torstaina, joulukuuta 28, 2006

Juustotarkennus

Kirjoitin jouluvalmisteluista, joihin kuului myös juuston osto Brysselistä. Hieman huolimattomasti nimitin ostamaani kiekkoa calvados-juustoksi, jolla nimilapulla se tosin tiskistä myytiinkin. Mutta kun ryhdyimme sitä pari iltaa sitten nauttimaan, hain vähän lisätietoa etiketistä löytyvien sanojen avulla. Jukka ja Päivi Sinivirran Herkuttelijan juustokirjasta löysin Livarot-juuston, josta meillä oli käsissämme Petit Livarot eli kooltaan pienempi kuin "oikea" 450 gramman lieriö (painoa oli ehkä puolet tästä, n. 250 g). Normandialainen juusto valmistetaan lehmänmaidosta keittämättä ja puristamatta. Sitä pestään suolavedellä ja käännellään kypsytyksen aikana, jolloin syntyy oranssinruskea kuori. Kirjankin mukaan juusto on voimakkaan tuoksuinen, etenkin kypsänä. Kypsytys kestää vähintään kolme viikkoa, joskus jopa 4 kuukautta.
Emme saaneet etiketistä aivan selvää, oliko juustossa itsessään calvadosta vai oliko suositus syödä sitä ko. juoman kanssa. Juustokirjan mukaan etenkin kypsä Livarot on liian vahva viineille, joten sille antavat vastusta vain makeahkot valkoviinit, siiderit ja alueen oma omenaviina eli calvados. Todennäköisesti kyseessä oli siis tarjoilusuositus! Ilmankin rasvainen (45%) juusto oli elämys.
Meillä syödään paljon juustoja, mutta harmittavan vähän tulee opiskeltua niiden olemusta. Nyt taas nähtiin, että lähdekirjojen plaraaminen voisi vielä terästää makuelämystä. Siitä syystä minä sienikirjojakin kahlaan vuoden ympäri...

maanantaina, joulukuuta 25, 2006

Makuja ilman kinkkua

Joulun alle osuvat kinkkuindeksit, maalailut kinkkupulasta ja lukemattomat kinkunpaisto-ohjeet tuntuvat meidän perheessämme täysin vierailta. Joulupöydässämme voi olla jotain lihaakin, mutta ei koskaan sikaa. Tänä vuonna pääosassa olivat punajuuripatee, maustesilakat, yrttimarinoitu lammas ja erilaiset salaatit. Sienisalaatti tietysti kunniapaikalla, mutta rosollikin oli hyvää, samoin vanhemman tyttären tekemä tomaatti-mozarellasalaatti.
En väheksy perinteitä; mekin paistamme itse lanttulaatikkoa ja joululimppua. Silti ihmettelen, miksi suolainen possunkankku voi olla niin ylivoimainen herkku, että sadattuhannet ihmiset ovat valmiita syömään päiväkaupalla yhtä ja samaa. Kuinka moni nykyaikainen pienperhe todella saa tuhottua hyvillä mielin kymmenkiloisen lihakimpaleen? Tai ehkä siinä maistuu juuri se illuusio suurista sukujouluista, johon kuuluvat myös äänekkäät pelit, innostuneet väittelyt, hauskat rekiajelut ja suvun nuorisolle kohdistetut kyselyt opiskelusta, seurustelusta ja urahaaveista.
En kirjoita tätä pettyneenä tai ahdistuneena, sillä itse asiassa olemme viettäneet kaksi ihan mukavaa päivää hyvän ruuan ja rakkaiden ihmisten kanssa. Eilen vain omalla perheellä, tänään kolmen polven voimin ja osittain myös uusperhekuvioissa. Äitini juhlapöydässä olisi myös ollut mahdollisuus maistaa kinkkua, mutta satsasin mieluummin lohimurekkeeseen, sillikaviaariin ja laatikoihin. Ja siihen seurusteluun suvun nuorison kanssa.

lauantaina, joulukuuta 23, 2006

Jouluvalmisteluja

Syksy ja alkutalvi on ollut työteliäs, joten on aika selvä, mitä pysähdys lopulta toi tullessaan. Eilen aamulla heräsin kurkku kipeänä, tänään särkee jo lihaksiakin. Ei kai tässä auta kuin levätä...

