tiistaina, huhtikuuta 25, 2006

Ainoat oikeat kevätkukat


Sinivuokot Hollolassa
Originally uploaded by InaRuo.
Kävimme viemässä talvirenkaat maalle ja poikkesimme samalla appivanhempien eteläiselle rinteelle Hollolassa. Sinivuokot loistivat kymmenistä eri pisteistä, vaikka olivat jo sulkemassa silmänsä iltapäivän muuttuessa illaksi.
Tätä kevään kukkaelämystä on vaikea ohittaa, sillä minulle sinivuokot ovat niitä kukkia, jotka tuovat mieleen kevään ja 1960-luvun koulutyttöjen vaellukset Lahden Kariniemen rantaan keräämään kauneinta kimppua. Enää en raaski sinivuokkoja kerätä, sen verran harvinaisena lajia pidetään. Onneksi esiintymiä on Lahden seuduilla paljon ja runsaina, välillä aivan sinisinä mattoina.

Parveke herää kevääseen


Parveke herää kevääseen
Originally uploaded by InaRuo.
Kevät jyllää kovaa vauhtia kohti kesää luonnossa, mutta pohjoisen puoleisella parvekkeella on menossa vasta vaihto talvesta kevääseen. Pääsiäisen sisäkoristeet, narsissit, ehtivät jo nuupahtaa lämpöpattereiden helteessä, mutta saivat viileässä lisäaikaa. Kanervatkaan eivät ole vielä täysin rapistuneita...Vielä kestää, ennen kuin saan ensimmäiset yrtit ulos.

lauantaina, huhtikuuta 22, 2006

Tanssin viikon avaus


Tanssin viikon avaus
Originally uploaded by InaRuo.
Huhtikuu on ollut melkein pelkkää tanssia, ainakin iltaisin ja viikonloppuisin. Kun syksyllä aloitin kahdessa tanssija Mauri Mettovaaran vetämässä modernin tanssin ryhmässä (toisessa itse asiassa jatkan jo kolmatta vuotta), en arvannut, että molempien kanssa esiintyisin keväällä. Ensimmäinen tulikoe oli vuorossa tänään Lahden Työväenopiston kevätnäytöksen yhteydessä. Kahdeksan naisen ryhmämme veti kaksi kertaa seitsemän minuutin ohjelman, minkä jälkeen tuntuikin vähän tyhjältä toivottaa hyvää kesää. Koko talvi oli koreografiaa opeteltu ja hiottu, ja siinä se sitten oli...

Kyseessä ei siis ole kuvassa näkyvä ryhmä, joka esittää vatsatanssia opettajansa Kaija Lipiäisen johdolla. Omaa tanssia kun on vähän vaikea kuvata.
Onneksi saamme postissa videon, josta sitten voimme kukin tarkistaa virheemme.

Korkkasimme tanssin viikon, joka huipentuu ensi launtaina Maailman tanssin päivään. Silloin olen estradilla Lahden Musiikkiopiston gaalassa, mikä tietysti kuulostaa todella hienolta. Naureskelimme juuri, että moinen tehtävä pitää heti liittää osaksi ansioluetteloa. Näyttäähän se aika hienolta kolmi-viisikymmpisistä naisista koostuvassa ryhmässämme, jossa ammatit ovat jotain ihan muuta kuin tanssia. Itse lähdin aikoinaan mukaan liikunnan vuoksi, nyt alan nähdä hommassa jo vähän taiteellisia arvojakin. Ja hauskaahan meillä on, ei hommaa pidä ottaa liian vakavasti muuten kuin tietysti esityksissä, joissa pitää antaa kaikkensa.

sunnuntaina, huhtikuuta 16, 2006

Pikapasha


Pikapasha
Originally uploaded by InaRuo.
Juhlapyhinä tulee helposti paineita pohtia ruokalistoja. Tällä kertaa kuvittelin väistäväni kaikenlaiset pääsiäisherkut, sillä valmistauduimme perheellä lähinnä hoivaamaan torstaina leikattua koiraa. Lisäksi olin niin puhki usean viikon yliviritetyn työputken jäljiltä, ettei ruuanlaitto houkutellut vielä viikolla ollenkaan. Kun päivälle oli tiedossa lounaskutsu anoppilaan, ajattelin sen riittävän meille oikein hyvin. (Vihannesten kanssa haudutettu lammas olikin oikein hyvää, samoin yksinkertainen, kesän marjoihin perustuva rahkajälkiruoka.)

