sunnuntaina, helmikuuta 24, 2008

Lumi innostaa

Pakkanen ja auringonpaiste pelastivat lauantain Finlandia-hiihdon, joka saatiin eilen hiihtää hienoissa olosuhteissa tämän talven olosuhteisiin nähden. Tänään oli jo ihan eri säätyyppi päällä, kun täällä Lahdessakin saatiin kunnolla lunta. Kävimme tyttären kanssa kävelyllä ja törmäsimme Vesijärven satamassa näin hauskaan valjakkoporukkaan. Emäntä oli kuulemma totuttanut parivuotiaan Siiri-koiran maksamakkaralla ensin valjaisiin ja sitten vetämään ahkiota. Meno vaikutti hyvin vakaalta ja turvalliselta myös kyytiläisille.

Satamasta jatkoimme Urheilu- keskuk- seen, josta kuuluivat Finlandia- hiihdon kakkos- päivän kuulutuk- set. Maaliin tulivat tänään luisteluhiihtäjät, joilla oli ollut todennäköisesti todella rankka lenkki pyryn ja ladulle paakkuuntuvan lumen keskellä. Osa maaliin asti päässeestä väestä näyttikin varsin kaikkensa antaneelta. Sekä kuulutuksista että hiihtäjien ulkonäöstä päätellen liikkeellä oli aika paljon kansainvälistä porukkaa.

Jo viime viikolla ulkomaa- laisia hiihto- turisteja näki paljon kaduilla (matkalla lähiho- telleista hiihtoladulle, oletan) sukset kädessä ihmettelemässä tätä pohjoista maata, jossa lämpimimmillään hikoiltiin seitsemän asteen päivälämmössä, auringossa ehkä kovemmissakin lukemissa. Eivätkä hiihtomatkailijat tähän lopu, sillä ensi viikolla ovat vuorossa Salpausselän kisat. Vaikka en kisoista välitäkään, toivon ihan tämän seudun hiihtolomalaisten puolesta: kun nyt pysyisi tämä lumi ja edes pikkupakkanen.

sunnuntaina, helmikuuta 17, 2008

Missä jäät?

Eilen mies kysyi, tiedänkö missä jäänaskalini ovat. Ehdin jo vähän innostua ajatuksesta lähteä kokeilemaan retkiluistimia Vesijärvelle. Erinäisten eteen tulleiden kiireiden takia homma kuitenkin jäi, ja tänään taas lauhtui ja satoi lunta. Turvallisuus olisi jäälle menossa numero yksi, lumeton jää se kakkonen. Ei ole mitenkään sanottua, että mekään olisimme löytäneet sekä kestävää että luisteluun soveliasta jäätä. Mutta henkeämme emme toki olisi riskeeranneet vaan aloittaneet tutusta rannasta kaikkien turvavälineiden kanssa. Jossittelu kuitenkin jääköön, kun emme päässeet edes kokeilemaan sauvalla rantajäitä.

Olen viime viikot kerännyt ympärilleni kiirettä ja nyt elän kiihtyvässä syöksykierteessä kohti sen silmää. Koko ajan tiedän, mitä pitäisi tehdä, mutta aika menee aivan johonkin muuhun. Perjantaina vietin puoli päivää eläinlääkärissä virtsaamisvaikeuksista ja kipukohtauksista kärsivän mäyräkoiran kanssa. Monenlaisten kokeiden tulokset eivät olleet huolestuttavia, mutta hoidettavaa ja seurattavaa löytyi. Ja yksi sovittu homma jäi kummittelemaan alkuviikolle. Äsken taas tuli tekstiviesti, jossa sairastunut tuttava perui huomisen työhön liittyvän tapaamisen. Muuten ihan OK, mutta juuri sen tapaamisen tulosten pitäisi olla valmiina torstaina - eikä ensi viikolla ole yhtään tyhjää hetkeä, johon työn voisi siirtää.

