torstaina, joulukuuta 28, 2006

Juustotarkennus

Kirjoitin jouluvalmisteluista, joihin kuului myös juuston osto Brysselistä. Hieman huolimattomasti nimitin ostamaani kiekkoa calvados-juustoksi, jolla nimilapulla se tosin tiskistä myytiinkin. Mutta kun ryhdyimme sitä pari iltaa sitten nauttimaan, hain vähän lisätietoa etiketistä löytyvien sanojen avulla. Jukka ja Päivi Sinivirran Herkuttelijan juustokirjasta löysin Livarot-juuston, josta meillä oli käsissämme Petit Livarot eli kooltaan pienempi kuin "oikea" 450 gramman lieriö (painoa oli ehkä puolet tästä, n. 250 g). Normandialainen juusto valmistetaan lehmänmaidosta keittämättä ja puristamatta. Sitä pestään suolavedellä ja käännellään kypsytyksen aikana, jolloin syntyy oranssinruskea kuori. Kirjankin mukaan juusto on voimakkaan tuoksuinen, etenkin kypsänä. Kypsytys kestää vähintään kolme viikkoa, joskus jopa 4 kuukautta.
Emme saaneet etiketistä aivan selvää, oliko juustossa itsessään calvadosta vai oliko suositus syödä sitä ko. juoman kanssa. Juustokirjan mukaan etenkin kypsä Livarot on liian vahva viineille, joten sille antavat vastusta vain makeahkot valkoviinit, siiderit ja alueen oma omenaviina eli calvados. Todennäköisesti kyseessä oli siis tarjoilusuositus! Ilmankin rasvainen (45%) juusto oli elämys.
Meillä syödään paljon juustoja, mutta harmittavan vähän tulee opiskeltua niiden olemusta. Nyt taas nähtiin, että lähdekirjojen plaraaminen voisi vielä terästää makuelämystä. Siitä syystä minä sienikirjojakin kahlaan vuoden ympäri...

maanantaina, joulukuuta 25, 2006

Makuja ilman kinkkua

Joulun alle osuvat kinkkuindeksit, maalailut kinkkupulasta ja lukemattomat kinkunpaisto-ohjeet tuntuvat meidän perheessämme täysin vierailta. Joulupöydässämme voi olla jotain lihaakin, mutta ei koskaan sikaa. Tänä vuonna pääosassa olivat punajuuripatee, maustesilakat, yrttimarinoitu lammas ja erilaiset salaatit. Sienisalaatti tietysti kunniapaikalla, mutta rosollikin oli hyvää, samoin vanhemman tyttären tekemä tomaatti-mozarellasalaatti.
En väheksy perinteitä; mekin paistamme itse lanttulaatikkoa ja joululimppua. Silti ihmettelen, miksi suolainen possunkankku voi olla niin ylivoimainen herkku, että sadattuhannet ihmiset ovat valmiita syömään päiväkaupalla yhtä ja samaa. Kuinka moni nykyaikainen pienperhe todella saa tuhottua hyvillä mielin kymmenkiloisen lihakimpaleen? Tai ehkä siinä maistuu juuri se illuusio suurista sukujouluista, johon kuuluvat myös äänekkäät pelit, innostuneet väittelyt, hauskat rekiajelut ja suvun nuorisolle kohdistetut kyselyt opiskelusta, seurustelusta ja urahaaveista.
En kirjoita tätä pettyneenä tai ahdistuneena, sillä itse asiassa olemme viettäneet kaksi ihan mukavaa päivää hyvän ruuan ja rakkaiden ihmisten kanssa. Eilen vain omalla perheellä, tänään kolmen polven voimin ja osittain myös uusperhekuvioissa. Äitini juhlapöydässä olisi myös ollut mahdollisuus maistaa kinkkua, mutta satsasin mieluummin lohimurekkeeseen, sillikaviaariin ja laatikoihin. Ja siihen seurusteluun suvun nuorison kanssa.

lauantaina, joulukuuta 23, 2006

Jouluvalmisteluja

Syksy ja alkutalvi on ollut työteliäs, joten on aika selvä, mitä pysähdys lopulta toi tullessaan. Eilen aamulla heräsin kurkku kipeänä, tänään särkee jo lihaksiakin. Ei kai tässä auta kuin levätä...

Jouluvalmisteluihin otin vauhtia Brysselistä, siskon perheen luota. Siellä parasta oli keskieurooppalainen tunnelma, siis joulumarkkinat. Aika paljon mukaan tarttui suklaata ja juustoja. Paikan päällä nautin mm. amarettolla maustettua kaakaota ja lämpimiä vohveleita. Mitäs sanotte näistä homejuustojoulukelloista? Kotiin asti raahasin calvados-juuston, joka tuntui saastuttavan hajullaan koko matkalaukun. Mutta maistoimme samanlaista juustoa jo siskon luona viinin ja hedelmien kanssa - taivaallista!

Jouduin lentämään kotiin Kööpenhaminan kautta, mikä tietysti teki lyhyestä lentomatkasta koko päivän kestävän tripin. Pysähdys Kastrupin lentokentällä oli kuitenkin tässä tapauksessa ihan hauska lisäys, sillä ymmärsin jättää väliin maksulliset (ja kurjat) lentoyhtiön eineet ja mennä ihan oikeaan ravintolaan. Eyecon-ravintolassa on tajuttu pikaruoka-ajattelu oikealla tavalla. Jokaisen annoksen saa eteensä vähintään kymmenessä minuutissa, mutta lautaselle ei ilmesty pelkkää höttöä. Listalla oli ties mitä ceasar-salaatista pihveihin, minä söin naudanliha-carpacciota.

Viikkoon mahtui vielä kuusenhakumatka maalta, ystävättären vanhalta kotitilalta. Rappeutuneen maatilan pihassa kasvavat kuuset eivät ole mitään viljeltyjä rotuyksilöitä, mutta mahtuvat hyvin esimerkiksi isoon lasipulloon. Kaunein näkymä löytyi odottamattomasta nurkasta navetan takaa. Sammal ja punamulta ovat aika ihana yhdistelmä.

lauantaina, joulukuuta 02, 2006

Marraskuun viimeiset suppikset

Yritin kertoa tämän jo torstaina, mutta enpä onnistunut teknisten hölmöilyjeni takia. Mutta edelleen siis kannattaa mennä metsään, ainakin täällä Lahden seudulla on monta plusastetta vielä pitkälle ensi viikkoonkin.

Kannatti nipistää hetki työpäivästä ja käydä pikapikaa lounasaikaan metsässä. Tuttuun suppaan oli noussut suppilovahveroita, jotka hämärässä säässäkin loistivat sen verran keltaisina, että ne oli mahdollista löytää. Ihan uskomattoman pimeää siellä metsässä tosin oli puolenpäivän aikaan, koko ajan sai kulkea nenä maassa. Sienestys siis loppuu vähintään kaamoksen pimeyteen, vaikka lämpimät säät vielä jatkuisivatkin. Tosin muistan olleeni jonain vuonna vielä jouluviikollakin sienessä. Nyt toivon, että tätä lämmintä jatkuisi vielä viikonlopun yli, jotta mahdollisimman moni ehtisi tsekata kuusikkorinteet suppilovahveroiden varalta. Sen jälkeen saisi tulla kunnon talvi.

Kokeilu

Menin typeryyksissäni muuttamaan tämän blogin Blogger betaan, minkä jälkeen kuvien lähetys Flickristä ei ole onnistunut. Mutta kokeillaan nyt sitten tätä bloggerin omaa kuvatoimintoa...
No, ainakin tämä näyttää asettelevan tekstin hieman typerästi. Pitää jatkaa harjoituksia.

keskiviikkona, marraskuuta 29, 2006

Tryffelien toivossa

Onpa toiveikas uutinen, että Lahden Liipolasta on löytynyt tryffeleitä! Siis aivan tuosta parin kilometrin päästä. Olen aiemmin vain huvitellut ajatuksella, että jompi kumpi koiristamme joku päivä kaivaa herkut esiin istuttamieni tammien alta meillä maalla. Mutta nyt pitää kai ryhtyä suhtautumaan mahdollisuuteen tosissaan. Tosin koiramme eivät ole mitään oikeita sienikoiria, enemmänkin metsäretken seuralaisia. Mopsissa on jonkinlaista ainesta, sillä se syö herkkutatteja suoraan metsästä, mutta mäyräkoira nauttii lähinnä juoksemisesta.
Tulipa taas lisää pontta italian kielen opiskelullekin. Viime vuonna ryhmässämme olikin yksi lagotto-kasvattaja, joka on tuonut koiria Italiasta, tryffeleiden ja niitä etsivien koirien maasta.

sunnuntaina, marraskuuta 26, 2006

Piparkakkutalkoot


Pfefferkuchen
Originally uploaded by InaRuo.
Kai se nyt on myönnettävä, että perheemme on aloittanut jouluvalmistelut. Tänään meille kokoontui yhdeksän henkeä leipomaan saksalaisia pähkinäpikkuleipiä ja koristelemaan suomalaisia piparkakkuja. Virallinen syy oli saksan keskustelukerhomme, joten valmistelut, töiden jakaminen ja oheiskeskustelu tapahtui saksaksi.

