Miten niin ei ehdi nauttia keväästä?

Viime viikkoina olen elänyt jälleen kerran kiireen ja stressin illuusiossa. Piti saada iso käsikirjoitus valmiiksi, oli pakko hoitaa firman ja erinäisten yhdistysten paperihommat vuosikokouskuntoon, täytyi yrittää hoidella kontakteja uusiin ja vanhoihin asiakkaisiin.

Sitten kuulin, että yksi iäkäs ystävä on kuolemassa. Lähes yhtä iäkkään sukulaisen kunto heikkeni. Omassa kropassa alkoi pistellä ja kiristää. Aivoihin hulvahti hirveä väsymys.

Jätin väliin muutaman asian, joiden uskoin voivan odottaa. Päätin, etten myy työpanostani nyt mihinkään suuntaan, vaikka taloudellisesti siltä tuntuisikin. Lähdin muutamana aamuna kävelylle ja pari kertaa keskellä päivää jumppaan. Vietin kunnollisen äitienpäivän perheen kanssa ja otin vapaata myös tänään, helatorstaina, vaikka en olekaan uskonnollinen.

Eilen kävin hyvästelemässä iäkkään ystäväni helsinkiläisessä sairaalassa, sen jälkeen syömässä tyttären kanssa ja lopuksi vielä junaa odottaessa katsomassa Kiasmassa Denise Grünsteinin valokuvia. Näyttelyyn jaksoin keskittyä vain hetkittäin, mutta olinpa muutaman tovin ihan hiljakseni vain omien ajatusteni ja hyvin moniin tulkintoihin kannustavien kuvien keskellä.

Tänä aamuna tajusin, että olen jo kuukausia pohtinut jotain isoa muutosta. Sellainen näyttäisi nyt olevan tulossa, mutta se on toivottavasti vasta alku. Ihan järjetöntähän se on, jos kevään sinivuokot uhkaavat jäädä näkemättä, raparperisima tekemättä ja ensimmäiset nokkoset keräämättä. Ei siksi, että mikään noista olisi pakko. Vaan siksi, että haluan.

Puistojumppakausi avattu

Tuulta, aurinkoa, välillä pilviä ja 18 astetta lämmintä. Aika ihanteellinen puistojumppasää, jossa kukaan ei läkähtynyt ainakaan liian paahteen vuoksi. Tosin nuoren ohjaajan vetämä liikunta oli ihan riittävän tehokas kyykkyliikkeineen ja kuminauhalla tehtyine hauiskääntöineen. Voi tuntua huomenna reisissä, vaikka onneksi olenkin tanssinut, kävellyt, pyöräillyt ja tehnyt kaikenlaista muutakin liikunnallista pitkin talvea ja kevättä.

Olin itseeni ihan hirveän tyytyväinen, kun taas avasin kauden - pari viikkoa "myöhässä". No, kesäjumppien yksi hyvä puoli onkin kertamaksu ja samalla sitoutumattomuus. Lomamatkan tai sateen sattuessa ei tarvitse surra menetettyä mahdollisuutta. Aika monta kertaa silti ehtii ihastella loppuvenyttelyissä yläpuolella seilaavia pilviä ja pääskysiä.

Kuva on aika onneton, nopeasti kännykän kameralla otettu. Ei tule kuljetettua mukana oikeaa kameraa, ja jotenkin sitä vähän ujosteleekin kanssarehkijöiden ikuistamista. Mutta kun voimisteluseuran puolesta yksi naisista alkoi kuvata ihan oikeasti, minäkin kaivoin oman laitteeni nopeasti repusta...

Ja paikka on siis Fellmannin puisto Lahdessa. Puistojumppien aikataulut löytyvät mm. ESS:n tapahtumakalenterista.

Puolikuntoisena lomalla

Ensimmäisen lomaviikon lopuksi kehitin vaivan, jota en ennen olekaan kokeillut. Sunnuntaina vasen silmäluomi alkoi ensin aristaa ja turposi sitten tunnissa lähes näkökentän peitoksi. Eilen tulehdus oli "valunut" silmän alle poskeen, jonka punaista turvotusta ei saanut piiloon aurinkolasien taaksekaan. Lääkäriltä saatu antibioottivoide tehoaa selvästi, mutta vielä tänäänkin oli aika puolitehoinen olo puistojumpassa.
Ennen silmäluomitulehdusta ehdin piipahtaa lauantaina ja sunnuntaina Hollolan metsissä, joissa on nyt haperojen aika. Yksi kehnäsieniesiintymä piristi, sillä vaalenruskeat yksilöt olivat vasta avautumassa ja siksi parhaimmillaan.

