sunnuntaina, huhtikuuta 27, 2014

Takasatulassa

Olen ajanut omalla maantiepyörällä vasta pari kesää, mutta maantiepyörä tuli tutuksi jo parikymmentä vuotta sitten, kun perheeseemme hankittiin tandem. Mies ja minä ajoimme sillä muutaman kesän varsin aktiivisesti, kunnes se jäi pitkäksi aikaa unohduksiin. Viime keväänä se huollettiin ja oli mukana miehen 60-vuotisjuhlamatkalla Ahvenanmaalla. Siellä ajoimme sillä parina päivänä.

Teimme tämän vuoden tandem-avauksen Hollolan Paimelan suuntaan, jossa pääsee ajamaan muutaman aika kivan ylämäen. Muistan, kuinka aikanaan ihastelin tandemin kyydissä helpoilta tuntuvia ylämäkiä. Takasatulassa istuva ei luuloista huolimatta selviä täysin polkematta, mutta kyllähän vahvasta polkijasta etusatulassa on hurjasti etua.

Oman ajokokemuksen kartuttua olen tosin vähän muuttanut mielipidettäni. Tandem on aika raskas vekoitin, mikä tietysti lisää polkijoiden taakkaa. Lisäksi takana istuvan on myötäiltävä kaikessa etusatulan käskyjä ja tahtia. Ei voi nousta putkelle polkemaan, ei saa heilua. On siis vain jaksettava pyörittää näkemättä edes itse, mitä edessä tulee vastaan.

Ja on oltava valmis pysähtymään tiukoissakin paikoissa pelkästään reagoimalla ohjaajan liikkeisiin. Se muuten tapahtui tänään kerran, kun yksi vastaan tullut pyöräilijä halusi yllättäen ohittaa meidät väärältä puolelta. Hyvin meni, vaikkei mies ehtinyt varoittaa. 

Tandemilla ajo on mukavaa vaihtelua, mutta omasta pyörästä on tullut parin vuoden aikana paljon mieluisampi ja luontevampi väline liikkua. Päivän lenkkikin oli sopivan kevyt, noin 17 km suuntaansa eli yhteensä noin 34 kilometriä. Ajoimme Paimelantien loppuun eli Vääksyntien risteykseen asti.



lauantaina, huhtikuuta 19, 2014

Pyörälenkki ja parasta lähiruokaa

Upeat pääsiäissäät kannustavat ulkoiluun! Pääsimme puolison kanssa pitkästä aikaa kahdestaan pyörälenkille, joka suuntautui länteen ja etelään eli Lahden Kärpäsenmäen kautta Hollolan Salpakankaalle, Soramäkeen ja Kukonkoivuun ja sieltä etelään Korpikylään ja Herralaan. Herralasta jatkoimme Nostavantietä pitkin Ala-Okeroisiin ja sieltä Hennalan kautta Lahden keskustaan. Kilometrejä tuli reilut 40.

Sain alle ensi kertaa tänä keväänä maantiepyörän, johon piti tietysti ensin pumpata ilmaa renkaisiin. Muuten ajoneuvo olikin kunnossa, sillä puoliso oli vääntänyt polkimet paikoilleen. Sitten vain menoksi - onneksi ajaminen tuntui pysyneen hyvin muistissa selkäytimessä.

Kunto sen sijaan ei ollut kehuttava. Hiihtotalvi oli surkea, ja muutenkin olen liikkunut vähemmän kuin varmaan vuosiin. Syitä voi tietysti keksiä vaikka kuinka, mutta tärkein lienee kyvyttömyys aikataluttaa elämänsä niin, että saa siihen mahtumaan työn, erinäiset hoitovelvoitteet ja liikkumisen. Selkääkin särkee taas usein, joten jotain tarvitsee tehdä...