Mutta pipareista tuli kyllä juuri sellaisia kuin yleensäkin - koristelultaan runsaita ja mahdollisimman yksilöllisiä. Monen monta kertaa olemme surkutelleet kaupallisia pipareita ja piparkakkutaloja, joiden koristeet ovat mielestämme köyhiä ja harvoin kovin taidokkaitakaan. Nämä nyt ovat harjoittelukappaleita, ilmaisu varmaankin vielä kehittyy viikkoina ennen joulua. Emme me näitä itse syö, piparkakut on tarkoitettu enemmänkin lahjoiksi ja koriste-esineiksi. Ja yhdessä tekeminen on hauskaa, sillä yleensä nuorimmat perheenjäsenet ovat aina taitavimpia.

sunnuntaina, marraskuuta 12, 2006

Kuivalla maalla


Kuivalla maalla
Originally uploaded by InaRuo.
Se on ihan hirveän pitkä ja kuivalla maalla hankala kuljetettava. Mutta tyynessä vedessä se menee tosi lujaa ja vieläpä melkein ilman ääntä, jos airoissa on oikea ihminen. Nyt on miehen soutukausi ohi, mikä merkitsi taas venhon kuskaamista pakettiauton katolla varastoon. Saihan siihen yhden aamupäivän kulumaan.

Joskus sitä tulee laskeneeksi, miten hirveän paljon aikaa menee kaikenlaiseen urheiluharrastusten oheistoimintaan, ennen kuin edes pääsee yrittämään hien hankintaa tai lihasten kasvattamista. En valita muutamasta kuljetuskeikasta, jos kuitenkin saan koko talven voitelupalvelun suksille. Ja onneksi perheessä ei ole jääkiekkoilevia lapsia tai muita varustehuollettavia. Tai miten sen nyt ottaa - kuntoa vaatii välillä myös istuminen katsomossa, kun jälkipolvi harrastaa tanssia, soittoa ja teatteria. Vaikka olisi miten iloinen ja ylpeä.

sunnuntaina, marraskuuta 05, 2006

Vesiperä vesijätöllä


Vesijätöllä
Originally uploaded by InaRuo.
Toiveikkaasti pakkasimme mukaan retkiluistimet, jäänaskalit ja muut välineet, kun lähdimme käymään tänään anoppilassa. Kaupungin rannassa oli järvi jäässä, mutta yllättäen vesijättö eli matala lahti olikin aivan vapaa Hersalan rannassa. Emme siis luistelleet, mutta sen sijaan saimme kuunnella mahtavaa hanhien töräyttelyä. Harmi vain, ettei pokkarin zoomi riitä mihinkään - siellä ne kymmenet hanhet ovat vastarannalla.
Tiedoksi niille, joiden mielestä ajatuskin luistelusta heikkojen jäiden aikaan on edesvastuuton: mainitulla vesijätöllä on vettä parikymmentä senttiä. Muutaman kerran on jää mainitussa kohdassa ritissyt, ja niillä kerroilla on toki tuntunut haljulta. Mutta jos pitää harjoituksen vuoksi pudota läpi, se kannattaa tehdä juuri mainitussa paikassa. Aikuinen pääsee ylös varmasti, ja matka rantaan ja kuivien vaatteiden luokse on lyhyt.

sunnuntaina, lokakuuta 29, 2006

Syksyn viimeiset rouskut?


Syksyn viimeiset rouskut?
Originally uploaded by InaRuo.
Jo viikkoja sitten kalenteriin varattu syysloma kääntyi hieman erilaiseksi kuin olimme ajatelleet. Sehän on ihan normaalia, että tähän aikaan vuodesta sataa lunta, mutta syysmyrskyä emme kuitenkaan olleet suunnitelleet niille päiville, jotka piti viettää maalla. Onneksi sentään kävimme Tallinnassa pari päivää ennen myrskyä - muuten olisimme mekin siellä Nordlandian jonossa.

Luvatusta tuulesta ja tuiskusta huolimatta lähdimme perjantaiaamuna maalle. Alla oli kesärenkaat, sillä rukoiluista huolimatta emme onnistuneet saamaan ketään vaihtamaan niitä aiemmin. Mutta eihän perjantaina edes näyttänyt kovin pahalta...
No, onneksi käytimme päivän hyödyksi ja kävimme keräämässä oranssi- ja mustarouskut talteen. Illalla tuuli alkoi puhuroida oikein kunnolla ja tuoda mukanaan myös lunta. Yöllä heräilimme kuuntelemaan, vieläkö katto on paikoillaan ja sähköt päällä. Isommilta vaurioilta onneksi vältyttiin.

Lauantaina olikin sitten niin tiivis lumikerros metsässä, ettei sieltä enää mitään löytynyt. Yritimme kyllä. Tänä aamuna oli pakko antaa periksi ja alkaa valmistautua kotimatkaa varten. Lomaa olisi riittänyt vielä huomiseksi, mutta nyt odottelimme sopivia iltapäivän tunteja, jolloin tiet olivat taas suunnilleen ajettavassa kunnossa. Aamun kävelylenkillä totesimme, että itse asiassa soratie on vähemmän jäinen kuin vähän ajettu asfaltti. Niinpä kiersimme kotiin pikkuteitä pitkin ja uskaltauduimme asfaltille vasta kohdassa, jossa vilkas liikenne oli sulattanut tien. No, saimme mukaan maalta sentään joitain litroja sieniä ja muutaman purkillisen omenasosetta. Ne omenatkin ehdin kerätä viime hetkellä ennen tuiskua.

sunnuntaina, lokakuuta 22, 2006

Tapionherkkusieniä


Tapionherkkusieniä
Originally uploaded by InaRuo.
Viikonvaihde on ollut aika luontopitoinen, vaikka sää ei olekaan ollut parhaasta päästä. Eilen ulkoilu jäi jopa kokonaan väliin maahan sataneen lumen takia. En minä kävelijänä lunta pelkää, mutta maalle lähtö kesärenkailla ei innostanut. Ja epäilin, että Lahden Urheilukeskuksen tietämissä oli vielä liikaa aitoja ja muuta rompetta EU-kokouksen jäljiltä. Ehkä olin väärässäkin.

Mutta luontoelämyksen koin jo perjantaina, kun monen muun kaupunkilaisen ohella bongasin ison pöllön istumassa puussa aivan keskellä kaupunkia, Mariankadun ja Hämeenkadun kulmassa. Vielä illansuussakin se vahti tienoota välillä käännellen päätä, kun kävin tanssissa ja tarkistin matkalla tilanteen.

Tänään pääsin sienimetsään kahden biologin ja kahden koiran seurassa, joten luonnonilmiöiden bongausmahdollisuudet olivat jo ennalta katsoenkin hyvät. Himoittuja suppilovahveroita emme tälläkään joukkueella löytäneet kuin muutaman, mutta sen sijaan paljon muuta mielenkiintoista. Yksi parhaista oli muutaman tapionherkkusienen esiintymä maatuvan hakekasan viereltä. Iloinen yllätys olivat myös muutama komea mustarousku, jotka isosta koostaan huolimatta olivat aivan kunnossa. Lisäksi noukimme joitain valmuskoita, haperoita, kuukusia ja muita rouskuja. Ja bongasimme monia sellaisia paikkoja, joissa meidän mielestämme olisi pitänyt kasvaa suppiksia / herkkusieniä / rouskuja.

Keskellä metsää törmäsimme lehtipuuesiintymään, joka sitten osoittautuikin pähkinäpensaiksi. Olin noista pensaista kyllä kuullut, mutta en niitä itse aiemmin havainnut. Ja vieressä oli muutama näsiä, harvinaisia kasveja nekin.

Koirat eivät tällä kertaa löytäneet mäyränkoloja tai muuta haukuttavaa, mutta laitumella oleva hevonen oli niiden mielestä tosi kiinnostava. Siinä vaiheessa, kun hirviporukoiden laukaukset alkoivat paukkua jossain lähimaastoissa, katsoimme kaikki asialliseksi poistua paikalta.

lauantaina, lokakuuta 14, 2006

Viini, silli vai paltero?