Ukkossade yllätti puistojumpassa...

...ja ohjaaja kehotti jumppaajia siirtymään laajan puistopuun alle. Yritin siinä selittää, ettei neuvo ehkä ole ihan viisas, kun salaman ja jyrähdyksen välissä ei ehdi laskea kahteen. Mutta niin vain ainakin parikymmentä naista yritti mieluummin säilyttää kampauksensa kuin henkensä. Olihan minulla vähän ulkopuolinen olo, kun jänistin kymmenen metrin päässä kaatosuihkun alla. Mahtoiko varoalue olla edes tarpeeksi suuri?
Kolme varttia kumminkin saimme jumpata ihan tehokkaasti mm. haboja ja alleja rääkkääviä kuminauhaliikkeitä. Vasta viimeiset venyttelyt ja nopeasti sujunut kotimatka menivät vesiurheilun puolelle.
Nyt paistaa taas aurinko. Ja puistoissa on niin lupaavasti harmaamustesieniä, että kaipa metsiinkin kohta alkaa nousta sieniä. Viimeistään perjantaina pääsen tsekkaamaan, silloin jo lomalla.

Puisto: jumppaa, kulttuuria, juhlimista

Viime päivinä oli helppo tajuta puistojen merkitys kaupunkilaiselle. Sunnuntaina ja tänään aamupäivällä vietin monta tuntia Mukkulan nurmella kirjailijoita kuunnellen, tänään illalla hoidin kuntoani Fellmannin puiston kesäjumpassa. Eilen iltayöstä taas oikaisin kotiin kansainvälisestä runoillasta Pikku Vesijärven puiston läpi. Maanantai-iltana tunnelma oli suorastaan rauhallinen, vaikka puisto on nuorison suosikkipaikka etenkin viikonloppuisin.
Olen huomannut, että osa kävijöistä etsii blogistani tietoa Lahden puistojumpista. Salpausselän naisvoimistelijat järjestää tänä kesänä monenkuntoisille sopivan reippailun Fellmannin puistossa tiistai-iltaisin 18.30-19.30. Kolmella eurolla saa harjoituksia sekä hapenottoon että lihaskuntoon, ja venytelläkin ehditään. Kertamaksulla toimiva liikuntamahdollisuus sopii ennakoimattomaan kesään todella hyvin, sillä kellepä ei sattuisi välillä vieraita tai reissuja juuri liikuntaillaksi. Itsekin olen osallistunut jumppiin epäsäännöllisen säännöllisesti varmaan kymmenen kesää; joskus yhden kerran, toisena kesänä joka kerta. Mahdollisuuksia taivaan alla reippailuun on vielä heinäkuun ajan, elokuussa jumpat siirtyvät Urheilutalon sisälle.

Helteisiä liikuntaelämyksiä

Meni yli kesäkuun puolivälin, ennen kuin tajusin siirtyä liikuntaharrastuksissa kesäaikaan. Viime viikolla olin vielä kahtena iltana syvävenyttelyssä, joka siis normaalisti kuuluu talvikauteen. Kolme tuntia kerrallaan oli kyllä tarpeeksi hikistä touhua työpäivän päätteeksi. Tilaisuus olisi ollut viiteen peräkkäiseen iltaan, mutta kyllä minulle kaksi kertaa riitti aivan hyvin, sen verran on vielä pakkotahtista töissä, ettei liikuntoihin jaksa keskittyä ihan viittätoista tuntia viikossa.

Sunnuntaina tajusimme miehen kanssa suunnistaa ensi kertaa Lahden Kahvisaareen, josta jo vuosikausia olemme käyneet satunnaisesti melomassa Vesijärvellä vuokraamalla kaksikkokajakin Vesisamoilijoiden kalustosta. Tai homma menee siis niin, että keväällä maksetaan jäsenmaksun yhteydessä kalustonkäyttömaksu, joka muuttuu edulliseksi, kunhan nyt edes muutaman kerran pääsee vesille. Toissa kesänä taisi mennä kalustomaksu ihan hukkaan, mutta jäsenmaksusta oli se ilo, että pystyin vuokraamaan seuran huvilan puoleen hintaan syntymäpäiviä varten.

Melontaolosuhteet olivat sunnuntaina aika ihanteelliset, vaikka iltapäivällä tuuli yltyikin hieman kovaksi. Eihän se oikeasti paha ollut, mutta kesän ensimmäisellä kerralla oli taas tekniikka hukassa ja kädet maitohapoilla. Selästähän sen liikkeenn pitäisi lähteä, mutta minkäs kirjoitustyöläinen väärille asennoilleen helposti tekee. Meloimme vain puolitoista tuntia, joten seuraavana yönä ei onneksi ravistellut lihaksissa. Hirveitä kramppejakin olen joskus kokenut, kun olen tehnyt ensimmäisellä kerralla liikaa ja unohtanut juomisen.

