sunnuntaina, tammikuuta 27, 2008

Sunnuntain keittoateria

Sain ilokseni tänään koko perheen koolle syömään. Kun joukossa on kasvissyöjä ja erilaisia allergioita, on pehmeä kasviskeitto aina hyvä vaihtoehto. Ja oheen kuuluvat lämpimät voileivät, jotka tällä(kin) kertaa olivat hyvin italialaisvaikutteisia tomaatin, basilikan ja pecorino-juuston makuineen. Osassa oli mukana myös pikkelssikanttarelleja.

Kasviskeittoon pilkoin tänään porkkanaa, purjoa, valkosipulia, palsternakkaa, pienen palan paprikaa, kesäkurpitsaa ja ruusukaalia. Muut vihannekset keitin ja soseutin, ruusukaalinpuolikkaan kypsensin joukossa kokonaisena. Mausteita oli monenlaisia, ja keitto tarjoiltiin smetanan kanssa. Juomaksi vichyä ja valkoviiniä.
Ruuan pitää olla hyvää, mutta eivät edullisuus ja terveellisyyskään haittaa. Jos itse ruoka syntyy edullisista vihanneksista, raaskii ostaa vähän kalliimpaa juustoa ja sitä viiniäkin. Vatsa tulee täyteen mutta voi silti hyvin.

Viikonloppu päättyi syvävenyttelyyn, joka teki todella hyvää eilisen hiihtolenkin jälkeen ja ennen työviikkoa. Nyt väsyttää!

lauantaina, tammikuuta 26, 2008

Ihan puhki, hyvällä tavalla

Kun lauantai-iltana väsyttää hiihdon, imuroinnin, hyvän syömisen ja pyykinpesun jäljiltä, tuntuu hyvältä. Juuri sellaiselta, että mieluiten käpertyisi sohvaan viinilasillisen kanssa ja katsoisi jotain laadukasta krimiä tai elokuvaa. Nyt sellaista ei ole tarjolla, joten kohta tartun johonkin viikolla tulleeseen lehteen ja koetan sinnitellä iltauutisten jälkeen hetken hereillä lukemisen kanssa. Kuulostaa keski-ikäiseltä ja sitä onkin. En jaksa innostua viihdetarjonnasta, joka näkyy ja kuuluu aivan meidänkin ikkunoidemme alla kadulla etenkin viikonvaihteessa. Aamulla taas koirien kanssa pitää olla tarkkana, etteivät pääse syömään kovin monia oksennettuja pikaruoka-annoksia. Mutta onneksi talossa on paksut seinät, joten nukkuminenkin on mahdollista.

Keittiössä odotti tänä aamuna hauska näky, ensimmäinen avautunut kiinanruusun kukka tässä asunnossa. Viikko sitten sumutin kasvin aika epäortodoksisesti kaapista löytyneellä hyönteismyrkyllä, kun se oli yhtäkkiä aivan täynnä joitan vähemmän terveellisen näköisiä asukkaita. En ole mitenkään innostunut myrkyttäjä (enkä edes omista oikeita myrkkyjä - tämä oli jostain syystä muutossa säästynyt ikivanha "tappaa talossa ja puutarhassa", jonka alkuperäistä käyttöä en edes muista), mutta en myöskään halua otusten leviävän vuosia ja jopa vuosikymmeniä eläneisiin viherkasveihimme. Olohuoneen iso kiinanruusupuu on sentään säästynyt hyökkäykseltä - toisaalta siinä ei näy myöskään merkkejäkään nupuista.

sunnuntaina, tammikuuta 20, 2008

Sisäliikuntaa koko päivä

Illan sääennusteet antoivat pienen toivon siitä, että ensi viikolla nähtäisiin sekä pakkasta että aurinkoa. Tuulinen ja tihkusateinen viikonloppu on varmasti vienyt aika monilta innon harrastaa ulkoliikuntaa. Minäkin pysyin sisällä: eilen remontti- ja siivoushommissa maalla, tänään kahdessakin liikuntasalissa. Sunnuntain päiväohjelmaan kuului kahden ja puolen tunnin itämaisen tanssin koreografiaharjoitus, illansuuhun taas puolentoista tunnin syvävenyttely.

Venyttelyssä moni osanottaja huomasi, miten tiukkoina pohkeet, lonkat ja jopa varpaiden lihakset ovat. Venyttelyn vetäjä, tanssija Mauri Mettovaara, oli tunnistanut oireet jo parin viikon aikana venyttelyryhmissä. Kävely osin jäisillä poluilla ja kaduilla on jäykistänyt kaatumista varovien lihakset. Hiihtämään ei monikaan ole päässyt, mutta myös harvoilla huonokuntoisilla laduilla saa nyt nilkat, polvet, lonkat ja alaselän kipeiksi.

