sunnuntaina, maaliskuuta 14, 2010

Jäällekin pääsi vihdoin hiihtämään

Kuten useimmat varmasti tietävät, tänä uskomattomana lumitalvena on ollut lähes mahdoton liikkua järvien tai meren jäällä. Lumikerroksesta on kasvanut paksu ja höttöinen, ja pintalumen ja jään välissä on ollut usein vielä vesikerros. Pitkän pakkasjakson aikana lumikerros ei missään vaiheessa päässyt sulamaan ja tiivistymään, ja nämä olosuhteet ilmeisesti myös nostivat vettä jäälle. Moni onkin surkutellut, kun jäälle ei ole ajettu latuja.

Viime viikon suojasään ja viikonlopun pakkasten ansiosta tilanne on kuitenkin muuttunut. Eilen jo sataman ohi ajaessa havaitsimme, että jäällä oli pilkkijöiden lisäksi muutama hiihtäjä. Tänä aamuna vahdimme tiukasti, että mittari on miinuspuolella ja suuntasimme Teivaan satamaan. Ja kyllähän lumen pinta kantoi!

Alkutaival Mukkulaan oli silti aikamoista tuskaa. Jostain syystä lumen pinta oli kuin aalloilla, jotka tietenkin kulkivat poikkisuunnassa kulkuun nähden. Pilkkijöiden jalan- ja kelkanjäljet eivät kulkemista helpottaneet nekään. Sumuisesta säästä huolimatta valkoinen häikäisi, minkä vuoksi oli vaikea erottaa epätasaisuuksia. Mutta Enonsaaren kupeessa tilanne muuttui ja edessä aukesi silkkisen tasainen ja koskematon pinta, jota jatkui kilometrikaupalla Messilän ja Rautakankareen suuntaan. Paluumatkalla kaupunkiin pääsi jo vähän vauhdinkin makuun.

Kävimme aika monessa rannassa katsomassa lähempää maiseman yksityiskohtia, joita toki kesälläkin usein voimme tarkastella kajakista. Ensimmäistä kertaa olimme kuitenkin näin lähellä Pauli Lindströmin suunnittelemaa teosta, joka kuuluu osana Vesijärven Rantagalleriaan. Näyttely tuntuu toisella kerrallaan viime kesänä hieman hiipuneen, mutta ainakin nämä lehdet ovat vieläkin hyvin ja ehjinä paikallaan.

Parin tunnin hiihtolenkkimme tuntui varsin leppoisalta, mutta iltapäivällä lounaan jälkeen uuvahdin täysin ja otin ansaitut päiväunet. Aika mahtava päivä.

Ja vielä täsmennys eiliseen merkintään. Etelä-Suomen Sanomat kertoi perheliikuntatapahtumasta, joka Kisapuistossa valtasi kaipaamamme luistinradan. Hyvä, että rata oli käytössä hienona talvipäivänä. Me vain olimme paikalla ihan liian aikaisin aamulla.

lauantaina, maaliskuuta 13, 2010

Yllättävän rentoa hiihtämistä

Jouduin tänään ladulle vähän vahingossa, sillä tarkoitus oli mennä aamu- pakkasella Lahden Kisa- puistoon luistelemaan. Radan reunalla oli kuitenkin suljettu-lappu, jota emme tohtineet uhmata ihan hyvän näköisestä radasta huolimatta. Todennäköisesti luistinratojen huoltaminen on lopetettu hiihtoloman jälkeen, olihan viime viikolla monta päivää suojasäätä. Harmi, sillä tänä viikonloppuna olisi kyllä ollut ihan hyvät olosuhteet luistelulle.

Vaihdoimme jalkoihin vain monot ja ajoimme kohti Urheilukeskusta, jonne ei sitten päässytkään Raksa-messujen pysäköintijärjestelyjen takia. Minä olin vastoinkäymisestä itse asiassa tyytyväinen, sillä Urheilukeskuksesta lähtevät ladut ovat aika vaativia profiililtaan. Mutta mies olisi halunnut päästä mahdollisimman hyvin hoidetulle ladulle, joita varmimmin tarjoaa juuri Urheilukeskus.

Piti sitten ajaa vielä muutama kilometri eteenpäin keskussairaalan vierelle, josta pääsee Tapanilasta lähtevälle Perhelenkille. Ja yllättävää kyllä, erittäin suosittu väylä oli hyvässä kunnossa. Roskia toki oli puista pudonnut, mutta vain muutamassa kohdassa suksi tökkäsi. Alamäissäkin latu oli pysynyt hyvin ehjänä, joten uskalsin lasketella ihan jarruttamatta.

Itse asiassa hiihto tuntui niin helpolta ja rennolta, että hiihdin kolmen kilometrin kierroksen neljä kertaa edes pahemmin hengästymättä. Eipä ole tänä talvena moista sattunut aiemmin, vaikka olenkin vaihdellut hiihtomatkoja viidestä noin viiteentoista kilometriin. Ilmeisesti aurinko alkaa vaikuttaa sekä omaan mielialaan että lihaksiin niin, että kireydet helpottavat. Tai sitten eilinen aivan loistava tanssitunti (oikeasti puolitoistatuntinen) vapautti kroppaa sopivasti.

Tulomatkalla pyysin miehen pudottamaan minut auton kyydistä torin laidalla. Suunnistaessani tutun vihanneskauppiaan autolle huomasin myyjän, jolla oli kaupan ternimaitoa. Tein heräteostoksen ja päätin tehdä uunijuustoa jälkiruuaksi. Homma onnistuikin hienosti ja pääsin tarjoamaan juustoa pakastimesta kaivamieni vadelmien kanssa. Erinomainen päivä!