Lauantain kauppareissulla alkoi kuitenkin tuntua siltä, että jospa kuitenkin tekisin jotain ekstraa. Pasha-ainekset ostin muistinvaraisesti, ja kotona keittokirjakin vahvisti, että hommassa voi olla aika luova. Pääasia on kai yhdistää sopivassa suhteessa hapanta rahkaa, kermaa, voita, munia, sokeria ja mausteita (meidän tapauksessamme vain manteleita, sillä sukaateissa ja muissa kuivatuissa sitrushedelmissä on ainakin minun nenääni kutittavia lisäaineita). Ja sitten vain keitellään tai sekoitellaan, vähän siitä riippuen, haluaako jälkiruuan säilyvän hyvin vai vain pari päivää. Kuvan versio on pikapasha, joka on sekoitettu keittämättömistä aineksista ja valunut vuorokauden suodatinpussilla valutetussa siivilässä.

Innostuin sitten lopulta kutsumaan huomiseksi syömään veljen perhettä ja äitini, joten taas kerran oli aika sukeltaa tutkimaan pakastinta. Hetken mielijohteesta hankitun paistin pistin marinoitumaan parvekkeelle, sen seuraksi tein jo sienisalaatin mustarouskuista, sipulista, creme fraichesta, kirvelistä ja persiljasta. Lisäksi aion hauduttaa papuja ja valmistaa uunissa öljyllä voideltuja, maustettuja juureslastuja nauriista ja palsternakasta. Juurekset tosin löysin ihan lähimarketin vihannesosastolta - toivottavasti ovat kelvollisia.

Koirakin muuten voi jo niin hyvin, että se taas nauttii kippojen nuolemisesta ja muusta ruuanlaittoon liittyvästä aktiviteetista. Lenkeille siitä ei tikit mahassa vielä ole seuraa, vaikka se niin itse hetkittäin kuvitteleekin. Onneksi se osaa myös nautiskella lepäilystä vieressäni, kun lueskelen kirjaa sängyssä. Aika hyvä loma siis, sopivassa suhteessa loikoilua ja hyvää ruokaa (ja pari kevyttä kävelylenkkiä, mutta niistä ei pidä hiiskua mäyräkoiralle mitään.)

perjantaina, huhtikuuta 14, 2006

Ilman turvaverkkoja

Tällaista ekstraohjelmaa Tivoli Sariola tarjosi iltapäivällä. Yleisö kerättiin alta pois, mutta turvaverkkoja ei näkynyt missään. Vaarahan on aina ollut tärkeä osa sirkustaiteita.

Varma kevään merkki


Tivolissa pitkänäperjantaina
Originally uploaded by InaRuo.
Kevät tuli lopulta niin nopeasti, että olin valmis tänään nielemään ihmettelyni Tivoli Sariolasta, joka räntäsateesta huolimatta aina keväällä tuo vaununsa Lahteen. Oli ihan pakko poiketa aurinkoisen pitkäperjantain päiväkävelyltä ihmettelemään keskieurooppalaista tunnelmaa: iloisen näköisiä perheitä, poseeraavia teinejä, jäätelöä ja juomia nauttivia seurueita. Eurohumppa ja kojuja ja laitteita hoitavat monen maalaiset työntekijät loivat omalta osaltaan tunnelmaa, joka on varmaan hyvin samanlaista saksalaisessa, puolalaisessa tai italialaisessa huvipuistossa. Toisaalta kojuihin maalatut Olavi Virta, Elvis Presley ja kumppanit veivät jonnekin vuosikymmeniä taaksepäin - eksotiikkaa sekin...
En ole koskaan nauttinut kiertävien tivoleiden tai huvipuistojen laitteista, sillä olen onnistunut pienenä oksentamaan jopa leikkipuiston karusellissa. Lapsilleni tivoli-vierailut olivat kuitenkin aivan pakollisia vielä joitain vuosia sitten, kunnes nuorempi huomasi kasvaneensa liian isoksi ja voivansa pahoin jossain hurjimmista vetkuttimista.