perjantaina, joulukuuta 21, 2007

Joulussa parasta on valmistelu

En ole koskaan ole ollut erityisen paha stressaamaan joulun takia etukäteen, mutta kyllähän valmistelut aina kasaantunut.
Tällä kertaa haastekerrointa on nostanut muutto, joka on mm. pakottanut siivoamaan ihan toisella tavalla kuin olen tottunut. Normaali joulu ei saa minua koluamaan kaappeja tai tomuttamaan kaikkea irtonaista, mutta nyt on ollut imuroida jatkuvasti porauspurua, pestä lattioita remonttimiesten jäljiltä ja siirrellä loputtomasti tavaroita, joilla vielä ei ole paikkaa. Itse asiassa syksyn aikana kerätyt pikkulasten joululahjatkin ehtivät olla pahasti hukassa pari viikkoa. Tänään ne löysin maalta juuri siitä paikasta, johon ne muistin jättäneenikin. Lahjakassi oli vain eri näköinen kuin muistin, päällimmäisenä joitain asiattomia esineitä.

Minun vahva puoleni joulussa on aina ollut ruoka, lähinnä alkuruuat ja muu ns. suolainen. Tytär paistaa ja koristelee pipareita lahjaksi, muuten meillä ei leivota. Paitsi tietysti hyvin säilyvää perunaita joululimppua, jota urakoin tusinan satsin toissapäivänä lahjaksi. Samana iltana muunsimme broilerinmaksat konjakilla liekitetyksi pasteijaksi, eilen olivat vuorossa sienisäilykkeet (kuivatuista suppilovahveroista), tänään lanttulaatikot ja graavilohi. Kinkkua tai muuta lihaa ei hankita, mutta viikonvaihteen aikana aion paistaa vielä ainakin yhden punajuuripateen ja silputa rosollin. Mies ostaa juustoja, lahjaksi on tullut jo useita viinipulloja, joten siinä se sitten onkin. Jos jaksan, teen vielä piparkakkujäädykkeen tai sitten vain otamme pakastimesta jäisiä karpaloita ja lämmitämme niiden päälle valmista kinuskikastiketta. Suklaarasioitakin tulee aina, joten muuta makeaa ei tarvita. Sitä paitsi olemme jo joulupäiväksi saaneet kutsun äitini joulupöytään, jossa taas varmasti on lihojakin monta sorttia.

Ruoka- ja lahjavalmisteluja tärkeämpää ovat ystävien ja sukulaisten tapaamiset, joita joulun alle on ehtinyt osua jo monta. Helsingissä piipahdimme iäkkään tädin luona, ystäväni kuljetin pakettiautolla hakemaan kuusta Hollolasta. Meillä on puolestaan käynyt lähes ex tempore paljon tyttären ja muutama meidän aikuistenkin ystävä. On itse asiassa mukava istua hetki kaiken kiireenkin keskellä. Joulu tulee, olemme valmiita tai emme. Kunhan nyt saan vielä työkalulaatikot siivottua olohuoneen lattialta.

sunnuntaina, joulukuuta 16, 2007

Jäätymistä katsellessa

Muuton jälkeen olin kuusi päivää kuntoutuksessa Imatralla, jossa yksi suurimmista huveistani oli seurata Saimaan jäätymistä. Tässä suhteessa uskon eroavani kylpylän keskivertoasiakkaista, joista moni pani etusijalle lillumisen porealtaissa tai perjantai-iltaisen Danny-shown ravintolassa. Kylpylän altaissa kävin muutaman kerran jumppaamassa ja kerran kokeilemassa "vesiaktiviteetteja" - jälkimmäinen annos oli ihan riittävä.

Ravintolan kiersin kaukaa aina ilta-aikaan, sillä valitettavasti pikkujouluajan tanssikulttuuri on jotain ihan muuta kuin liikuntaa. Kyllä minäkin juhlimisesta pidän, mutta nyt kestokyky oli tosi alhaalla kaikenlaisen örveltämisen suhteen. Mieluummin kävin iltaisin kävelemässä tai istuin hotellihuoneessa lukemassa.

Ja perjantaina tein todella viisaasti, kun hankin viime hetken peruutuslipun Teatteri Imatran Tähdet tähdet -esitykseen, joka kertoo Rauli Badding Somerjoen elämästä. Suosittu musiikkinäytelmä ei ehkä ole teatteritaiteen suuria voittoja, mutta kuitenkin elävää teatteria, jossa lauletaan paikoitellen hyvin ja tavoitetaan hyvin Somero ja Suomi 1950-luvulta 1970-luvulle. Niin hyvin näytelmä on uponnut Kaakkois-Suomen teatteriyleisöön, että siitä järjestetään keväällä vielä ylimääräisiä esityksiä.