Viini, silli vai paltero?
Originally uploaded by InaRuo.
Sienten kannalta on todella kummallinen syksy, yksi merkki siitä on myöhäinen haperosato. Eilen löysin esiintymän kiinteitä ja varsin isoksi kasvaneita viininpunaisia haperoita, jotka hajun ja maun perusteella olivat todennäköisesti sillihaperoita. Viini- ja palterohaperotkin ovat mahdollisia. Täytyy myöntää, etten oikein jaksa aina käydä näiden tummanpunaisten haperoiden tarkkoja tuntomerkkejä läpi, kun ne kuitenkin kaikki ovat hyviä ruokasieniä. Useimpina kesinä en viitsi niitä juuri edes kerätä, sillä loppukesällä kasvaessaan ne usein ovat hyönteisten syömiä. Mutta nyt isotkin yksilöt ovat kiinteitä ja toukattomia niin kauan kuin sade ei ole niitä liikaa liottanut. Kastikkeesta tuli hauskan vaaleanpunaista ja mietoudessaan hyvinkin maukasta.

sunnuntaina, lokakuuta 08, 2006

Urbaani metsäreissu


Urbaani metsäreissu
Originally uploaded by InaRuo.
Eilinen sieniretki lähti jälleen kerran liikkeelle Lahden keskustasta. Ensimmäiset vahakkaat löytyivät Urheilukeskuksen länsirinteestä, josta polku lähtee kohti Tapanilaa ja Hollolan maastoja.
Koimme koiran kanssa pienen järkytyksen, kun yritimme laskeutua lempisuppaamme. Tulevia talven maailmancupin hiihtokisoja varten polkuja eli latupohjia on korjattu niin massiivisesti, ettei niiltä paikoitellen pääse ollenkaan metsän puolelle. Väyliin on ilmestynyt jyrkät savipenkat, jotka etenkin sateella ja sen jälkeen ovat myös liukkaat. No, aina pääsee onneksi kiertämään jollekin risteävälle polulle ja sen kautta metsäänkin.
Eniten keräsin kangasrouskuja, joita en ole tänä syksynä vielä muualla kunnolla nähnytkään. Vähän mauttomiahan ne ovat, mutta kyllä niistäkin sienisalaatin saa. Siellä täällä oli myös lampaankääpiä, limanuljaskoita, rusko-orakkaita ja eri vahakaslajeja.
Erityisen hyvää parin tunnin kiipeily rinteillä teki reisille, jota oli kidutettu parilla kovalla tanssitunnilla viime viikolla. Eilen olikin todella reipas ja rento olo, melkein kuin hieronnan jälkeen.
Tänä aamuna on ollut paljon tahmeampaa, vaikkei eilisiltaan mitään kemiallisia myrkkyjä kuulunutkaan. Lehtien lukemisen jälkeen vasta pohdiskelen, jaksanko lähteä liikkeelle. Eiköhän se ole melkein pakko, kun sadekin on lupaavasti tauonnut.

sunnuntaina, lokakuuta 01, 2006

Suppilovahverot supassa


Suppilovahverot supassa
Originally uploaded by InaRuo.
Sain tänään sieneen harvinaista seuraa, kun mieskin ilmoittautui. Yleensä hänen ulkoilunsa ovat huomattavasti urheilullisempia, mutta nyt kipeä polvi esti kovimmat revittelyt pyörän selässä tai lenkkarit jalassa. Suunnistimme Tiirismaan maastoihin neljästään, miehen ja minun ohella mukaan tulivat mopsi ja mäyräkoira.
Sammaleinen havumetsä oli jälleen kerran mukava kulkea, mutta sieniä oli todella vähän. Edes tänä syksynä huomattavan yleisiä pulkkosieniä ei tullut vastaan kuin muutama, rouskuja vain viisi pienenpientä pikkurouskua. Siellä täällä pilkotti jotain oranssia, toista syksyn hittisientä eli valevahveroa.
Oikeita suppilovahveroita löysimme supasta, jossa kävin tiedustelumatkalla jo puolitoista viikkoa sitten. Eivät olleet vieläkään suuria, mutta nyt kumminkin keräsimme herkut mukaan. Reilut pari litraa niistä kertyi.

lauantaina, syyskuuta 23, 2006

Mesisieniä metsä täynnä


Mesisieniä metsä täynnä
Originally uploaded by InaRuo.
Yksi sienestyksen ihanuuksista on etsiminen ja toinen sellaisten lajien löytäminen, joita ei edes muista olevan olemassa. Mesisienet eivät kuulu aktiivisiin lempisieniini, joita lähden hakemaan. Mutta nyt onkin sellainen syksy, jolloin kymmenet tuppaat satoine pikkulakkeineen houkuttavat napsimaan helppo saaliin. Vanha hakkuuaukema kantoineen ja risuineen oli oikea mesisienipelto.

Keräsin vain kauneimmat lakit, maustoin, leivitin, paistoin öljyssä ja tarjoilin naposteltavaksi. Ei ehkä kaikkein terveellisintä sieniruokaa, mutta vaihtoehto kaupallisille lauantaiherkutteluille. Eikä jäänyt kitalakeen sitä hieman metallista makua, joka minua mesisienessä yleensä häiritsee.

Karvainen kaunotar


Karvainen kaunotar
Originally uploaded by InaRuo.
Olen sienten kerääjänä aika salliva, kerään arviolta 40-50 lajia, en tietenkään kaikkia samana vuonna. Ilahdun aina, kun eteen tulee joku välillä unohduksiin jäänyt syötävä sieni, jota voisikin taas kokeilla. Mutta yksi ryhmä on, jota ilman perheemme ei oikein tahdo selvitä: rouskut. Ja tänä vuonna näytti todella pitkään surkealta, kun rouskuja ei tahtonut löytyä mistään. Viikon sisään on kuitenkin yhä useammin alkanut vastaan tällaisia karvaisia kaunottaria, vaaleanpunaisia ja kiinteitä karvarouskuja. Ja melkein ilman toukkia!
Taas kerran ihmettelin sieniharrastajienkin erilaista makua, kun juttelin Lapissa paljon aikaa viettävän tuttavan kanssa. Karvalaukkuja oli kuulemma ollut siellä jo joitain viikkoja sitten ja todella paljon, mutta ei hän viitsinyt kerätä, kun ei niistä erityisemmin välitä. Ja minusta juuri karvalaukku on se toiseksi maukkain salaattisieni heti mustarouskun jälkeen! Vielä ihanampia pienet napakat lakit olisivat etikkasieninä. Nyt kuitenkin kerään nimen omaan suolasieniä, jotta saan edes jotain talven varalle.

tiistaina, syyskuuta 19, 2006

Hälytys!


Omenamaisema
Originally uploaded by InaRuo.
Juuri kun herkkutattihälytyksestä on selvitty, on aika siirtyä seuraaviin. Muuten sienistä tyhjässä metsässä melkein kompastuin tänään suppilovahveroihin. Ne olivat pienenpieniä, mutta napakoita alkuja oli mahdollisesti jopa satoja. Keräsin mukaan vain kymmenkunta pikkuvahveroa koristamaan huomista risottoa. Luotan huomiseksi luvattuihin sateisiin. Ja jos joku muu kerää kasvatuksen tulokset, niin sekin on vain hyvä. Ne ovat siellä jossain Messilän ja Tiirismaan maastoissa....

Varsinainen hälytys kuitenkin koskee omenia. Meidän puutarhaamme niitä ei juuri ole siunaantunut, mutta anoppilaan ja ystäville kyllä. Syön omenoita ympäri vuoden useita päivässä, minkä lisäksi nyt pitää keksiä säilöntämenetelmiä. Makeat kanelit ja muut lajit eivät oikeastaan kelpaa hilloksi tai piirakkaan, niinpä leikkaan niistä omenarenkaita ja kuivatan. Kunhan nyt ensin saan herkkutattiviipaleet pois ritilöiltä.

sunnuntaina, syyskuuta 17, 2006

Kuivatut herkkutatit tuoksuvat


Kuivatut herkkutatit
Originally uploaded by InaRuo.
Tyttären mielestä kuivatut herkkutatit eivät ihan oikeuta huudahdukseen "eivätkö ne ole kauniita?". Jos ei muovipurkkeihin pakattu estetiikka vetoakaan, tuoksu ainakin on huumaava. Sen on huomannut myös mopsi, joka varastaa sekä tuoreita että kuivattuja herkkutatteja, jos vain silmä välttää. Sieniretken jälkeen se kyttää perkaajan jaloissa ja odottaa mahdollisesti putoavia herkkupaloja. Metsässä koiraa saa ihan vahtia, ettei se unohdu syömään perkausjätteitä ja jää jälkeen muista. Ja jos kuivattu sienilastu putoaa, on pikkukoira salamana paikalla. Mopsi on erikoistunut nimen omaan mietoihin tatteihin, mutta kerran olen nähnyt sen nappaavan myös nurmikuukusen, jonka se söi onnellisena.

lauantaina, syyskuuta 16, 2006

Pelto kuin räsymatto


Pelto kuin räsymatto
Originally uploaded by InaRuo.
Joskus maisema on kuin tilkkutäkki, tänään naapurin isännän pelto toi mieleen räsymaton. Ja punamulta on useimmiten paras rakennusten väri suomalaisen maalaismaiseman keskellä.

perjantaina, syyskuuta 15, 2006

Mars metsään heti huomenna!


Ykkösen ja kakkosen tatit
Originally uploaded by InaRuo.
Nyt niitä todellakin on, herkkutatteja metsät täynnä. Suuntasimme iltapäivällä maalle, jossa ehdin koiran kanssa vain vajaan tunnin pikavisiitille metsään. Tai oikeastaan pääsimme vain metsän reunaan, sillä hiljaisen kylätien molemmin puolin kasvoi sekä kuusen- että männynherkkutatteja ryppäissä, ajoittain melkein kasoissa. Suuri osa oli ehtinyt jo ylikypsiksi, mutta joukossa oli myös ykkös- ja kakkosluokan kiinteitä tatteja, joilla on joko aivan vaaleat tai vain kellertävät pillit.

