sunnuntaina, tammikuuta 29, 2006

Hauskaa seuraa jäällä


Hauskaa seuraa jäällä
Originally uploaded by InaRuo.
Melkein jätin tänään ulkoilut väliin, sen verran jaloissa painoivat edellisten päivien tanssit ja kävelyt. Mutta mitä enemmän aurinko räkitti ikkunan läpi, sitä enemmän se kutsui hieman äänestysmatkaa pidemmälle lenkille.

Tytär ja minä otimme Lahden satamaan mukaan sekä mäyräkoiran että mopsin, vaikka mäykky olikin jo tehnyt rankan lenkin isännän kanssa, eikä pieni ruttunaama ole vanhemmiten enää kovinkaan urheilullinen. Mutta hieno sää inspiroi koiriakin aivan selvästi, harvoin olen talvella nähnyt niitä yhtä innoissaan vetämässä eteenpäin ja tutkimassa kaikkea eteen sattuvaa.

Jopa tapaamiset muiden nelijalkaisten kanssa tuntuivat sujuvan harvinaisen ystävällismielisissä tunnelmissa, etenkin kun olimme päässeet jäälle. Mäyräkoira pääsi ottamaan juoksuharjoituksia "viskiterrierin" kanssa, ja erityisen ihastuneita otuksemme olivat vastaan terhakkaasti tuhiseviin bostoninterriereihin, joista toinen kuvassa. Puku ei ole pelkkä koriste, sillä kuulemma rotu tarvitsee lämmikettä jo muutamassa lämpöasteessakin. Mopsimme sentään pärjää ilman takkia pikkupakkasilla, mutta kyllä palelu on tuttua meilläkin.

perjantaina, tammikuuta 27, 2006

Syö kuhaa, ei tule nuhaa...


Kuhat
Originally uploaded by InaRuo.
Jo taaksejääneiden hirmupakkasten aikaan pari tuttavaa ilahdutti kysymällä, haluammeko Vesijärven kuhaa. En tiedä kalastuksesta mitään, mutta jostain syystä juuri pakkasilla nousi ilmeisen suuria kuhasaaliita.

No, eipä tullut mieleen kieltäytyä, kyseessähän on yksi arvostetuimmista kaloista, josta kalatiskeillä saa maksaa huippuhintoja. Riemumielin söimme vaaleaa herkkua viikon putkeen ja saimme vieläpä pakastimeen pari filettä ja litran kalalientä.

Kaksi ensimmäistä lastia tulivat kala-asiantuntijalta, joka lahjoitti meille valmiita fileitä. Vastaanottajan kannalta tietenkin helppoa ja hauskaa, etenkin keskellä työviikkoa. Mutta ilahduin myös toisaalta saaduista, "vain" peratuista kaloista, joissa oli vähän enemmän työtä. Toisen kaloista pistin täytettynä uuniin, toisen ruodoista ja päästä keittelin sen liemen ja säilöin fileet pakastimeen. Tulevana viikonloppuna herkuttelemme jälleen.

Kalantäytteenä oli tietenkin sieniä, tällä kertaa leppärouskuja. Muutamassa netistä löytyvässä kuhareseptissäkin oli muistettu sienet. Yleensä ohjeissa vain suositellaan kaupallisia herkkusieniä tai yleisimpiä kantarelleja, suppilovahveroita tai rouskuja. Ymmärrettävää tietysti, sillä harvalla on kuitenkaan kovin kattavasti säilössä eri lajeja. Mutta soveltaahan aina voi...