Sen olen kuitenkin oppinut, että viikonloput pitää yrittää levätä, virkistyä ja kuntoilla. Vaikken eilen päässytkään luistimille, kävin edes kävelyllä pyykinpesun, siivouksen ja ruuanlaiton välissä. Urakoin sen verran paljon ruokaa (uunilohta suppilovahveroilla, tomaattisilakoita ja ison kattilallisen keitettyjä perunoita), että siitä riitti vielä tällekin päivälle. Tänään oli vuorossa lähes maratonpitkä tanssiharjoitus, kaksi ja puoli tuntia nautinnollisen tiukkoja vatsatanssiliikkeitä. Ja kohta lähdemme elokuviin katsomaan romanialaista elokuvaa 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää. Näillä ruiskeilla pitäisi jaksaa vähintään tiistaiaamun vesijumppaan asti...

sunnuntaina, helmikuuta 10, 2008

Sisäviikonloppukin voi virkistää

Sumuinen sää ei tietenkään ole mikään syy vältellä ulkoilua, mutta tämä viikonloppu on kyllä kulunut pääosin sisällä. Eilen kuuntelin Mika Waltaria käsitteleviä inspiroivia luentoja Historiapäivillä, tänään kävin Lahden Musiikkiopiston nuorten säveltäjien konsertissa ihmettelemässä, miten jo alle 10-vuotiaat saavat aikaiseksi oikeaa musiikkia.

Lukeminen, radion kuuntelu ja kahvinjuonti ovat täyttäneet ne kolot, jolloin en ole pyykännyt, laittanut ruokaa tai serustellut perheen kanssa. Vähän on fyysisesti nuutunut olo, mutta onneksi kohta alkaa venyttely. Mutta joskus on mukava nauttia vain lähikulttuurista tai oman kodin tarjoamista mahdollisuuksista. Sekä luennot että konsertti olivat ilmaisia kokemuksia, samoin viikolla näkemäni näyttelyt Galleria Nuovossa ja Kehystämö/Galleria Aila Seppälässä.

sunnuntaina, helmikuuta 03, 2008

Sienisalaatti-inspiraatio

Mrs Morbidi oli innostunut kokeilemaan Australiassa viljeltyjä sieniä salaattiin, koska ei pääse nykyisessä kotimaassaan käsiksi rouskuihin. Kannatettavaa innovatiivisuutta, sillä näinhän sitä on jo vuosisatoja jäljitelty hyväksi havaittuja makuja, joiden aineksia ei ole saatavissa kotimaisemista. On se tosin murheellista, että täältä Pohjolastakin alkaa saada lähes mitä tahansa itämaisia mausteita ja raaka-aineita, mutta Ausseihin ei voi lähettää kuivattuja tai ryöpättyjä suomalaisia metsäsieniä heidän tiukkojen säännöstensä takia. Mutta korvikkeistakin siis saa makuja, jotka ainakin muistuttavat alkuperäistä.

Meidän tämän päivän sienisalaattimme oli myös variaatio, vaikka sen perusta olivatkin kangasrouskut (aika mitättömän makuiset rouskut siis). Normaalin sipulin ja kerman (tällä kertaa creme fraichea) lisäksi maustoin salaattia kesäisen säilykepurkin pohjalle jääneillä pikkukanttarelleilla ja parilla öljyyn säilötyllä aurinkokuitavatulla tomaatilla, jotka tietenkin myös silppusin. Olen huomannut, että sienisalaatissa on hyvä olla pikkuisen öljyä ja etikkaa, mutta niiden lisääminen pullosta on vaikeaa; helposti tulee liikaa. Siksi suosin öljyn ja etikan itseensä jo imeneitä aineksia (joskus myös maustekurkkua). Rouskuissa oli itsessään jonkin verran suolaa, mustapippuria lisäsin myllystä. Tärkeää on myös antaa salaatin hetken tasoittua. Minä tein sekoituksen jo eilen illalla, joten se oli tänään lounaalla parhaimmillaan. Sopi todella hyvin uunilohen ja perunoiden kanssa.

Ulkoilun kanssa voi olla tänään vähän niin ja näin - ulkona riehuu talvimyrsky, joka kuulemma on jättänyt joitain alueita täällä Päijät-Hämeessäkin sähköittä ja ilman tietoliikenneyhteyksiä. Sen verran kävin koiraa pissattamassa, että kerrostalojen keskellä pääsin kokemaan pari tuulitunnelia. Kuva on näkymä ikkunastamme edellisen lumisateen jäljiltä, kun tuuli tai sade ei vielä ollut pudottanut maisemaa kaunistavaa valkoista oksista.