Keskisuuri korini täyttyi vartissa, sen jälkeen kaivelin taskuista kolme muovipussia, joihin keräsin yhteensä toistakymmentä litraa sieniä. Vähän vähemmällä kantamisella olisin tietysti säästynyt, jos olisin ehtinyt perata sienet metsässä, mutta hihnassa vetävän koiran kanssa se on aika mahdotonta.

Mies totesi kotona, että onneksi en saanut enempää kulkemaan. Parin tunnin yhteisen urakan jälkeen meillä oli noin kahdeksan litraa viipaleita, joista osa nyt kuivuu pyykinkuivauskaapissa ja keittiön uunissa. Osan vien huomenna maalle, jossa on loistava kuivaussysteemi, ritilät puuhellan päällä. Voi kuitenkin olla, että niidenkin kapasiteetti loppuu kesken, jos vielä pääsen ihan metsään asti hakemaan lisää sieniä.

Veikkaan, että herkkutattien tämä aalto loppuu muutamassa päivässä. Mutta metsässä alkaa olla paljon muitakin lajeja. Sain mukaan myös vähän karvalaukkuja ja limanuljaskoita. Mars metsään, ennen kuin yöpakkaset vievät sadon!

Herkkusieni keskeltä kaupunkia


Herkkusieni keskeltä kaupunkia
Originally uploaded by InaRuo.
Tämä kaunotar löytyi koirien aamupissatuksella aivan keskeltä kaupunkia, Lahtea halkovan vilkkaan Lahdenkadun viereltä, vastapäätä linja-autoasemaa. Todella surullista, että upeimmat herkkusienet kasvavat usein keskustan puistoissa alttiina kaikille liikenteen myrkyille.

Muistan kyllä, että meidän perheemme poimi herkku- ja mustesieniä 1960-luvulla Kisapuistosta ja muilta keskustan viheralueilta. Autoja oli vähemmän, mutta ihan varmasti söimme sienten mukana aikamoisen annoksen lyijyä, häkää ja muita mausteita. Ympäristömyrkyistä ei juuri puhuttu, korkeintaan yleisesti saasteista, eikä niitä varmaan ollut niin hirveästi sienten kohdalla tutkittukaan.

Muistan edelleen, miten ihanalta ne sienet maistuivat (olen todellakin pitänyt sienistä aika pienestä asti), mutta silti jätän keskustaherkut nauttimatta. Herkkusieniä sentään löytää joskus metsästäkin, mutta mustesieniä en ole nähnyt aikoihin kuin kaupunkipuistoissa - ja keskustapihamme hiekalla autojen alla.

sunnuntaina, syyskuuta 10, 2006

Vähän muutakin kuin lehmäntatteja

Eilinen metsäretki oli viluinen, mutta menneen kesän jälkeen suorastaan satoisa. Muutamassa päivässä ojien reunoille ja muihin rikottuihin paikkoihin oli noussut monenlaista itiöemää, suurin osa niistä lehmäntatteja. Niistä en ollut kovin innostunut, mutta sitten silmä alkoi osua muihinkin tatteihin. Ensimmäiseksi löytyi kaksi kiinteää herkkutattia, sitten voi- ja punikkitatteja. Ja aivan reissun lopuksi vielä pari herkkutattia lisää.

Tottakai metsässä oli paljon muutakin, mm. hurjat määrät pulkkosieniä. Mutta ei yhtään rouskua, mikä alkaa herättää jo pientä paniikkimielialaa perheessä. Kuivattuja lajeja on kaapeissa vielä paljonkin, mutta suolasienet on kaikki syöty.

torstaina, syyskuuta 07, 2006

Sade kuulostaa hyvältä


Ruskotatit
Originally uploaded by InaRuo.
Parvekkeen oven takana rapisee, välillä jopa ryöppyää, ja se kuulostaa hyvältä. Sienisyksy näyttää sittenkin koittavan, edes jonkinlaisena.

Toissailtapäivänä hyppäsin hetkeksi irti töistä ja ajoin miehen kyydissä maalle, jossa hän kävi soutamassa. Mäyräkoira ja minä kipaisimme tunnin lenkille metsänläntille, josta useasti olen löytänyt vähintään kohtalaisesti herkkusieniä. Tuttu metsänreuna ei ollut antoisa, mutta poluilla ja ojanpenkoilla näkyi sentään joitain lajeja: myrkyllisiä pulkkosieniä, arvottomia valevahveroita, jo vanhaksi ehtineitä kuukusia, muutamia tunnistamattomaksi jääneitä lilliputtilajeja ja sitten lopulta nämä kaksi tattia.

Tatit häkellyttivät, sillä eiväthän ne sitten olleetkaan herkkutatteja tai muita tuttuja lajeja. Kolmen sienikirjan voimalla oli pakko uskoa, että olen löytänyt jonkin verran harvinaisina pidettyjä ruskotatteja. Määritystä puolsivat mm. pieni vaalea rengas jalan yläosassa, jalan väritys, mattapintainen lakinpinta ja keltaiset, kosketuksesta sinistyvät pillit. Ei varmaan ensimmäinen kerta, mutta nyt löytöön tuli kiinnitettyä huomiota. Ennen olen ehkä kerännyt moiset yksilöt joko kivi-, lehmän- tai herkkutatteina - vähän kasvupaikasta ja säästä riippuen sekoittaminen on juuri ja juuri mahdollista.

Onneksi sekaannus ei ole vaarallinen, sillä Suomessa esiintyvistä lajeista muut kuin sappitatti ovat syötäviä. Ja se sappitattihan on tosi helppo erottaa muista vaaleanpunertavien ja pullistuvien pilliensä ansiosta. Siis jos joskus hetkeksi erehtyy luulemaan sappitattia herkkutatiksi, viimeistään kääntäminen paljastaa oikean lajin. Maistamallahan homma viimeistään varmistuu. Kokemusta ei tosin ole, sen verran hyvin olen perkausvaiheen määrityksissä onnistunut, vaikka koppaan asti toki joskus joku sappitattikin on päätynyt.

lauantaina, elokuuta 26, 2006

Toivoa antava hapero


Toivoa antava hapero
Originally uploaded by InaRuo.
Siellä se oli, nurmikon ja metsän reunassa. Kiinteämaltoinen hapero, jonka pullean ja kiinteän jalan perusteella määritin palterohaperoksi. Voi se olla joku muukin hyvä punertavan ruskea yksilö haperoiden suuressa suvussa.

Yksinäinen kaunotar ei riitä ruuaksi, mutta pakkohan se oli kääntää, tarkistaa ja kerätä, jotta en täysin hävitä kosketusta sienestykseen. Taisi olla kolmas kerta tänä kesänä, kun ylipäänsä havaitsin sieniä. Kanttarellit keräsin ja raportoin, sen sijaan noin kuukausi sitten näkemäni kuivahtaneen mesisienituppaan jätin kasvamaan.

Ei yksikään kerätty sieni meillä hukkaan mene, jos se on ilman ryöppäystä syötäväksi kelpaava ja yhtä hyvässä kunnossa kuin tämänpäiväinen yksilö. Se pääsee joko lämpimän voileivän päällysteeksi tai salaatin sekaan.

sunnuntaina, elokuuta 13, 2006

Otetaan mitä kaapista löytyy...


Otetaan mitä kaapista löytyy
Originally uploaded by InaRuo.
...mikä taitaa olla ainoa tapa nauttia sienistä tänä vuonna. Tällä kertaa otin keittoa varten kuivattuja herkkutatteja, jotka laitoin ensin kuumaan veteen likoamaan. Kun sienet olivat pehmenneet, otin ne erilleen ja keitin liotusvedessä pari sipulia ja toistakymmentä maa-artisokan mukulaa kypsiksi. Kun vihannekset olivat kypsiä, lisäsin kasvisliemikuution ja pippuria ja soseutin keiton, minkä jälkeen lisäsin vielä creme fraichea. Kuumassa vedessä pehmenneet herkkutatin palat paistoin pannulla sipulin, persiljan ja ruohosipulin kanssa ja lisäsin tarjoiluvaiheessa keiton päälle. En ollut aiemmin kokeillut yhdistelmää, mutta kahdesta vahvasta mausta huolimatta se toimi upeasti.

Tarjoilumme oli hieman tårta på tårta tai siis svampar på svampar, sillä leivän kanssa tarjosin vielä sienisalaattia. Halusin nimittäin tyhjentää jääkaapista viimeisen erän viime kesänä mustaherukanlehtien, suolan ja valkosipulin sekaan säilömiäni mustarouskuja. Painon alla sienet olivat säilyttäneet rakenteensa ja makunsa vuoden ajan uskomattoman hyvin. Valkosipuli maistui tietenkin voimakkaasti, mikä ei haittaa ketään meidän perheessämme.

