sunnuntaina, maaliskuuta 26, 2006

Näköala Messilän rannasta


Näköala Messilän rannasta
Originally uploaded by InaRuo.
Kuvalla ei ole mitään tekemistä tämän päivän auringon ja huikean kelin kanssa. Se on otettu viikko aiemmin, kun lumimyräkkä vain hetkeä myöhemmin peitti loputkin maiseman yksityiskohdat hiihtäjän näkyvistä. Mäyräkoira, mies ja minä tunsimme illalla jalkalihaksissa, että oli tullut tarvottua muutama kilometri sivutuulessa ja umpihangessa.

Tänään väsymys hankittiin siis aivan toisenlaisissa olosuhteissa, ihanteellisen hyvään kuntoon ajetuilla hiihtoväylillä. Lenkkimme alkoi Lahden Teivaan rannasta kohti Rautakankaretta ja Messilää, josta otimme suunnan ensin Enonsaareen, sitten Mukkulaan ja lopulta Vesijärven sataman kautta Teivaan satamaan. (Tuota Vesijärven satamaa tosin nimitetään nykyään vain Satamaksi, mutta minusta se on vähän köyhää, kun jotain historiallistakin on sentään säilynyt 1900-luvun alun tärkeästä rautatien ja vesiliikenteen solmukohdasta). Seuraa ladulla riitti koko ajan, väkeä oli liikkeellä valehtelematta tuhansia. Itse asiassa mies laski vastaantulijat Mukkulan ja Teivaan sataman välissä ja pääsi 360:een. Ja se oli vain lenkin loppurutistus.

Mäyräkoira jaksoi vetää hihnassaan koko vastatuuliosuuden Messilään asti, sen jälkeen vauhti alkoi vähän hyytyä. Parinkymmenen kilometrin lenkki on toki jonkinlainen rasitus matalajalkaiselle otukselle, vaikka se elääkin lähinnä juostakseen (ja tietysti syödäkseen, mikä ei siinä näy kuten useimmissa rotukavereissa). Näimme paljon muitakin koiria, muutaman samalla menetelmällä "hiihtämässä" eli hihnalla kiinni ihmisen vyötäröllä. Hyvä sää innosti useimmat niin tehokkaaseen laukkaan, että harvalla oli aikaa edes rähistelemällä kommentoida muita latitovereita.

Kyllä lenkki tuntui ihan ihmisjaloissakin, minulla myös poskissa. Eihän sitä keväällä tietenkään muista, että iho voi myös palaa. Nyt on sitten punaista röpelöä poskipäissä, ilmiselvää aurinkoihottuman alkua. No, muutama seuraava päivä menee taas tiiviisti sisätöissä, joten eiköhän naama ehdi rauhoittua ennen seuraavia huippukelejä.

torstaina, maaliskuuta 16, 2006

Kylpylävieraana Baden-Badenissa


Kylpylävieraana Baden-Badenissa
Originally uploaded by InaRuo.
Tulipa käytyä Etelä-Saksassa, tarkemmin sanottuna Baden-Württembergissä, jonka yksi etappi oli Baden-Baden. Osavaltiossa oli kuulemma kylmin ja lumisin talvi miesmuistiin, jossain Schwarzwaldin kylistä kuulemma neljä ja puoli metriä lunta. Viime sunnuntaina maisema oli tällainen itse kylpyläkaupungissa, jossa siis ei istuskeltu terasseilla nautiskelemassa virkistäviä juomia. Kaunishan maisema toki oli.

Muistelin, että nuorena lukemani Herman Hessen kirja olisi ollut otsikon niminen, mutta siinä onkin vain yksi Baden eli suomennettuna Kylpylävieraana Badenissa. Täytynee palata tuohon teokseen joskus ja tarkastaa, mihin Kurgast todellakin sijoittuu. Bad-alkuisia paikkakuntiahan alueella tuntuu olevan tiheään, mikä kertoo uskosta parantavien vesien ja metsien yhdistelmään Schwarzwaldissa. Itse en päässyt varsinaisille vuorenrinteille asti, mutta mies kertoi nauttineensa lyhyestä päiväretkestään rinteillä, jossa ei tosin tullut vastaan juuri muita vaeltajia.

sunnuntaina, maaliskuuta 05, 2006

Freestylea Mariankadulla


Freestylea Mariankadulla
Originally uploaded by InaRuo.
Ihan vaikuttava se oli, siis oheinen mäki, joka oli pystyssä vain perjantain. Kuului Salpausselän kisaviikon tapahtumiin, joita yritetään tuoda yhä enemmän keskustaan, tässä tapauksessa siis aivan Ristinkirkon alle. Sinänsä vähän ihmettelen, että eihän sinne Urheilukeskukseenkaan niin kauhean pitkä matka ole, kilometri torilta. Ja sopivia suppia ja muita harjunreunoja mäen rakentamiseen olisi kyllä löytynyt, ettei olisi tarvinnut ihan katuja mennä sulkemaan.

Mutta ilmeisesti tapahtuma oli onnistunut, ainakin sieltä kuului kohtalaista möykkää (lue: asiaankuuluvaa musiikkia) ihan tähän korttelin päähänkin tapahtuman aikaan illalla. Käväisin itse paikalla vain päivällä rakennuspuuhien ja koelaskujen aikaan. Ihan vaikuttavasti pojat (tyttöjä en nähnyt, toivottavasti heitä oli joku laskemassa) laskivat ja heittivät volttia. Erityisen vaikutuksen minuun teki se, että tuo mäki on kuitenkin aika kapea, ja siinä pitää mahtua tekemään ne kaikki temput tippumatta sivulta alas. Systeemi levisi vähän alaspäin, mutta silti täydellistä ummikkoa hirvitti.

Kävin itse lauantaina kokeilemassa ihan murtsikkaa helpohkolla ladulla Hollolan Pyhäniemessä. Ylä- ja alamäet ne ottivat sielläkin voimille, ylämäet lähinnä flunssasta toipuville hengitysteilleni, matkan edetessä myös reisilihaksille. Alamäissä taas oli hutera olo, kun olen niin vähän tänä vuonna hiihtänyt, etten uskalla vain antaa mennä. Mutta eihän eilen ollut edes liukasta, vaan pikemminkin sellainen nihkeäluistoinen pakkaskeli. Hyvää teki taas jälkikäteen, jopa jäykkä ja kipuileva alaselkä tuntui tykkäävän. Onneksi tänään on taas syvävenyttely.