torstaina, heinäkuuta 21, 2005

Kenen ranta?


Kenen ranta?
Originally uploaded by InaRuo.

Iltapäiväuintimme päättyi odottamattomaan vierailuun. Pitkän kaulan ja vahvan nokan ojentelut sekä tiukkaan tanaan nostetut siivet vain metrin parin päässä laiturista nostivat meidät nopeasti ylös vedestä.
Pulla-noutajan mielestä ranta on edelleen appivanhempien ja heidän vieraidensa, mutta kyhmyjoutsen ei yhtään pitänyt myöskään laiturille katetuista kahveista.
Lintu kävi ärhentelemässä myös toiselle yksilölle, joka ui ehkä sadan metrin päässä. Anoppi kertoi iltayöstä kuuluneen kovaa taistelua järveltä. Mutta eikö näiden lintujen pitäisi olla mykkiä?

maanantaina, heinäkuuta 18, 2005

Ruokamuistoja


Ruokamuistoja
Originally uploaded by InaRuo.
Kirsi haastoi minut listaamaan kuusi tärkeintä ruokamuistoani, jotka kirjasin Kirsin omien muistojen perään. Yksi tärkeimmistä kuitenkin unohtui, kunnes mies tänä iltana ehdotti iltapalaksi friteerattua valkohomejuustoa mansikoiden kera.

Söin ensimmäisen kerran friteerattua camembertia vadelmahillon kanssa Kööpenhaminan Tivolissa 1973, kun kummitätini tarjosi. En tainnut olla kovin kranttu teini, sillä ihastuin ruokalajiin heti.

sunnuntaina, heinäkuuta 17, 2005

Puunkaatoa ja punikkitatteja

Kun olin saattanut tyttären junaan kohti Rovaniemeä, pääsin lauantai-iltana maalle lapsuudenystävän kanssa. Kyse on maisemista, joissa 35 kesää sitten tapasimme postikopilla ja ryhdyimme ajelemaan pyörillä yhdessä uimaan. Nyt ystävällä on jäljellä kylässä pieni talo, joka ei enää ole asumiskunnossa, minulla puolestaan osa perikunnan talosta, jossa asutaan erilaisilla kokoonpanoilla ympäri vuoden.

Reissumme oli sikäli aika tyypillinen, että illalla joimme viiniä, söimme juustoa ja mansikoita ja puhuimme niistä lukuisista asioista, joista ennenkin. Aamulla heräilimme vähitellen, söimme aamiaista ja lähdimme kumpikin hommiimme. Ystäväni kaatoi talonsa katon päälle kallistuneen nuoren pajun, minä taas ajelin pitkiksi päässeet nurmikot. Iltapäivällä jäinen juoma ja kalaruoka tuntuivat taivaallisilta... Ja koirakin sai liikuntaa, kun yhden pallonpotkijan sijasta oli kaksi.

Palailimme kaupunkiin iltakuuden maissa, minkä jälkeen sain vielä inspiraation lähteä tarkistamaan sienitilanteen Urheilukeskuksessa. Viikonvaihteen sadekuurot tuskin vielä näkyivät, mutta pienten kanttarellien lisäksi löysin kolme kaunista ja puhdasta koivunpunikkitattia. Nyt sataa taas lupaavasti, joten tarkistusmatkoja pitää tihentää.

perjantaina, heinäkuuta 15, 2005

Ja vielä samat sienet lehden päällä...


saalis sanomalehdellä
Originally uploaded by InaRuo.


Jos joku ihmettelee, mihin sienet keräsin, niin selitys on luonnollinen. Koiranulkoiluttajalla on aina mukanaan muutama muovipussi, johon voi kerätä koiran jätökset. Ja fiksulla ulkoiluttajalla tietysti sen verran monta pussia, että jokunen riittää myös sienille...

Iltalenkin osuma


kanttarellit kulhossa
Originally uploaded by InaRuo.