Sienestyksen puutteessa olen lueskellut maalla Vaskiratsastajan sienisalaatti -reseptikirjaa, johon Julia Ponomareva ja Aleksei Ponomarev ovat keränneet 201 sieniohjetta. Ohjeet kyllä tunnistaa pääosin venäläisiksi runsaasta paistamisesta, keittämisestä, voista ja smetanasta, mutta hieman niukempaankin rasvaan ja "keitetyn paistamiseen" ihastunut saa hyviä ideoita. Sienikohokasta ajattelin kokeilla joku viikonloppu, kun on kunnolla aikaa keskittyä kokkaamiseen. Tänään ruoka syntyi lenkkeilyn, siivoamisen ja verhojen ompelun ohessa. Silti taas kerran tuli todistettua, että hyvistä peruselintarvikkeista saa edullisesti todella hyvää ruokaa, kunhan jaksaa nähdä edes vähän vaivaa.

torstaina, elokuuta 03, 2006

Onneksi on edes vadelmia


Ensimmäiset vadelmahillot
Originally uploaded by InaRuo.
Haaveet sienisaaliista alkavat käydä niin epärealistisiksi, etten oikein viitsi edes ajatella asiaa. Voisi kai sitä metsässä muutenkin samoilla, mutta jotenkin ei nyt maistu. Kuulemma hirvikärpäsiä on kuitenkin, joten jätän riemun väliin. Ehkä kuitenkin käyn kurkistamassa mustikoita yhdestä paikasta, jossa niitä näin pari viikkoa sitten. Elleivät sitten ole nekin kuivahtaneet.

Onneksi edes vadelmasato on vähintään kohtalainen. Kuivassa kasvaneet marjat eivät tietenkään ole mitään jättikokoa, mutta ihan kerättäviä ja yllättävän puhtaita. Eilen keräsin taas pari litraa sisarenlasten avustuksella. Ensimmäiset puoli tuntia kuuntelin, kun 5-vuotias raportoi jokaisen keräämänsä "vahelman". Sitten nuorisoporukka väsähti, ja siinä vaiheessa oli jo astian pohjakin peitossa.

Kerääminen oli ihan mukavaa siksikin, ettei puskiin osunut jostain syystä yhtään paarmaa samaan aikaan meidän ihmissaaliiden kanssa. Muutaman kerran olen herukkapensaissa huitonut aikani ja antanut sitten periksi. Tosin viinimarjatkin on kohta jo kerätty, sen verran niukan sadon ne tänä vuonna antavat.

Kaikkein kurjin kohtalo oli kirsikkapuulla, joka kyllä kukki keväälläupeasti ja näytti tuottavan kohtalaisesti marjojakin. Jokin ötökkä kuitenkin rusketti ja tuhosi ison osan oksista, ja loput säästyneet kirsikat olivat muutaman päivän poissaoloni aikana päätyneet ilmeisesti lintujen suuhun. Mutta - yllätys yllätys - puu on kesän aikana aivan varkain kasvattanut kaksi vesaa. Vahinko vain, että ne ovat aivan keskellä viinimarjapensaita. Jompi kumpi kärsii varmasti, jos yritän siirtää pikkukirsikkapuut toiseen paikkaan. Sen tiedän, että nykyinenkin puu on moisen vesomisen ja siirtotoimenpiteen tulos, joten ehkä kuitenkin yritän.

perjantaina, heinäkuuta 28, 2006

Terassitarjoilua maalla


Terassitarjoilua maalla
Originally uploaded by InaRuo.
Kutsuttiin maalle joukko sukulaisia, joita varten leivoin kolme yksinkertaista piirakkaa: yhden lohella ja riisillä, toisen pinaatilla ja fetalla ja kolmannen kanttarelleilla ja sipulilla täytettynä. Lisukkeeksi yksinkertaista tomaatti-sipulisalaattia ja vesimelonin lohkoja, jälkiruuaksi lettuja ja muutama päivä sitten keitettyjä vadelma- ja mustaherukkahilloja. Juomana raikasta Louhisaaren simaa.

Kanttarellit olivat viimeiset, jotka kaivoin pakastimesta. Hiemanhan ne pakastaessa aina sitkistyvät, mutta silti paistos loppui ensimmäisenä ja sai paljon kehuja. Harvinaista herkkua tänä vuonna, kun sieniä saattaa hyvällä tuurilla löytää vain jostain supan pohjalta tai suon reunalta.

lauantaina, heinäkuuta 22, 2006

Possu vartaassa


Possu vartaassa
Originally uploaded by InaRuo.
Ei mennyt muuten montakaan tuntia, ennen kuin tämä possu oli paloiteltu annoksiksi ja myyty Hollolan keskiakatapahtuman yleisölle. Itse en ole erityinen liharuokien ystävä enkä syö sikaa ollenkaan, mutta heinäpaalien päällä istunut väki näytti kyllä nauttivan mureaksi vartaassa paahtuneesta lihasta. Ja monelle lapselle oli varmaan elämys nähdä ruuanlähde kerrankin kokonaisena. Mihin ajatuksiin näky sitten johtikin.

Keskiaikaruokaa odottaessa


Keskiaikaruokaa odottaessa
Originally uploaded by InaRuo.
Vaikka sienestäjänä odotan sateita malttamattomana, tänä aamuna hirvitti. Tasainen ropina sai mielet mustiksi varmaan kaikilta, jotka olivat menossa Hollolan keskiaikatapahtumaan joko järjestäjinä, esiintyjinä tai vieraina. Mutta onneksi sade taukosi ennen puolta päivää ja tapahtuma pääsi käyntiin markkinoineen, turnajaisineen, katapulttiammuntoineen, näytelmineen ja syöminkeineen.

Tapahtuman kupeeseen pystytetyltä keskiaikaleiriltä löysin nämä kipot ja aterimet, jotka vain odottivat ajanmukaista ruokaa. Kojuista saattoi myös ostaa rieskoja, lettuja, hunajaa, marjasoseita ja -jauheita, simaa, sieni- ja kaalipiirakoita, keskiaikaisia nekkuja ja kuorrutettuja omenoita, jopa paloja kokonaisena paistetusta porsaasta. Herneenpalot ovat tietenkin sekä ajankohtaista että historiallista ruokaa, mutta esimerkiksi puutarhamansikoita tai perunaruokia ei alueelle hyväksytä. No, kahvia ja limsoja sai kyllä ravintolateltasta, niitä ilman ei kai kukaan nykyihminen voi olla. Olut ja monet muut alkoholijuomat taas ovat sen verran historiallisia juomia, että niiden kuuluukin olla mukana.

perjantaina, heinäkuuta 21, 2006

Pioneja jo pari viikkoa sitten


Pioni
Originally uploaded by InaRuo.
Tänään oli Helsingin Sanomien D-osassa (Koti ja tyyli) iso juttu pioneista. Vähän ihmettelin ilmestymisajankohtaa, sillä kuvasin oheisen pionin anoppilan puutarhassa jo 10.7. Etenkin valkoiset pionit olivat aivan upeita ja niitä oli enemmän kuin muistan nähneeni 28 vuoteen...Mutta nyt koko komeus on mennyttä.

Omassa maapaikassamme oli myös tänä kesänä jokunen syvänpunainen pioninkukka, vaikka onnistuin lähes tuhoamaan upeat kukat toistakymmentä vuotta sitten, kun kerrankin yritin tehdä joitain puutarhahommia. Penkin siivoamisesta ja siirtoyrityksistä perenna suuttui vähintään viideksi vuodeksi niin pahasti, ettei pintaan tainnut nousta lehtiäkään. Viime vuosina sitkeät maatiaispionit ovat taas nousseet vuohenputkien keskeltä, kun olen pitänyt näppini erossa niistä.

Muistan joskus lukeneeni ruotsalaisesta Feminasta puutarhajutun, jossa kuvin ja sanoin hehkutettiin punaisen pionin ja valkoisen vuohenputken liittoa. Se lohdutti.

lauantaina, heinäkuuta 15, 2006

Kanttarellikausi avattu


Kanttarellikausi avattu
Originally uploaded by InaRuo.
Päätin kurkistaa mielisuppaani, jonka pohjalla pilkottikin jotain vaaleaa. Vaaleankeltaiset täplät osoittautuivat kanttarelleiksi, jotka terhakkaasti puskivat esiin sammaleen seasta. Pohdin hetken sienten jättämistä kasvamaan, mutta kuivien ja helteisten sääennusteiden takia otin ne kuitenkin mukaan. Eikä sitä kameraakaan ollut metsässä mukana ikuistamista varten...

Kausi on nyt sitten avattu. Tulisipa sateita, niin se saisi jatkoa. Ja kaikille kesälomalaisille tiedoksi: ei loma ole pilalla, vaikka kerran viikossa tulisi kunnolla vettä. Mutta säärintamat eivät taida totella moisia kohtuuden odotuksia. Joko on kuivaa ja kuumaa yhteen menoon tai sataa viikkokausia vihmomalla.

perjantaina, heinäkuuta 14, 2006

Kaivattu sade


Kaivattu sade
Originally uploaded by InaRuo.
Aina kesäisen aamulenkin jälkeen ihmettelen, miksen lähde liikkeelle joka aamu, kun vielä on viileää. Tänään metsä oli erityisen raikas, kun mäyräkoiran kanssa kävimme tarkastamassa Lahden Urheilukeskuksen ja Tapanilan välisiä maastoja Salpausselällä. Melkein kypsiä mustikoita oli kohtuullisen paljon, mutta muuten ei kuiva metsä ilonaiheita näyttänyt. Vakituinen kanttarellipaikka oli yhtä kuiva ja tyhjä kuin maallakin. Mutta ilmassa oli lupaavasti vettä enteilevää kirpeyttä.

