Kreetalaista ruokaa ja luistelua luonnonjäällä

Osallistuin eilen jo toista kertaa kreetalaisen ruoan kurssille. Ruokalajit olivat aika lailla samat kuin viime maaliskuussa, mutta tällä kertaa valitsin urakakseni artisokka-lammaspadan. Se ei hautunut ihan tarpeeksi, mutta muuten maku oli hyvä. Mukaani pyytämäni alan ammattilainen, miniä, valmisti okraa tomaattikastikkeessa ja sai aikaan hyvin onnistuneen kasvisruoan.

Edellisen vuoden kokemuksella osasin ottaa mukaan muutaman muovirasian, johon keräsin yli jääneistä ruokalajeista rääppiäisaterian tälle päivälle: lammaspadan ja okran lisäksi tsatsikia, favaa, kikherneitä, viinilehtikääryleitä, kreikkalaista salaattia ja perunaviipaleilla päällystettyä leipää. Se oli muuten yllättävän hyvää, suorastaan herkullista!

Talviset ulkoilut ovat jääneet minulta tänä vuonna todella vähiin, osittain säiden ja osittain omien kiireiden/laiskuuden vuoksi. Tänä aamuna olin jo melkein päättänyt, että yritän lähteä uimahalliin, kun mies kehotti kuitenkin tsekkaamaan Lahden satamasta Mukkulaan avatun luisteluväylän. Olin aika skeptinen, sillä mittarissa oli +2.

Mies oli kuitenkin oikeassa, sillä hieman sulanut väylä oli hienossa kunnossa. Harvoin saa luistella niin liukkaalla jäällä kuin paikoitellen tänä aamuna pystyi. Iso osa epätasaisuuksistakin oli sulanut.

Ensin kaksi kilometriä satamasta Mukkulaan myötätuulessa, sitten sama matka vastatuuleen sauvoilla työntäen takaisin. Luistelin edestakaisin kolme kertaa, ja joka kerta vastatuuli oli vähän kovempi. Oikein hyvältä tuntui viimeisellä kerralla päästä rantaan, tunsi tehneensä töitä.

Kun olin lähdössä pois noin klo 11, satamaan valui koko ajan lisää porukkaa, aika paljon etenkin lapsiperheitä. Toivotaan, että jää pysyy jatkossakin kunnossa ja turvallisena. Jos pluskelit ja sateet jatkuvat ennusteiden mukaan koko viikon, voi jo loppuviikosta olla vähän heikkoa.

Sitä ihmettelen, miksi kävelijöiden pitää lampsia jo hieman sulan pinnan päällä ja tehdä kengänjälkiä juuri sille auratulle väylälle. Jäällä on nyt niin vähän lunta, että luulisi kävelyn onnistuvan missä tahansa, vieläpä paremmin kuin siinä superliukkaalla radalla.

Pieneen videopätkään kuvasin tuntematonta luistelijakollegaa. Halusin saada mukaan vähän luistinten purevaa ääntä ja tuulen huminaa. Tuulen humina tallentui paremmin kuin luistinten rutina.

Kreetalaisen ruoan kurssilla

Vasemmalla Yiannis, oikella minä

Ystävän vinkistä osallistuin eilen kreetalaisen ruoan kurssille. Reilun neljän tunnin kurssin vetäjänä toimi Yiannis Zervakis, joka on suomalaisille tuttu mies mm. Tampereen Knossos-ravintolan alkuaikojen kokkina. Yiannis on myös pitänyt kursseja jo vuosia ympäri Suomea. Hänellä on oma ravintola Kreetalla Mitrosin kaupungissa.

Olen ollut Kreetalla vain kerran enkä ole mikään saaren tai edes manner-Kreikan ruoan tuntija. Toki mauista monet ovat tulleet vuosien mittaan vastaan. Kurssille mennessäni minulla ei ollut mitään erityistä ennakko-odotusta tai toivetta, sillä tiesin kyllä ruoan olevan sekä erittäin terveellistä että hyvää.

Ilokseni homma aloitettiin (leipätaikinan alustamisen jälkeen) viininlehtikääryleistä, mihin hommaan ilmoittauduin heti. Rakastan kaalikääryleitä ja olen myös muutaman kerran katsellut viininlehtikääryleiden ohjetta. Nyt sain tehdä ne työparini ja Yiannisin kanssa alusta loppuun asti!

Ensin keitettiin risotto, jonka perusraaka-aineet olivat oliiviöljy, runsas määrä sipulisilppua ja puuroriisi. Risotto valmistui samaan tapaan kuin italialaisessa ruoassa: kuullotetaan sipulit ja riisit öljyssä, annetaan riisien muuttua läpikuultaviksi, lisätään runsaasti kuminaa ja aletaan lisätä vettä desi kerrallaan. Kun risotto on kypsää, nostetaan pannu hellalta ja lisätään muut mausteet: suolaa, silputtua persiljaa ja tilliä (ja minttua, jos sitä on) ja lopuksi sitruunamehua. Täyte oli jo juuri sen makuista kuin olen parhaissa viininlehtikääryleissä aiemmin saanut.

Seuraavaksi otetaan purkkiin säilötyt, suolatut viininlehdet, joita keitetään kymmenen minuuttia ja valutetaan. Ja lopuksi laitetaan lehden sisäpuolelle (ruotipuoli eli lehden alapuoli) lusikallinen risottoa ja kääritään tiukalle rullalle. Kattilaan sitten pohjalle oliiviöljyä ja vetää, kääryleet tiiviiseen riviin ja kääryleet painon alle hellalle kiehumaan.

Valmistimme kurssilla pääkokin ja kuuden kurssilaisen voimin 14 ruokalajia, joten vähän kiirettä piti. En ehtinyt seurata kääryleiden ohella kuin erilaisten leipien leipomista ja täyttää vihreät paprikat samalla täytteellä kuin viinlehdet, joten osa ruoista pitää opiskella kotona resepteistä. Suosikkejani viininlehtikääryleiden ohella olivat perinteiset munakoisosalaatti (pikemminkin tahna), tsatsiki ja sen muunnos punajuurisalaatti sekä tuoreet juustoilla ja vihanneksilla täytetyt leivät.

Nyt vain odottelen, että me kurssilaiset saamme vielä reseptit sähköpostiimme. Kovin tarkkoja ne eivät välttämättä ole, sillä kokilla oli hyvin vahva kouratuntuma ruokaan. Hyvää oliiviöljyä Yiannis hölväsi ruokaan runsaasti, samoin suolaa. Jälkimmäistä vähän vierastin tekovaiheessa, mutta ruoka kyllä maistui hyvältä. Ja valkosipulia oli myös riittävästi, mikä aukaisi hyvin tukkoisen nenän. Jälkimaku illalla ja yöllä ei ehkä ollut niin miellyttävä, mutta kyllä sen muutaman kerran vuodessa kestää.


Etelä-Suomen Sanomat oli käynyt päivän kakkoskurssilla iltapäivällä.