Ehkä näillä keleillä pitäisi vain maata sohvalla huovan sisällä ja lukea kirjaa. Mutta kyllä tanssitunnillakin on nautinnollista, etenkin jos osaa nauraa ikuiselle osaamattomuudelleen. Erityiskiitos opettajallemme, tanssija Kaija Lipiäiselle, jonka mielestä me kaikki olimme taas suurenmoisia. Ihan itse kyllä huomasimme, miten se onkin aina niin vaikeaa yhdistää yksi käsi, toisen puolen jalka ja ehkä vielä joku päännyökytys mukaan! Hiki tulee pelkästä ajattelusta, puhumattakaan vatsalihasten rullauksesta. Mutta nyt kihelmöi ihanasti, joten jotain elämää siellä lihaksissa on (ainakin ollut)!

sunnuntaina, tammikuuta 13, 2008

Tihkusateinen hiihtosunnuntai

Suoranainen vesisade on vienyt innon omalta hiihdolta, mutta Lahden urheilukeskuksessa riitti silti käyttäjiä koko viikonvaihteen, osittain Mini-Salpausselän takia. Nuoriso selvitti "kaameat" ylämäet kahdehdittavan kevyesti ja hyppyrimäissäkin oli ohjelmaa useaan otteeseen viikonvaihteessa.

Tämän aamun kävelylenkin aikana en tosin ehtinyt nähdä ketään mäessä, mies sen sijaan kertoi oman eilisen hiihtolenkkinsä aikana seuranneensa tulevaisuuden ahosten loikkia mäkimontun ja Karpalon mäistä.

Pyykkipäivä on saavutettu etu

Tämän päivän Hesarin asunto- osiossa (E) on kaksikin juttua, joiden kanssa olen harvinaisen samaa mieltä. Emmi Sjöholm kehuu taloyhtiön omaa pyykkitupaa, Jaana Savolainen taas haluaa keskustella, mitä järkeä on rakentaa sauna joka ikiseen, pieneenkin, kerrostaloasuntoon.

Muutimme joulun alla 1941 rakennettuun taloon, jossa on kohtalainen pyykkitupa: yksi hyvä pesukone ja iso kuivaushuone, jossa puhaltaa (aika tehoton) puhallin. Yhdessä huoneessa on vielä tunnelmanluojana ja koriste-esineenä upea vanha mankeli, jota ei enää käytetä. Sen viereiset pitkät pöydät sen sijaan käyvät erittäin hyvin lakanoiden ja pyykin viikkaamiseen.

Peseminen on ainakin tällä hetkellä ilmaista, joten se on selvä vähennys vuokraan, etenkin jos itselle ei ole tarvinnut hankkia konetta ollenkaan. Pyykkitupa onkin erittäin tarpeellinen talon pienissä asunnoissa asuville (useimmat opiskelijoita tai muita nuoria perheitä), joilla todennäköisesti ei ole edes konetta tai ainakaan tilaa kuivattaa pyykkejä. Meillä on keskimääräistä isompi asunto ja entisestä asunnosta mukana tullut pesukone kylpyhuoneessa, mutta ei se ole monta kertaa tänä aikana pyörinyt. Keskitämme pyykkäykset yhdelle päivälle viikossa ja unohdamme homman muuksi ajaksi. Suurin osa lakanoista ja pyyhkeistä ehtii kuiviksi varatun päivän aikana, joten joka paikassa ei enää roiku isoja tekstiilejä. Kaksi pientä kuivaustelinettä riittävät käsipyykille ja viimeisten koneellisten jälkikuivaukselle.

Nyt vain toivomme, että tämä autuus jatkuu. Edullisuuden ohella homma on varmasti myös ekologista ja sekä talon että ihmisten kannalta terveellistä: pyykit pestään yhdellä hyvällä koneella ja kuivataan niille erikseen varatuissa tiloissa.

Pidän myös talo- yhtiömme vanhan- aikaisesta saunasta, vaikka yksi aikaan sidottu vuoro viikossa ei aina elämänrytmiin sovikaan. Mutta en missään tapauksessa haluaisi luopua asuntomme isosta vaatehuoneesta tai makuuhuoneena toimivasta entisestä palvelijanhuoneesta oman saunan vuoksi! Mieluummin lojun pari kertaa viikossa hyvällä omallatunnolla kylpyammeessa, mitä myös aika usein pidetään energian tuhlauksena. Epäilen silti, että ammeen täyttäminen lämpimällä vedellä kuluttaa vähemmän energiaa kuin pienenkin saunan lämmittäminen - pitäähän saunassakin peseytyä.

torstaina, tammikuuta 10, 2008

Teholiikuntaa

Alun perin haaveilin tälle viikolle lomaa. Ei ole onnistunut aikaan sidottujen töiden takia, mutta olen harrastanut liikuntaa myös keskellä päivää. Eilen oli varsinainen tehopäivä: aamupäivällä puolitoista tuntia hiihtoa Vierumäellä, illalla puolitoista tuntia itämaista tanssia paikallisessa Wellamo-opistossa. Sykemittari kertoi, että liikuin ladulla vähän liian kovilla tehoilla, mikä johtuu osittain hiihtotyylistä. En kertakaikkiaan osaa hiihtää luistelutyylillä tarpeeksi hitaasti, ja tässä vaiheessa kautta tekniikka ja lihakset ovat vielä kovin tottumattomia.