Kaivattu sade alkoi vajaa tunti sitten ja tuntuu jo nyt laantuvan. Kyllä luonto nyt tarvitsisi vähän pidempiä suihkuja. Parvekkeelle voi aina kantaa vettä kannulla ja ämpärillä, mutta sienimetsään ei tällä menolla kyllä päästä pitkään aikaan. Mansikanviljelyäkään tuskin enää haittaisi, vaikka aurinko hetkeksi hellittäisi.

No, valitus säistä on aina yhtä turhaa, ellei asiaa sitten pohdita oikein vakavasti ilmastonmuutoksen ja ihmisten toimien kannalta. Yritän kuitenkin muistuttaa välillä muillekin, ettei jatkuva paahde ole ainoa lomalla autuaaksi tekevä asia. Päin vastoin, nytkin tarvittiin lämpömittarin notkahdus alaspäin, ennen kuin taas muistin pitää huolta kunnostani. Muutkin metsään lähteneet näyttivät ihan toisella lailla virkeiltä kuin aikaansa terasseilla viettävät.

sunnuntaina, heinäkuuta 09, 2006

Ahomansikat penkissä


Ahomansikka
Originally uploaded by InaRuo.
Eilisellä kotiseutumatkalla tuli vastaan tämä mansikkapenkki, josta sadat ja ehkä jopa tuhannet ahomansikat loistivat punaisina kauas. Penkin omistaja kertoi siirtäneensä kuivalle seinustalle kerran muutaman taimen, ja nyt satoa saa sitten nauttia. Itsekin olen kokeillut moista "viljelyä", mutta valitettavasti mansikkapaikkani on päässyt ruohottumaan. Kitkeä siis pitää luonnonkasvienkin sadon eteen.

lauantaina, heinäkuuta 08, 2006

Mustaherukkaa helteeseen


Mustaherukka
Originally uploaded by InaRuo.
Lomalaisena innostuin kaivamaan esiin vanhan Louhisaaren juoman reseptin. Juomahan on aivan erinomainen helteen helpottaja, joka virkistää mielestäni paljon paremmin kuin mitkään kaupalliset juomat. Sokeria siinä on kohtuullisesti, makua tulee sekä viinimarjanlehdistä että sitruunasta ja hiilihappoakin syntyy hiivakäyttämisellä. Hiivaa sitten tarvitaan todellakin aivan nokare, muussa tapauksessa sima käy mahassa vielä yölläkin!

Marsalkka Mannerheimin kotikartanon Louhisaaren simaan käytetään kymmeneen litraan vettä pari kourallista tuoreita tai 80 grammaa kuivattuja lehtiä, kilo sokeria, ½ rkl hiivaa ja parin sitruunan viipaleet tai kuori. Muut aineet kiehautetaan, hiiva lisätään jäähtyneeseen juomaan. Annetaan käydä yön yli, siivilöidään, pullotetaan ja jäähdytetään. Sima on hyvä janojuoma ja edistää virtsaneritystä.

Simaresepti on yksi niistä ohjeista, joita muutama vuosi sitten kirjoitin erääseen julkaisuun yrttivinkkeinä. Loppu mustaherukkavinkistä kuuluu seuraavasti: Kun marjat on kerätty, mustaherukan lehdillä on vielä monta käyttöä. Kurkku- ja sienisäilykkeissä ne estävät aineksia painumasta yhteen ja antavat makua liemeen. Kuivatuista viinimarjan lehdistä tulee aromikasta teetä. Lehdet kerätään syyskesällä.

keskiviikkona, heinäkuuta 05, 2006

Yrttejä edes parvekkeella


Bambu ja yrttejä
Originally uploaded by InaRuo.
Pari viikkoa sitten kävi se, mitä ei pitäisi tapahtua. Neljä vuotta palvellut tietokoneeni simahti ja vei mennessään mm. joitain satoja valokuvia. Osa niistä on toki levykkeille tallennettuina, osa Flickrissä. Jotkut tunnelmat ovat kuitenkin lopullisesti mennyttä, mm. kuvat parin kesän takaisilta syntymäpäiviltäni.

Blogi on jäänyt hunningolle paitsi tekniikan ongelmien, myös työkiireiden takia. Koko kesäkuun keskityin rakentamaan Lahden Runomaratonia, joka on ollut lähes ainoa luontoelämykseni viime aikoina. Kaksitoista tuntia ulkoilmaohjelmaa Mukkulan puistossa kävi kyllä extreme-elämyksestä, vaikka en ihan koko aikaa auringossa istunutkaan.

Parvekepuutarhani on jäänyt muutaman hätäisen torilta ostetun yrtin ja yhden tomaatintaimen vaalimiseen. Isossa ruukussa kasvava viherkasvi tosin on bambu, jonka jouduin pelastamaan toisesta ruukusta, kun korkea hökötys oli pudonnut tyttäreni ikkunalaudalta ja särkynyt. Muutenkin parveke toimii minulla kesäsäilönä kasveille, jotka ovat kärsineet kuivasta sisäilmasta ja kehnosta hoidosta koko kevään. Ihmeparantumisia silti tapahtuu joka kesä, samoin jokunen lopullinen kuolema.

Maalla olen ehtinyt käydä vain eilen pikaisesti toteamassa surullisen näyn. Pari viikkoa sitten terhakkaasti esiin nousseet kirvelit olivat kaikki paahtuneet kuoliaaksi helteessä, eikä basilikakaan voinut ollenkaan hyvin. Tämän vuoden yrteistä hengissä oli enää persilja, monivuotisista sinnittelivät minttu ja ruohosipuli. Ei pientäkään yrttimaata voi jättää päiväkausiksi hoitamatta (ilman vettä) näihin aikoihin, mutta minkäs teet, kun vuorokaudessa ei edes yöttömän yön aikaan ole tavallista enempää tunteja.

tiistaina, kesäkuuta 20, 2006

Helteisiä liikuntaelämyksiä

Meni yli kesäkuun puolivälin, ennen kuin tajusin siirtyä liikuntaharrastuksissa kesäaikaan. Viime viikolla olin vielä kahtena iltana syvävenyttelyssä, joka siis normaalisti kuuluu talvikauteen. Kolme tuntia kerrallaan oli kyllä tarpeeksi hikistä touhua työpäivän päätteeksi. Tilaisuus olisi ollut viiteen peräkkäiseen iltaan, mutta kyllä minulle kaksi kertaa riitti aivan hyvin, sen verran on vielä pakkotahtista töissä, ettei liikuntoihin jaksa keskittyä ihan viittätoista tuntia viikossa.

Sunnuntaina tajusimme miehen kanssa suunnistaa ensi kertaa Lahden Kahvisaareen, josta jo vuosikausia olemme käyneet satunnaisesti melomassa Vesijärvellä vuokraamalla kaksikkokajakin Vesisamoilijoiden kalustosta. Tai homma menee siis niin, että keväällä maksetaan jäsenmaksun yhteydessä kalustonkäyttömaksu, joka muuttuu edulliseksi, kunhan nyt edes muutaman kerran pääsee vesille. Toissa kesänä taisi mennä kalustomaksu ihan hukkaan, mutta jäsenmaksusta oli se ilo, että pystyin vuokraamaan seuran huvilan puoleen hintaan syntymäpäiviä varten.

Melontaolosuhteet olivat sunnuntaina aika ihanteelliset, vaikka iltapäivällä tuuli yltyikin hieman kovaksi. Eihän se oikeasti paha ollut, mutta kesän ensimmäisellä kerralla oli taas tekniikka hukassa ja kädet maitohapoilla. Selästähän sen liikkeenn pitäisi lähteä, mutta minkäs kirjoitustyöläinen väärille asennoilleen helposti tekee. Meloimme vain puolitoista tuntia, joten seuraavana yönä ei onneksi ravistellut lihaksissa. Hirveitä kramppejakin olen joskus kokenut, kun olen tehnyt ensimmäisellä kerralla liikaa ja unohtanut juomisen.

Tänään oli vuorossa vielä hikisempi kesäponnistus, ensimmäinen puistojumppa Fellmanin puistossa ihan keskellä Lahtea. Aurinko paistaa räkitti, asteita oli melkein 30, mutta onneksi sentään vähän tuuli ja pensaat antoivat varjoa. Aika hyvin jaksoimme askeltaa, punnertaa ja rääkätä kylkiä tunnin verran, mutta nyt kieltämättä käsiä täristää. On kuitenkin autuaallisen raukea olo, eikä taatusti tee mieli enää ajatella työasioita.