Tytär, koira ja minä lähdimme iltalenkille Lahden urheilukeskuksen maastoihin aivan ilman sienestysajatuksia, sillä en uskonut kuivassa metsässä kasvavan mitään vain tämän päivän pikaisten sateiden ansiosta.

Kääntöpaikalla ajattelin kuitenkin kurkistaa metsän puolelle, jossa ruoho vaikutti tuoreelta - ja olihan siellä keltaista. Mutta todella suuren saaliin löysimme vasta palatessamme omia jälkiämme takaisin, aivan yleisen lenkkipolun varresta, lähes hyppyrimäkien juurelta. Kymmeniä pieniä kanttarelleja, joita kukaan kymmenistä tai sadoista lenkkeilijöistä ei ollut joko huomannut tai huolinut!

Moista sokeutta tai välinpitämättömyyttä ihmettelin jo viime vuonna, sienestyksen superkesänä, jolloin mustat torvisienet kasvoivat samalla tavalla lähes lenkkeilijöiden jaloissa. Aika usein sain kerätä tyhjäksi ihan neitseellisen näköisen esiintymän melkein keskellä kaupunkia.

Eilen ostettu uusi digikamerani ei tietenkään ollut mukana lenkillä, joten pitihän sitä kokeilla kotona. Mielestäni musta kulho taustana sai keltaiset sienet näyttämään värikkäämmiltä kuin valkoinen sanomalehti. Täytynee opetella säätämään sävyjä muullakin tavalla...

keskiviikkona, heinäkuuta 13, 2005

Kaupunkipäivä


parvekepuutarha
Originally uploaded by InaRuo.

Kaupunkipäivälle on aina pitkä lista, kun on viettänyt monta päivää maalla.

Aloitin jo 6.30, minkä jälkeen olen ehtinyt imuroida, hikoilla kuntosalilla ja siistiytyä kampaajalla, laittaa ja syödä pikalounasta, vierailla kirjastossa, ostaa verhokangasta, varustaa leirille lähtevän tyttären käsikauppalääkkeillä apteekissa, piipahtaa jäätelöllä, jättää kellon korjaukseen, auttaa tyttären kirpputoritavaroiden noudossa ja viedä hänet kaverin läksiäisiin.

Vielä pitäisi jaksaa illalla kesärevyyn Miekat kivessä esitykseen. Mutta sitä ennen on onneksi hetki aikaa istahtaa parvekkeella ja ihailla pikku puutarhani punertavia tomaatteja ja uudelleen kasvuun intoutunutta basilikaa. Kesäpäivä kaupungissa olisi aika täydellinen, ellei iskelmätapahtuma Lahden yöt juuri aloittelisi soittoa viereisellä torilla... Ajankohtainen populaarimusiikki ei jaksa innostaa.

tiistaina, heinäkuuta 12, 2005

Luontouintia

Melkein hävettää tunnustaa, että kävin tänään ensimmäistä kertaa uimassa tämän sulan kauden luonnonvesissä. Anoppilan ranta Vesijärven rannalla Hollolassa alkoi ihmeesti houkutella, kun olin nelisen tuntia ahertanut omalla rannattomalla kesäpaikallamme pesten ikkunoita ja imuroiden. Mitään muuta ulkoaktiviteettia kuin uimista en edes yrittänyt, sen verran tukahduttava ja paarmojen saartama pihamme oli.

Vesijärvi oli yleisistä leväuutisista huolimatta aivan kirkas, eikä veden lämmössäkään ollut valittamista. Uin tyttäreni kanssa ainakin puoli tuntia yhteen menoon, ja saimme huijattua veteen myös kesäkuumasta läähättävän mustan mopsin. Mäyräkoirakin kärkkyi laiturin reunalla, mutta puikahti aina ulottumattomiin, kun yritimme saada sitä mukaan.