Vierumäellä on kuitenkin aika armollinen maasto, enimmäkseen tasaista golfkentän laitaa, joten hetkittäin onnistuin hiihtelemään ihan rennostikin, ihmeemmin runttaamatta sauvoilla eteenpäin. Kiitos vain Vierumäelle taas hyvistä laduista, jotka tässä lumi- tilanteessa ovat maksullisia! Yläkuvassa ainakin toinen hiihtäjää suihkii ladulla työkseen. Alakuvassa oma mies aina yhtä trendikkäässä hiihtoasussaan, jonka sisässä on ponnisteltu varmasti tuhansia kilometrejä...

Tanssipedagogi Kaija Lipiäinen veti illan itämaisen tanssin tunnin myös vauhdikkaasti ns. lomanjälkeisellä kinkunsulattelumeiningillä. En ollut päivän lenkin jälkeen juuri venytellyt, mikä alkoi tuntua tanssilattialla pohkeissa noin kolmen vartin jälkeen. Onneksi tanssituntiin kuuluvat lopuksi myös venyttelyt syvään hengittämisen tahdissa, joten tänään ei jalkalihaksia säre. Vatsassa on sen sijaan juuri sopivasti sellainen tunne, että lihaksia on rääkätty. Tänään olen levännyt - tai pikemminkin kirjoittanut koko päivän - aivan hyvällä omallatunnolla. Ulkona sataa vuoroin räntää ja vettä, edes koiria ei huvita mennä lenkille.

sunnuntaina, tammikuuta 06, 2008

Hiihtokausi avattu ruuhkassa

Kävimme eilen miehen kanssa keskustelun, jonka jälkeen minun kertakaikkiaan pakko ilmoittautua mukaan tämän aamun hiihtolenkille. Minun kun oli myönnettävä, etteivät hiihtämättömyyden tekosyyksi riitä a) lumettomuus, b) muutto, c) työkiireet, d) sairastelu jouluna. Jos aikoo hiihtää, ladulle on mentävä odottamatta aurinkoisia kevätjäitä. Nyt alkavat olla kriittiset hetket sen suhteen, että yleensä saa jonkinlaisen hiihtokunnon vielä kehitettyä tälle talvelle.

Lumettomuutta lukuun ottamatta kaikki mainitsemani syyt kuitenkin painoivat kauden ensimmäisellä hiihtolenkilläni kaikkialla kropassa jaloista keuhkoihin, kun kiipeilin Lahden urheilukeskuksen kohtalaisen vaativia mäkiä ja yritin selvitä vastavuoroisesti ihan riittävän liukkaista laskuista kaatumatta. Tekolumella lumetettu latu on nimittäin tehty suurmäen kentän ja Teivaanmäen välille - parin kilometrin kiekalle saa hyvinkin mahdutettua kaksi pahaa nousua ja muutamia normaaleja mausteeksi. Ja kyllä sen huomasi hiihtäjistäkin, millainen on latuprofiili on. Ohitseni suihki erinäisiä hiihtoseurapuseroita Lammin Säkiästä Porvoon Akillekseen. Ruuhka oli jo kymmenen aikaan aamulla aikamoinen, joten ladulle ei kehdannut oikein jäädä lepäilemään tai sykettä tasottamaan. Onneksi sentään kaikki muut hiihtäjät eivät olleet himoharrastajia tai kilpavalmennettavia - oli siellä muutama lapsi ja kaltaiseni keski-ikäinen nainenkin. Ja todella monta veteraani-ikäistä herrasmiestä, joilla taatusti on jo sadan hiihtokilometrin raja rikki.

Onhan se aika surullista, että koko Etelä-Suomen hiihtäjien pitää ajaa autoilla ja tunkea samoille tekolumille tai hiihtoputkiin, joihin valkoista tuotetaan sähkövoimalla - ja luultavasti vauhditetaan samalla ilmastonmuutosta. Lahden hiihtokeskuksessa homma näyttää jotenkin perustellulta, kun tykit lumettavat kuitenkin hyppyrimäkiä ja koko aluetta talven tulevia kilpailuja varten. Samalla sitten pääsemme me muutkin nauttimaan lajista, jota vielä kymmenen vuotta sitten harjoitimme ihan luonnonoloissa hyvinkin marraskuulta huhtikuulle. Pakkaspäivän auringossa sivakoiminen virkistää ihan toisella tavalla kuin sauvakävely tihkusateessa.