Kuvia en kummastakaan paikasta ottanut. Järvelle arastelin ottaa kameraa kastumisen pelossa, eikä jumpparyhmässä viitsi ruveta lintsaamaan ja kuvaamaan muita.

perjantaina, kesäkuuta 16, 2006

Ruohosipulit


Ruohosipulit
Originally uploaded by InaRuo.
Olen addiktoitunut ruohosipuleihin joskus jo lapsena, kun kahmin varsia suuhun tukuittain. Yksi varhaisista muistoista on leikkikouluretkeltä, jolloin muutama meistä tenavista taisi käydä tekemässä selvää ystävällisen leikkikoulun johtajan ruohosipulipenkistä. Se oli sitä 1960-lukua, jolloin meille kelpasivat myös raparperinvarret sokeriin kastettuina (tai ilman), vaikka äiti varoittelikin syömästä raparperia ilman maitoa. Nykyään kukaan perheenjäsenistä ei suostu syömään raparperia, ruohosipuli sentään menee salaateissa ja muissakin ruoissa mausteena.

Minulla ruohosipulia siis pitää olla, vaikka paljon muuta en viljelekään. Kukkimaanhan niitä ei pitäisi päästää, jos aikoisi pitää puskan tuoreena, mutta kyllä kukatkin ihan hyviltä maistuvat, ainakin pieninä nuppuina, melkein samoilta kuin kaprikset. Sitä paitsi minun ruohosipulimättääni ovat niin laajoja, että jostain nurkasta löytyy aina tuoreita versoja. Ja leikkaamalla niitä tulee aina uusia.

keskiviikkona, kesäkuuta 14, 2006

Räkfrossa


Räkfrossa
Originally uploaded by InaRuo.
Osallistuin viikonvaihteessa Göteborgin lähellä seminaariin, jonka perjantai-illan ohjelmaan kuului "båtutflykt i Bohuslän med strandhugg och räkfrossa". Eli pääsimme upeassa säässä laivaretkelle, jonka ohjelmaan kuului maihinnousu yhdelle Göteborgin läheisistä kalliosaarista sekä katkarapumässäily. Ja kyllä niitä äyriäisiä riittikin, eikä maussa tai tuoreudessa ollut valittamista.

sunnuntaina, toukokuuta 28, 2006

Surinaa kirsikkapuussa


Kirsikankukat
Originally uploaded by InaRuo.
Kirsikkapuussamme kävi tänään kova kuhina ja surina, kun pölyttäjät hoitivat tehtäväänsä. Jos kukkapohjista puoletkaan kypsyy hedelmiksi - tai luumarjoiksi - olen hyvin onnellinen. Kysymys olisi ennätyssadosta.

Koska olemme saaneet kirsikkapuun lahjaksi, tiedän siitä valitettavan vähän. En esimerkiksi tiedä, miksi meidän puussamme on valkoiset kukat, kun japanilaisten kirsikat ainakin elokuvien ja valokuvien perusteella kukkivat punaisina. Minkä värisiä kirsikkapuun kukat yleensä ovat Suomessa ja muualla maailmassa?

Sen verran tiedän, että oma puumme on jotain vanhaa maatiaislajiketta, joka kuulemma leviää aivan itsekseen ja säilyy silti kohtalaisen hyvänmakuisena. Happamiahan marjat ovat, mutta ihan kelpoja hilloon ja mehuun, eivät siis läpikarvaita.

torstaina, toukokuuta 25, 2006

Inspiroiva sienisalaatti


Inspiroiva sienisalaatti
Originally uploaded by InaRuo.
Olin jo laittanut rouskut likoamaan, kun huomasin hälyttävän puutteen. Kaupat olivat kiinni ja sipulit lopussa. Oli pakko inspiroida sienisalaatti muista aineista. Silppusin sekaan hieman öljyisiä, aurinkokuivattuja tomaatteja, pari valkosipulinkynttä ja maustekurkkua. Kastikkeeksi lisäsin vain puoli purkkia creme fraichea, sillä tomaattien öljy ja kurkkujen etikka maustoivat nekin salaattia. Lopputulos oli niin onnistunut, että nimitin sen heti inspiroivaksi - ei siis inspiroiduksi - sienisalaatiksi. Maistui erityisen hyvin uuniperunoiden, haudutetun lampaan ja tomaatti-mozzarella-salaatin kanssa.

Vesialus Myllysaaressa


Vesialus Myllysaaressa
Originally uploaded by InaRuo.
Kävin tsekkaamassa Lahden Purjehdusseuran junnukauden avausta, jossa pääosassa olivat tietenkin nuoret purjehtijat jollineen. Paluumatkalla sattui kuitenkin silmiin alus, jonka olen nähnyt aiemmin ihan muualla kuin venelaiturissa. Vai onko Vesijärvelle ilmaantunut useita vesitasoja? Itse asiassa olen nähnyt niitä aiemminkin ainakin pari, toisen Hersalan Laasonpohjassa, toisen aivan Myllysaaren naapurissa manterieen puolella. Ehkä tämä on jälkimmäinen.

sunnuntaina, toukokuuta 21, 2006

Rentukat


Rentukat
Originally uploaded by InaRuo.
Sen verran on satanut ja ojissa riittänyt vettä, että rentukat värjäävät maisemaa maanteiden varsilla. Metsässäkin tuntui aamulla kostealta, mutta sienisatoa se ei taannut. Kovin suurin odotuksin en lähtenytkään, sillä lähimetsämme eivät ole aivan oikeaa tyyppiä korvasienille. Muutaman yksilön olen niistäkin kuitenkin hyvinä keväinä löytänyt, joten kannattaa tsekata.
Viime viikolla kuulin tuttavalta, että hän oli oman maaseutuasuntonsa läheltä kerännyt hakkuualueelta kaksi ja puolisataa korvasientä. Sekään metsä ei ollut nähnyt sadetta viikkokausiin, mikä kuulemma näkyi sienten koossa. Ja ehkä vähän myös saaliin määrässä, sillä viime vuonna tuli kuulemma kerralla 650 itiöemää.
Juttujahan voi aina kertoa, mutta minut luvattiin auliisti myös viedä paikalle. Joten kai sitä voi vain kateellisena uskoa.

Soutaja valmistautuu kesään


Soutuveneen valmistelua vesille
Originally uploaded by InaRuo.
Yllätys oli melkoinen, kun näimme tänään kilpasoutuveneen kiitävän anoppilan rannan ohi. Tähän asti miehen vene on ollut ainoa näillä rannoilla. Pakkohan se oli sitten hakea kilpuri varastosta, asentaa siihen hankaimet ja viedä saunan seinustalle paikalleen. Veteen mies ei alusta vielä laskenut, sillä tuuli ehti muuttaa aallokon vähän turhan teräväksi iltapäivällä. Keveä ja kapea paatti on varsin kiikkerä, eikä kesän ensimmäisellä kerrlla ole kiva kaatua ja kastua. Laituri on kuitenkin jo tarkistettu ja soutukuume nousussa.

torstaina, toukokuuta 11, 2006

Kariniemen lehdossa


Kariniemen lehdossa
Originally uploaded by InaRuo.
Hieman surettaa, kun ehtinyt Kariniemen mäelle kertaakaan parhaaseen sinivuokkoaikaan, jolloin lehtometsä on vähintään yhtä täynnä eri sinisen värisiä pilkkuja kuin nyt valkovuokkoja. Tänäänkin näimme iltapäiväkävelyllä joitain lähes punaisia vuokkoja, mutta yleiskuvissa ne eivät tietenkään enää näy. Viimeistään kuun lopussa mäkeä pilkuttavat puolestaan kielot, joiden lehtiä oli jo noussut paljon vuokkojen sekaan.

Mäki on kyllä uskomaton keidas melkein keskellä Lahtea ja Vesijärven rannalla. Tytärkin ihmetteli ääneen, että upea alue on saanut säilyä luonnontilassa paikassa, mistä moni varmaan himoitsisi itselleen näköalatonttia.

lauantaina, toukokuuta 06, 2006

Valkovuokot kuivuuden keskellä


Valkovuokot
Originally uploaded by InaRuo.
Valkovuokkomättäät näyttivät tänään maalla elinvoimaisilta, ja toki vihreää oli paljon muuallakin. Yleisvaikutelma oli kuitenkin kuiva. Ei ihme, jos paloja syttyy muuallakin kuin Helsingin keskustassa. Toivottavasti haravoijat älyävät nyt olla kulottamatta, sillä palovaaran lisäksi roihut aiheuttavat ilmaan lisää epäpuhtauksia. Pölyävä kevät on ihan tarpeeksi rankka allergikoille ja astmaatikoille muutenkin.

Itse kärsin korkeintaan keskivaikeasta siitepölyallergiasta, mutta viime viikkoina on ollut vetämätön olo. Kovin moni laji tuntuu kukkivan samaan aikaan, kaupungissa on vielä paljon hiekkaa talven jäljiltä, ja kaiken riemun päälle naapuritalossamme vielä hiekkapuhalletaan seiniä. Toivon siis sadetta, vaikka moinen puheenaihe on tietenkin kielletty etenkin keskellä viikonloppua, jolloin on ensi kertaa rikottu helleraja.