Otsikon riimittely on hävettävän tökeröä, mutta sisällöltään vähintään puoliksi totta. Jos kalojen (ja monien sienten) d-vitamiini ei suoraan suojaakaan flunssalta tai muilta lentäviltä pöpöiltä (sitä ei tee kuulemma c-vitamiinikaan, joka kuitenkin lievittää oireita), niin muuten suomalaisten kyllä kannattaa syödä kalaa pimeimpään aikaan talvella ja kompensoida auringon puutetta. Kalsiumi kumminkin imeytyy paremmin, eikä sitten tarvitse vanhana surra katkeilevia luita. Varsinkin, jos vielä muistaa vähän liikkua - lähdenkin tästä tanssitunnille.

sunnuntaina, tammikuuta 22, 2006

Säilöttyä aurinkoa


Aamuaurinko
Originally uploaded by InaRuo.
Pakkaskeleillä luonto on komea, mutta eihän löysä nykyihminen - eivätkä perheemme koiratkaan - ulkona kauan viihdy. Aurinkoa tulee ihailtua lähinnä likaisten ikkunoiden läpi ja pikaisilla koiranpissatusreissuilla.

Viime kesän auringosta olemme nauttineet oikein urakalla säilykkeitä syömällä. Tämän päivän blinien höysteenä maistuivat mainiosti etikkaiset haaparouskut ja vahvasti sipulinen mustarouskusalaatti. Maustekurkut olivat päässeet loppumaan, mutta pakastimessa on vielä runsaasti marjoja, omenasosetta, sieniä ja papuja. Mustaherukkahillotkin taitavat riittää pitkälle kevääseen.

Jos säilöntä kesällä ja syksyllä joskus tuntuukin hullun hommalta, talven jähmeinä viikonloppuina sitä taas kiittelee pankkiin pantua aurinkoa. Rahallista säästöä en osaa laskea, mutta maut ovat kuitenkin ihan toisenlaisia kuin ostohilloissa tai -säilykkeissä. Ja mistäpä sitä edes ostaisi purkillisen vaaleita orakkaita, limanuljaskoja tai leppärouskuja keskellä talvea? Juuri nuo etiketit osuivat äsken silmiin, kun kaivoin pakastimen uumenista marjoja jälkiruokaa varten.

sunnuntaina, tammikuuta 15, 2006

Retkiluistimet, sauvat, pelastusliivit, jäänaskalit...


Retkiluistelemassa
Originally uploaded by InaRuo.
...kelluttava reppu ja suojapussiin pakattu kännykkä mukanamme uskaltauduimme Sunnuntain Suurelle Retkiluistinvaellukselle Vesijärvellä. Turvallisuus on aina hyvästä, mutta aika pian kyllä saimme unohtaa pelot heikoista jäistä tai petollisista railoista. Tuttuakin tutummalla reitillä Lahden Teivaan satamasta Hollolan Kirkonselälle jää oli pilkkiavantojen reunoissakin vähintään parikymmensenttistä, ja onneksemme myös kaikki tutut railopaikat olivat jäätyneet uudestaan.

Moni muukin oli huomannut, että jää viime viikon vesisateiden ja parin pakkasyön jäljiltä nyt kuin tehty luistimen terille. Retkiluistelijoita kohtasimme kolme porukkaa, minkä lisäksi jään päällä näkyi normaalien pilkkijöiden ohella taitoluistimilla ja hokkareilla keikkuvia sekä ainakin yksi liitovarjosta vauhtia hakeva luistelija.

Koko reilun 25 kilometrin matkalla jää ei tietenkään ollut täydellinen, mutta tällä kertaa en edes horjahtanut kertaakaan pahemmin. Erityisen nautinnollisia olivat viimeiset viitisen kilometriä, kun tuuli tuli suoraan takaa, ja jää oli ajoittain peilitasainen. Voimille reissu otti sen verran, että päätin jättää väliin jopa säännöllisen sunnuntai-illan syvävenyttelyn. Väsyttää muutenkin suloisesti.

lauantaina, tammikuuta 14, 2006

Ei niin harmaa tammikuu


Ei niin harmaa tammikuu
Originally uploaded by InaRuo.
Auringonnousua odottaessa muisto viime viikonvaihteen aamulenkiltä Lahden Kariniemen mäellä. Olavi Lanun Harmaa tammikuu on lämmin muistutus siitä, miten talvella kannattaa pysytellä lämpimänä.