Kuntoutus toimi pysähdyksenä ja toi tälläkin kertaa pari uutta ajatusta liikkumiseen. Onnistuin ravistamaan pelkoni spinningiä kohtaan, vaikka tuskinpa siitä minun lajini tulee. Mutta ainakaan sisäpyörän selässä rehkiminen ei tuntunut aivan mahdottomalta lajilta. Tosi hauskaa oli latinotanssien tunnilla, mutta sehän onkin jo paljon lähempänä aivan normaaleja tanssiharrastuksiani.

sunnuntaina, joulukuuta 02, 2007

Pulkkamäessä

Lasin takana ropiseva sade sulattaa kovaa vauhtia suomalaislasten parasta talvi-inspiraatiota: lunta. Päivällä kuitenkin ehdittiin kaivaa maalla esille pulkat, kelkat ja luikurit. Sisaren nuorimmainen ja mäyräkoira tosin luottivat enemmän jalkoihinsa - kumpikin sai mielettömän treenin juostessaan alas ylös ainakin toistakymmentä kertaa, kun isommat käyttivät toiseen suuntaan liukua ja painovoimaa. Tuo meidän mäkemme ei ole ihan niistä lyhyimpiä ja loivimpia.

Ainokin tietenkin nauttii lumesta, onhan se alppimaastoihin jalostettu. Bernin otteet vain ovat vielä pentumaisen hurjat kokoon nähden, joten se joutui seuraamaan touhua köytettynä johonkin aikuisista. Vähän hurjanlaisen leikin päätteeksi siskonmies päätti kellistää koiran kunnon lumipesulle, josta se selvästi piti.

Osa päivästä kului tietenkin taas siivousta ja muuttoa edistäessä. Nyt saimme tyttärelle pari kaappia pystyyn ja vähän lisää tavaroita järjestykseen. Mies nikkaroi myös jotain verstaassa, todennäköisesti keittiönpöytää kaupunkiasuntoon. Minä ompelin siivouksen ja järjestelyn lomassa verhojen päärmeitä.

Täällä kaupungissa piti illansuussa taas täyttää muutama muuttolaatikko, jotka käydään huomenna tyhjentämässä kohteessa. Vähän alkaa muistuttaa ikiliikkujaa tämä roudaus, mutta pientähän se on sen rinnalla, että esimerkiksi rakentaisimme talon. Tajusin muuten tänään, että olen asunut puolet elämästäni tässä kaupunkiasunnossa, jonka ensi perjantaina jätämme. Maalle on toki pidemmät siteet, sillä muutimme sinne ollessani 10-vuotias. Kirjoilla en kuitenkaan ole ollut missään näin pitkää aikaa. Enkä mihinkään muualle ole ehtinyt kerätä niin hirveästi tavaraa kuin tänne.

lauantaina, joulukuuta 01, 2007

Joulukukka ehti ensimmäisenä

Lokakuun loppupuolella osuimme tutun torikauppiaan kojulle viimeisenä päivänä ennen hänen talvitaukoaan. Karpalolaatikollisen päälle kauppias pisti painoksi sipulin ja kehotti kasvattamaan joulukukan. Muuttohulinoissa en ajatellut ajoitusta sen kummemmin, vaan pistin sipulin ruukkuun ja aloin odotella. Viikon alussa alkoi näkyä punaista, eilen aukesivat ensimmäiset kukat sopivasti ennen adventtia. Mitään muita jouluvalmisteluja emme olekaan aloittaneet, sattuneesta syystä. Tai itse asiassa meillä on kyllä sekä partiolaisten joulukalenteri että käsityömessuilta ostettu saksalainen kalenteri, joka vaatisi vähän askartelua. Valitettavasti se on juuri väärässä paikassa eli uudessa kodissamme odottamassa hyllyn päällä...

Tämä kaunistus ei kestä jouluun asti, mutta vieressä on kasvamassa jo toinen nuppu. Kokemuksen perusteella jouluamaryllis intoutuu usein vielä kasvattamaan kolmannenkin kukkavanan joskus viikkojen kuluttua - yleensä siis tammi-helmikuun iloksi. Punainen väri piristää kummasti muuton hulinassakin, kukkii sen antaja minkä ehtii ja jaksaa.