola pois. Toiseksi blinitaikina nousemaan ja kolmanneksi riisipuuro hautumaan. Kun perustat oli luotu, kävin suihkussa ja puin päälleni ja palasin keittiöön jatkamaan hommia. (Radio tietenkin soi koko ajan taustalla.)

Seuraavaksi silppusin sipulia reilun määrän sienisalaattia ja mätiä varten. Kuutioin liotetut sienet (musta-, kangas- ja karvarouskuja), joiden sekaan lisäsin sipulisilpun, hieman aurinkokuivattujen tomaattien ja omenan kuutioita ja creme fraichea. Siirsin salaatin maustumaan jääkaappiin ja ryhdyin kokoamaan sovellettua Waldorfin salaattia. Ensin raastoin juuriselleriä, jonka ryöppäsin sitruunavedessä nopeasti pehmeäksi, sitten lisäsin murskattuja cashewpähkinöitä, omenaraastetta ja muutaman appelsiinilohkon pienittyinä. Lisäsin kermaviilin ja jätin jääkaappiin maustumaan.

Kalatahna syntyi tällä kertaa savustetusta Päijänteen siiasta, tomaattipureesta, tillisilpusta ja nokareesta smetanaa. Kun sekin oli valmista ja jääkaapissa, oli aika siirtyä valmistamaan jälkiruokaa vesihaudekattilassa valmistuneesta puurosta. Vatkasin jääkaapista löytyneen vaniljakastikkeen vaahdoksi ja sen perään käytin vatkainta kuuman riisipuuron jäähdyttämiseen. Puristin puuron sekaan yhden appelsiinin mehun, lisäsin vaniljavaahdon ja hieman sokeria. Lopuksi lisäsin sulatetut liivatelehdet seoksen joukkoon ja jaoin kiisselin pieniin annosmaljoihin, jotka laitoin jääkaappiin hyytymään. Pikku kupeissa kiisseli hyytyikin hyvin, jo vajaan tunnin päästä saatoin lisätä päälle kerroksen vadelmista survottua kastiketta. Jossain välissä ehdin vielä koota tuoresalaatin rucolasta, tomaatista, fetajuustosta, purjosta ja punakaalista.

Kun mies ja tytär tulivat kotiin puolen päivän aikaan omista menoistaan, oli aika lisätä blinitaikinaan kuuma maito, munankeltuaiset ja vaahdoksi vatkatut valkuaiset. Samaan aikaan sammutimme radion, sillä kukaan meistä ei kestä kuunnella Kansanradiota. Katoimme yhdessä pöydän pikaisesti ja aloimme paistaa blinejä. Blinipäivänä jokainen on vuorollaan paistovuorossa, sillä letut täytyy saada suoraan pannulta.

Koirammekin pitävät rauhallisesta sunnuntaiaamuista, jolloin ne saavat osallistua ruuanlaittoon putsaamalla astioita. Ihan suoraan kaappiin astioita ei esipesun jälkeen sentään siirretä vaan ne pestään vielä kuumassa vedessä tiskikoneessa. Tämä huomautus siltä varalta, ettei joku uskaltaisi syödä meillä koirabakteerien pelossa...