Sade lisäisi toiveita myös korvasienisadosta, jota ei ainakaan minun vahtimilleni rutikuiville rinteille tule tätä menoa ollenkaan. Hakeaukiollakin vain pöllysi.

tiistaina, toukokuuta 02, 2006

Hiekkalaatikon krookukset


krookukset
Originally uploaded by InaRuo.
Laitetaan esille nyt vähän väriäkin, ettei koko blogi ole pelkkää ruskeaa. Pohjaväri on kuitenkin tuttu, ruohottunut ja maatunut hiekkalaatikko, johon olemme tyttärien kanssa jo monena keväänä piilottaneet ne kukkasipulit, jotka ovat jääneet jäljelle lahjaksi saaduista tai itse ostetuista pääsiäiskukista. Viime vuonna meillä taisi olla violetteja krookuksia pääsiäispöydässä...

Sipulikukkamme eivät ole koskaan pitkäikäisiä (kaikki edellisvuosien keltaiset narsissit ovat hävinneet), pääsyinä varmaan hoitamattomuus ja köyhä maa, mutta epäilenpä myyrilläkin olevan osansa. Silti näin amatöörimäinen kierrätyskin ilahduttaa siinä vaiheessa, kun piha on muuten vielä surumielisen näköinen talven jäljiltä.

Korvasieniviljelmä


Korvasieniviljelmä
Originally uploaded by InaRuo.
Vappuna piti tietysti tarkistaa kevään merkit maalla. Leskenlehtien, sinivuokkojen ja loputtoman linnunlaulun lisäksi oli krookuksia, raparperin alkuja, viisisenttiseksi ehtinyt ruohosipulimätäs ja silmuja hedelmäpuissa ja marjapensaissa.

Suurimmalla jännityksellä kuitenkin seuraan paikkaa, johon tontillamme käynyt puunkaataja pari talvea sitten säilöi hakkeeksi menevät rangat kuivumaan. Muutama viikko sitten hän lopulta teki rangoista haketta ja vei lastin pois. Jäljelle jäi äitiäni ensin närkästyttänyt hake- ja risukerros ja traktorinjälkiä. Mies ja minä kuitenkin muistutimme, että nythän meillä voi olla metsänreunassa aito korvasieniviljelmä - sen verran monta kertaa minä ainakin olen löytänyt korvasieniä purun ja hakkeen seasta entisten ja nykyisten puukasojen liepeiltä, joissa vielä on rikottu maata sopivasti.

Voi olla, etteivät itiöemät innostu pintaan vielä tänä keväänä, mutta viimeistään ensi vuonna. Sitä ennen pitää välttää liikaa siivoamista hakekentällä.

tiistaina, huhtikuuta 25, 2006

Ainoat oikeat kevätkukat


Sinivuokot Hollolassa
Originally uploaded by InaRuo.
Kävimme viemässä talvirenkaat maalle ja poikkesimme samalla appivanhempien eteläiselle rinteelle Hollolassa. Sinivuokot loistivat kymmenistä eri pisteistä, vaikka olivat jo sulkemassa silmänsä iltapäivän muuttuessa illaksi.
Tätä kevään kukkaelämystä on vaikea ohittaa, sillä minulle sinivuokot ovat niitä kukkia, jotka tuovat mieleen kevään ja 1960-luvun koulutyttöjen vaellukset Lahden Kariniemen rantaan keräämään kauneinta kimppua. Enää en raaski sinivuokkoja kerätä, sen verran harvinaisena lajia pidetään. Onneksi esiintymiä on Lahden seuduilla paljon ja runsaina, välillä aivan sinisinä mattoina.

Parveke herää kevääseen


Parveke herää kevääseen
Originally uploaded by InaRuo.
Kevät jyllää kovaa vauhtia kohti kesää luonnossa, mutta pohjoisen puoleisella parvekkeella on menossa vasta vaihto talvesta kevääseen. Pääsiäisen sisäkoristeet, narsissit, ehtivät jo nuupahtaa lämpöpattereiden helteessä, mutta saivat viileässä lisäaikaa. Kanervatkaan eivät ole vielä täysin rapistuneita...Vielä kestää, ennen kuin saan ensimmäiset yrtit ulos.

lauantaina, huhtikuuta 22, 2006

Tanssin viikon avaus


Tanssin viikon avaus
Originally uploaded by InaRuo.
Huhtikuu on ollut melkein pelkkää tanssia, ainakin iltaisin ja viikonloppuisin. Kun syksyllä aloitin kahdessa tanssija Mauri Mettovaaran vetämässä modernin tanssin ryhmässä (toisessa itse asiassa jatkan jo kolmatta vuotta), en arvannut, että molempien kanssa esiintyisin keväällä. Ensimmäinen tulikoe oli vuorossa tänään Lahden Työväenopiston kevätnäytöksen yhteydessä. Kahdeksan naisen ryhmämme veti kaksi kertaa seitsemän minuutin ohjelman, minkä jälkeen tuntuikin vähän tyhjältä toivottaa hyvää kesää. Koko talvi oli koreografiaa opeteltu ja hiottu, ja siinä se sitten oli...

Kyseessä ei siis ole kuvassa näkyvä ryhmä, joka esittää vatsatanssia opettajansa Kaija Lipiäisen johdolla. Omaa tanssia kun on vähän vaikea kuvata.
Onneksi saamme postissa videon, josta sitten voimme kukin tarkistaa virheemme.

Korkkasimme tanssin viikon, joka huipentuu ensi launtaina Maailman tanssin päivään. Silloin olen estradilla Lahden Musiikkiopiston gaalassa, mikä tietysti kuulostaa todella hienolta. Naureskelimme juuri, että moinen tehtävä pitää heti liittää osaksi ansioluetteloa. Näyttäähän se aika hienolta kolmi-viisikymmpisistä naisista koostuvassa ryhmässämme, jossa ammatit ovat jotain ihan muuta kuin tanssia. Itse lähdin aikoinaan mukaan liikunnan vuoksi, nyt alan nähdä hommassa jo vähän taiteellisia arvojakin. Ja hauskaahan meillä on, ei hommaa pidä ottaa liian vakavasti muuten kuin tietysti esityksissä, joissa pitää antaa kaikkensa.

sunnuntaina, huhtikuuta 16, 2006

Pikapasha


Pikapasha
Originally uploaded by InaRuo.
Juhlapyhinä tulee helposti paineita pohtia ruokalistoja. Tällä kertaa kuvittelin väistäväni kaikenlaiset pääsiäisherkut, sillä valmistauduimme perheellä lähinnä hoivaamaan torstaina leikattua koiraa. Lisäksi olin niin puhki usean viikon yliviritetyn työputken jäljiltä, ettei ruuanlaitto houkutellut vielä viikolla ollenkaan. Kun päivälle oli tiedossa lounaskutsu anoppilaan, ajattelin sen riittävän meille oikein hyvin. (Vihannesten kanssa haudutettu lammas olikin oikein hyvää, samoin yksinkertainen, kesän marjoihin perustuva rahkajälkiruoka.)

Lauantain kauppareissulla alkoi kuitenkin tuntua siltä, että jospa kuitenkin tekisin jotain ekstraa. Pasha-ainekset ostin muistinvaraisesti, ja kotona keittokirjakin vahvisti, että hommassa voi olla aika luova. Pääasia on kai yhdistää sopivassa suhteessa hapanta rahkaa, kermaa, voita, munia, sokeria ja mausteita (meidän tapauksessamme vain manteleita, sillä sukaateissa ja muissa kuivatuissa sitrushedelmissä on ainakin minun nenääni kutittavia lisäaineita). Ja sitten vain keitellään tai sekoitellaan, vähän siitä riippuen, haluaako jälkiruuan säilyvän hyvin vai vain pari päivää. Kuvan versio on pikapasha, joka on sekoitettu keittämättömistä aineksista ja valunut vuorokauden suodatinpussilla valutetussa siivilässä.

Innostuin sitten lopulta kutsumaan huomiseksi syömään veljen perhettä ja äitini, joten taas kerran oli aika sukeltaa tutkimaan pakastinta. Hetken mielijohteesta hankitun paistin pistin marinoitumaan parvekkeelle, sen seuraksi tein jo sienisalaatin mustarouskuista, sipulista, creme fraichesta, kirvelistä ja persiljasta. Lisäksi aion hauduttaa papuja ja valmistaa uunissa öljyllä voideltuja, maustettuja juureslastuja nauriista ja palsternakasta. Juurekset tosin löysin ihan lähimarketin vihannesosastolta - toivottavasti ovat kelvollisia.

Koirakin muuten voi jo niin hyvin, että se taas nauttii kippojen nuolemisesta ja muusta ruuanlaittoon liittyvästä aktiviteetista. Lenkeille siitä ei tikit mahassa vielä ole seuraa, vaikka se niin itse hetkittäin kuvitteleekin. Onneksi se osaa myös nautiskella lepäilystä vieressäni, kun lueskelen kirjaa sängyssä. Aika hyvä loma siis, sopivassa suhteessa loikoilua ja hyvää ruokaa (ja pari kevyttä kävelylenkkiä, mutta niistä ei pidä hiiskua mäyräkoiralle mitään.)