Tänään oli vuorossa vielä hikisempi kesäponnistus, ensimmäinen puistojumppa Fellmanin puistossa ihan keskellä Lahtea. Aurinko paistaa räkitti, asteita oli melkein 30, mutta onneksi sentään vähän tuuli ja pensaat antoivat varjoa. Aika hyvin jaksoimme askeltaa, punnertaa ja rääkätä kylkiä tunnin verran, mutta nyt kieltämättä käsiä täristää. On kuitenkin autuaallisen raukea olo, eikä taatusti tee mieli enää ajatella työasioita.

Kuvia en kummastakaan paikasta ottanut. Järvelle arastelin ottaa kameraa kastumisen pelossa, eikä jumpparyhmässä viitsi ruveta lintsaamaan ja kuvaamaan muita.

Taivaalle tuijottelua

Kirkkotaivas
Originally uploaded by InaRuo.

Tänään on taas sellainen ilta, jolloin taivaalle tuijottelu on parempaa viihdettä kuin tv:n katselu tai keskinkertaisen romaanin lukeminen. Liian harvoin muistan katsella yläilmoihin, vaikka parvekkeelta siihen olisi hieno mahdollisuus.

Eilisessä puistojumpassa satoi, minkä vuoksi jäimme paitsi parasta elämystä, pilvien ja puiden yläoksien ihailua vatsalihasliikkeiden ja makuulla tehtävien venyttelyjen aikana. Kun kaikki liikkeet oli pakko tehdä seisten, uusi näkökulma aukesi vain pää alaspäin omien jalkojen välistä...

Ensimmäiset kanttarellit

Ensimmäiset kanttarellit
Originally uploaded by InaRuo.

Pieni kasvimaani nuokkui ja ruoho alkoi kellertää, mutta siellä ne silti olivat, ensimmäiset kanttarellit rutikuivan hiekan päällä ja toiset heinikon seassa. Ehkei saaliin koolla voi kehua, mutta ajoituksella kuitenkin. Tutut paikat eivät petä, vaikka paahde tekee elämän vaikeaksi. Ei +26 vielä mitään, mutta ne paarmat...

Kuinka monta paarmaa mahtuu juuri pestyyn autoon? Väärä kysymys - haluaisin tietää, miten ne saa sieltä pois.

Edes koirat eivät jaksaneet esittää aktiivista, vaan ottivat hyvillä mielin vastaan siivouspäivän maalla. Enimmäkseen sisällä ja varjossa. Autonpesukin meni osittain hukkaan, sillä kaupunkiin tullessa ajoin kymmenen kilometriä leikkuupuimurin takana; pientareelta irtosi uskomaton määrä pölyä.

Päivän päätteeksi raahauduin vielä kaupunkiin ja puistojumppaan. Sykemittari väitti, että maksimisykkeeni olisi ollut 211 - mikä lie jännite sekoittanut lukemat. Hiki kyllä valui, mutta tuskaisen ristiaskelluksen lomassa ehdin rekisteröidä lukeman 187.

Puistojumpassa

Yksi lahtelaiskesän elämyksistä on ehdottomasti puistojumppa Fellmannin puistossa. Jonkun mielestä on ehkä rienausta, että pirteä aerobic-ohjaaja jakelee ohjeitaan ja jumputtavaa musiikkia Erkki Kannoston Punavankimuistomerkin jalustan päältä. Itse en usko, että hiljaiset hahmot pahastuvat liikunnasta, jonka tarkoitus ei ainakaan ole vahingoittaa ketään muuta. Tänään me jumppaajat askelsimme hieman märällä nurmikolla ja siirryimme vasta venyttelyjen ajaksi patjoinemme kivelle. Saa nähdä, kummat tuntuvat huomenna enemmän, kipeät lihakset vai pilvisessä ilmassa viihtyneiden hyttysten ja mäkäräisten pistot.

Upea puisto on peräisin 1950- ja 60-lukujen vaihteesta, mutta Punavankipuistomerkki kertoo 1918 tapahtumista ja vankileiristä, jolle punaiset koottiin August Fellmannin pelloille. Nykyiseen arkeen kuuluvat nykyisin jumppaajien ohella juoksijat ja koiranulkoiluttajat, lukuvuosien aikaan myös läheisten oppilaitosten oppilaat ja opettajat.