Jos ei ole syliä lähellä, mäelle kipuaminen ja koko veistospuiston kiertäminenkin saa hyvin veren kiertämään.

perjantaina, tammikuuta 06, 2006

Onko lumen alla sieniä?

Kuskasin nelivuotiasta siskontyttöä ja tämän perhettä lentoaseman linja-autolle, joka vei heidät taas kerran Brysselin-koneeseen loman jälkeen. Parinkymmenen kilometrin matkalla Nooralla oli paljon asiaa lumesta ja muista Suomen luontoilmiöistä. Eniten kuitenkin lämmitti kysymys: "Onko metsässä nyt sieniä?"

Viime elokuussa kiersimme monta kertaa korit kädessä maalla pihaa ja vähän lähimetsiäkin kanttarelleja, tatteja, rouskuja ja haperoita noukkimassa. Parikin kertaa Nooralla oli iso huoli siitä, että hänen ollessaan kaupassa tai turistinähtävyyksissä minä ehtisin tyhjentää kaikki hyvät sieniapajat. Aina oli onneksi jotain kerättävää jäljellä. Noora myös söi saaliinsa mukisematta, parhaiten maistuivat paistetut herkkutatit.

Ensi kesänä on varmaan järjestettävä ihan kunnon retki eväineen oikeaan metsään, josta ei näy taloja ja teitä. Sitä huvia ei ole tarjolla suurkaupungissa.

maanantaina, tammikuuta 02, 2006

Nuukailua

Nämä ovat niitä aikoja, jolloin perinteisesti aletaan nuukailla. Osa väestä juoksee alennusmyynneissä, osa kätkee viimeiset kinkut hernesoppaan. Meillä ei ole ongelmia isojen lihamäärien tai poisheitettävien leivonnaisten kanssa, joten päätin kohdistaa katseen pakastimeen, joka koko ajan raksuttaa lukemia jo ennastaan liian isoon sähkölaskuun.

Uutta vuotta juhliva aikuinen tytär ymmärsi jo poistaa pakastelokerosta viimeiset pavut, jotka hän tarjoili osana kanawokkia. Tänään otin sulamaan lehtitaikinan, puoli litraa kehnäsieniä, neljänneslitran tillisilppua ja puolikkaan juustoraastepussin. Lisäksi otin käyttöön jääkaapista kermapurkin puolikkaan, pari desiä wokin oheen keitettyä riisiä ja smetanan, jonka päivämäärä oli menossa umpeen.

Sienipiirakka syntyi seuraavalla reseptillä: hienonnetaan iso sipuli ja kuullotetaan öljyssä kehnäsienten (tai joidenkin muiden pakastimesta löytyvien sieniherkkujen) kanssa. Lisätään pari lusikallista vehmäjauhoja, pari raastettua porkkanaa, tilli, hieman soijakastiketta, vettä ja mustapippuria. Haudutetaan sakeaksi kastikkeeksi, johon lisätään kerma ja/tai smetana (ja tilkka valko- tai kuohuviiniä, jos sitä jostain kumman syystä on jäänyt pullon pohjalle). Jos pakastimesta tai vihanneslokerosta löytyy kirveliä tai persiljaa, nekin kannattaa ehdottomasti silputa mukaan. Kaulitaan lehti- tai voitaikina levyksi, jonka puolikkaalle jäähtynyt mössö lapioidaan. Nostetaan puolet taikinasta kanneksi, suljetaan reunat haarukalla. Paistetaan 200 asteessa reilut puoli tuntia, kunnes pinta on ruskea. Pinnan voi tietenkin myös ennalta voidella munalla, jos haluaa siitä kiiltävän.

Makua ei ole vielä testattu, mutta tuoksu on sen verran herkullinen, että jopa koirat istuvat uunin vierellä.