Mies on pyöräillyt koko talven rullien päällä kellarissa, joten olin hänelle varmaan aika huonoa seuraa. Jäin jälkeen todella pahasti jokaisessa pikkuisenkin jyrkässä ylämäessä, joita Lahden seudulla riittää. Toisaalta, itsepä mies pyysi. Toivon ja uskon, että yhteiset ajelumme jatkuvat ja kuntoni kohenee.

Lenkin jälkeen kiiruhdimme suihkuun ja heti suihkunraikkaina syömään paikalliseen TryffDeliin, joka avasi kahvilan keskustassa kuun alussa. Hyvin on lounaspaikka ilmeisesti aloittanut, sillä torstaina en enää illansuussa saanut lammasmakkaraa, jota paikan isäntä oli edellisenä yönä tehnyt 40 kiloa. Nytkin oli aika hulinaa koko ajan, pöydät täyttyivät kiitettävästi.

Me saimme mukaan pääsiäisvieraamme, Turussa asuvan nuoremman tyttären puolisoineen. Hyvin maistuivat katkaravulla maustetut kesäkurpitsakeitot juurileivän (jota ostimme myös mukaan) kanssa! Otimme vielä kahvit/teet ja leivonnaisetkin, joten nyt lähinnä sulattelen liian täyttä vatsaa tyhjemmäksi. Hyvä niin, ei tälle päivälle sen kummempaa ohjelmaa olekaan. Huomenna laitan ruokaa taas vähän isommalle porukalle, sillä meitä pitäisi olla seitsemän ihmistä pöydän ääressä ja pari koiraa sen alla.

maanantaina, huhtikuuta 14, 2014

Vuodenaika vaihtuu myös urheiluvälinevarastossa

Kun harrastaa liikuntaa edes jonkin verran säännöllisesti, on urheiluvälineitä pakko siirrellä varastoihin ja sieltä ulos aina vuodenaikojen vaihtuessa. Tänään kävimme hakemassa puolison kilpasoutuveneen varastosta, jonka kohta menetämme ja kuljetimme sen auton katolla anoppilan saunan seinälle. Sitä ennen piti etsiä auton kattotelineet ja kaikenlaista muuta välineistöä ja palauttaa mieleen, miten ja missä järjestyksessä kuljetus ja siihen liittyvät asiat sujuvat.

Muutama tunti siihen meni, mutta vene on saunan seinustalla odottamassa vähän lämpimämpiä vesiä. Jääthän lähtivät Vesijärvestä jo viime viikolla, mutta hyytävä tuuli ja aika kovat laineet kyllä pitävät soutajan vielä maissa.

Samalla reissulla järjestelimme yhdessä varastossa suksia sisään ja pyöriä ulos. Puoliso oli jo aiemmin rakentanut suksien kuljetusta varten hienon telineen, joka osoittautui myös hyväksi säilytysvälineeksi. Kun nostimme telineen sopivan parrun päälle, saimme kaikki sukset sen avulla pieneen tilaan pois viemästä lattiapinta-alaa. Vielä pari naulaa seinään ja saimme myös sauvapussin nostettua pois jaloista.

Polkupyöriin mies lisäsi ensiapuna vain polkimet, jotka oli ruuvattu pois talven ajaksi helpottamaan säilytystä. Pyörät ovat tällä hetkellä eteishallissamme, sillä hän halusi ennen kaupunkivarastoon viemistä pestä ja kuivattaa ne kylpyhuoneessa. Totta kai pyörät pestiin ja huollettiin myös syksyllä ennen talvisäilytystä, mutta taisimmepa joutua ajamaan vielä muutaman kilometrin hiekkatiellä ennen varastoon viemistä.

Säät vaihtelevat vielä rajusti, mutta kesälajeihin on kiva valmistautua vähintään huoltamalla välineitä ja varusteita. Hybridipyörä on ollut allani jo viikkoja, ja lenkkitossuja olen kuluttanut pikaisilla juoksupyrähdyksillä ja sauvakävelylenkeillä.