Hidas uiskentelu olisi houkutellut ehkä pidempäänkin, mutta eivätkös paarmat löytäneet meidät myös rannasta. Pitkän päälle rasittaa pelotella kiusaajia pärskytellen tai sukeltaa piiloon vähän joka välissä. Vaikka vesi tuntui uidessa lämpimältä, jälkikäteen oli ihanan raikas ja samalla raukea olo. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka ovat hurahtaneet nimen omaan luonnonvesissä uintiin. Hyvältä tuntui sekin, ettemme "omassa" rannassa tarvinneet uimapukua.

sunnuntaina, heinäkuuta 10, 2005

Kaupunkisienestystä ja -marjastusta

Aamulenkilläni, paluumatkalla Tapanilan hiihtomajalta, huomasin paluumatkalla pusikossa miehen, joka kysyttäessä kertoi keräävänsä kanttarelleja. Itse olin huomannut muutaman kauniin koivuhaperon, jotka kuitenkin jätin keräämättä. Myös mustikanvarvuissa sinersi jo; ensimmäiset marjat ovat kypsiä.

Sunnuntaiaamu Salpausselän maastoissa tuntuu hiljaisuudessan lähes epätodelliselta. Sadantuhannen asukkaan kaupungissa voi keskustan tuntumassa kävellä kilometrikaupalla, melkein tunnin, tapaamatta ketään. Mutta palatessani urheilukeskukseen huomasin, että kesällä tapahtuu: alkamassa olivat SM-viestit.

maanantaina, heinäkuuta 04, 2005

Ensimmäiset kanttarellit


Ensimmäiset kanttarellit
Originally uploaded by InaRuo.
Pieni kasvimaani nuokkui ja ruoho alkoi kellertää, mutta siellä ne silti olivat, ensimmäiset kanttarellit rutikuivan hiekan päällä ja toiset heinikon seassa. Ehkei saaliin koolla voi kehua, mutta ajoituksella kuitenkin. Tutut paikat eivät petä, vaikka paahde tekee elämän vaikeaksi. Ei +26 vielä mitään, mutta ne paarmat...

Kuinka monta paarmaa mahtuu juuri pestyyn autoon? Väärä kysymys - haluaisin tietää, miten ne saa sieltä pois.

Edes koirat eivät jaksaneet esittää aktiivista, vaan ottivat hyvillä mielin vastaan siivouspäivän maalla. Enimmäkseen sisällä ja varjossa. Autonpesukin meni osittain hukkaan, sillä kaupunkiin tullessa ajoin kymmenen kilometriä leikkuupuimurin takana; pientareelta irtosi uskomaton määrä pölyä.

Päivän päätteeksi raahauduin vielä kaupunkiin ja puistojumppaan. Sykemittari väitti, että maksimisykkeeni olisi ollut 211 - mikä lie jännite sekoittanut lukemat. Hiki kyllä valui, mutta tuskaisen ristiaskelluksen lomassa ehdin rekisteröidä lukeman 187.

lauantaina, heinäkuuta 02, 2005

Kuivaa, mutta kuitenkin...


P7020084
Originally uploaded by InaRuo.

Nurmelta lipputangon juurelta löytyivät myös tämän kesän ensimmäiset haperot. Näitä vaaleita yksilöitä en ole muistaakseni koskaan kerännyt, ne ehtivät yleensä aina kuivua kelvottomiksi jo ennen löytymistään. Ne ovat todennäköisesti suppilohaperoita, russula delica, joka ei kummoinen herkku olisikaan. Mutta toki on toivorikasta nähdä sieniä hellepäivänä rutikuivan nurmen seassa, ehkäpä niitä kohta on enemmän myös metsässä.

Kuka pelkää lupiineja?


Lupinus polyphyllus 2
Originally uploaded by InaRuo.

Ymmärrän, että lupiinit - lupinus polyphyllus - harmittavat puutarhaihmisiä. Nehän tukahduttavat helposti sekä luonnonkasvit että perinteiset perennat. Meillä lupiinit ovat valloittaneet takapihan, josta on äskettäin raivattu pois huonokuntoisia koivuja. Mieluummin katselen sinisen ja violetin sävyistä kukkamerta kuin hakkuujätteitä...