Jouluvalmisteluihin otin vauhtia Brysselistä, siskon perheen luota. Siellä parasta oli keskieurooppalainen tunnelma, siis joulumarkkinat. Aika paljon mukaan tarttui suklaata ja juustoja. Paikan päällä nautin mm. amarettolla maustettua kaakaota ja lämpimiä vohveleita. Mitäs sanotte näistä homejuustojoulukelloista? Kotiin asti raahasin calvados-juuston, joka tuntui saastuttavan hajullaan koko matkalaukun. Mutta maistoimme samanlaista juustoa jo siskon luona viinin ja hedelmien kanssa - taivaallista!

Jouduin lentämään kotiin Kööpenhaminan kautta, mikä tietysti teki lyhyestä lentomatkasta koko päivän kestävän tripin. Pysähdys Kastrupin lentokentällä oli kuitenkin tässä tapauksessa ihan hauska lisäys, sillä ymmärsin jättää väliin maksulliset (ja kurjat) lentoyhtiön eineet ja mennä ihan oikeaan ravintolaan. Eyecon-ravintolassa on tajuttu pikaruoka-ajattelu oikealla tavalla. Jokaisen annoksen saa eteensä vähintään kymmenessä minuutissa, mutta lautaselle ei ilmesty pelkkää höttöä. Listalla oli ties mitä ceasar-salaatista pihveihin, minä söin naudanliha-carpacciota.

Viikkoon mahtui vielä kuusenhakumatka maalta, ystävättären vanhalta kotitilalta. Rappeutuneen maatilan pihassa kasvavat kuuset eivät ole mitään viljeltyjä rotuyksilöitä, mutta mahtuvat hyvin esimerkiksi isoon lasipulloon. Kaunein näkymä löytyi odottamattomasta nurkasta navetan takaa. Sammal ja punamulta ovat aika ihana yhdistelmä.

lauantaina, joulukuuta 02, 2006

Marraskuun viimeiset suppikset

Yritin kertoa tämän jo torstaina, mutta enpä onnistunut teknisten hölmöilyjeni takia. Mutta edelleen siis kannattaa mennä metsään, ainakin täällä Lahden seudulla on monta plusastetta vielä pitkälle ensi viikkoonkin.

Kannatti nipistää hetki työpäivästä ja käydä pikapikaa lounasaikaan metsässä. Tuttuun suppaan oli noussut suppilovahveroita, jotka hämärässä säässäkin loistivat sen verran keltaisina, että ne oli mahdollista löytää. Ihan uskomattoman pimeää siellä metsässä tosin oli puolenpäivän aikaan, koko ajan sai kulkea nenä maassa. Sienestys siis loppuu vähintään kaamoksen pimeyteen, vaikka lämpimät säät vielä jatkuisivatkin. Tosin muistan olleeni jonain vuonna vielä jouluviikollakin sienessä. Nyt toivon, että tätä lämmintä jatkuisi vielä viikonlopun yli, jotta mahdollisimman moni ehtisi tsekata kuusikkorinteet suppilovahveroiden varalta. Sen jälkeen saisi tulla kunnon talvi.

Kokeilu

Menin typeryyksissäni muuttamaan tämän blogin Blogger betaan, minkä jälkeen kuvien lähetys Flickristä ei ole onnistunut. Mutta kokeillaan nyt sitten tätä bloggerin omaa kuvatoimintoa...
No, ainakin tämä näyttää asettelevan tekstin hieman typerästi. Pitää jatkaa harjoituksia.