sunnuntaina, marraskuuta 27, 2005

Elämyksiä ja kuvia pohjoisesta

Jo muutama viikko sitten sain ystäväni, valokuvaaja Antti Sarajan, kirjan Kämppä pohjoisessa. Sen kuvat ovat jo aiemmin houkuttaneet selaamaan, mutta vasta tänä viikonloppuna ehdin kunnolla lukea myös tekstit läpi.

Kirja on kaunis ja ennen kaikkea elämyksellinen. Kuvien ja tekstien kautta Antti kertoo, millä lailla Savukosken korkeudella ja siitä ylöspäin voi vielä elää luonnon ehdoilla, jos osaa ja haluaa. Tuohon elämään kuuluvat sienestys, marjastus, metsästys, poronhoito ja kalastus. Siihen kuuluvat myös lepo kaamoksen aikaan ja öinen luonnon tarkkailu silloin, kun kesän valo sallii. Antti on elänyt vuoden kaikki vaiheet omalla kämpällään.

Toki kirja on romanttinen Lapin ja pohjoisen kuvauksessaan. Sen tarinat kuvaavat mahdollisuuksia, eivät puutetta tai asukkaita menettävien kuntien ongelmia. Teksti on sillä tavoin levollista ja hieman vanhahtavaa, että on helppo arvata kirjoittajan lukeneen poikavuosista lähtien menneiden aikojen Lapin-kävijöiden kuvauksia.

Kuvat ovat pohdittuja ja parhaimmillaan huikean kauniita ja oivaltavia. Jopa metsästys on saatu näyttämään siltä, etten heti käännä sivua. Romanttinen, mutta jälleen looginen valinta. Sitä paitsi metsästys kuuluu pohjoiseen kulttuuriin, joten sillä ei tässä kirjassa ole mitään syytä shokeerata meitä, joille eläinten tappaminen on vierasta.

Sienistä kuvaan ovat päässeet pohjoisen runsaat korvasienisadot, vaaleanpunaisina hehkuvat karvalaukut ja syksyn jo repimä punainen kärpässieni. Marjoista pääosassa on tietysti hilla, myös toinen pohjoisen marja, kaarnikka, on päässyt kuvaan.

Linnut ja kalat Antti tuntee hyvin lintuharrastajana ja kaloihin erikoistuneena, ammattimaisena eläinten täyttäjänä. Minua puhutteli eniten kuuden kuvan sarja ja tarina Telkkä pihalintuna. Linnunpojat ovat hellyttäviä, mutta tekstistä huokui myös luonnon ymmärtäminen, jossa ihmisen söpöyskäsitykset eivät paljon paina.

Ainoa asia, joka minua kauniissa kirjasssa tökkii, on sen typografia. Teksteissä on käytetty kahta erilaista fonttia, ja otsikkofontti on suorastaan kamala. Onneksi upeat kuvat ja taitto vievät huomion pääosin muualle.

lauantaina, marraskuuta 26, 2005

Pikkujoulukuuset


Pikkujoulukuuset
Originally uploaded by InaRuo.
En malta olla näyttämättä vielä näitäkin, aitoja pikkujoulukuusia. Juuri sellaisia, joiden alle vein alle kouluikäisiä tyttäriäni viitisentoista vuotta sitten juomaan talvella kaakaota hiihtolenkkien virkistykseksi. Nuorempi tyttäreni puhuu niistä retkistä vieläkin. Se elämys syntyi aika pienellä vaivalla...

Tänä vuonna oli aika hilkulla, etten osallistuisi yksiinkään pikkujouluihin. Maanantaiksi on kuitenkin luvassa illanvietto uuden työpaikkani hallituksen jäsenten kanssa heti kokouksen jälkeen. Hieman harmittelen, kun joudun jättämään Työväenopiston syyskauden viimeisen tanssitunnin väliin. Toisaalta on kiva tutustua paremmin ihmisiin, joita näen kuitenkin vain silloin tällöin.

Sininen aamu


PB260135
Originally uploaded by InaRuo.
Eipä tullut aamulla kovin monta ulkoilijaa vastaan Messilän maastoissa, kun ensimmäinen kunnon tuisku alkoi peittää maisemaa lumella. Jälkiä oli kuitenkin enemmän kuin eläviä havaintoja.

Puolentoista tunnin lenkkini aikana maisema muuttui vihreästä sinivalkoiseksi. Loppuvaiheessa kulku oli jo hiukan vaivalloista, kun tarvoin kohti Tiirismaan tv-tornia nilkkaan asti ulottuvassa lumessa. Talvi tuli.

sunnuntaina, marraskuuta 20, 2005

Siiri ja sauvakävelyn pandemia

Kuten monien keski-ikäisten pariskuntien kohdalla, mieheni nimittää sauvakävelyä vähättelevillä ilmaisuilla. Pandemia lienee positiivisimmasta päästä, siinähän myönnetään lajin laaja levinneisyys.

Ei kannattaisi vähätellä, totesin taas tänä aamuna, kun lähes parin kuukauden tauon jälkeen otin sauvat ja suuntasin Urheilukeskukseen. Ensin ohitin Siiri Rantasen hiihtäjäpatsaan, puolen kilometrin päässä vastaan tuli itse olympiavoittaja, jonka tyyli, vauhti ja ilme ovat edelleen, lähes 81-vuotiaana, tinkimättömiä ihan pelkkien sauvojenkin kanssa. Perässä tuli sitten hitaampaa porukkaa, joka koko ajan lisääntyi sitä mukaa, kun sunnuntaiaamu vanheni.

Oma sauvailuni on nykyään välikausiurheilua sienestyksen ja hiihdon lomassa, mutta olen kuudessa vuodessa kuitenkin ehtinyt kuluttaa puhki aika monet tassut kaksista sauvoistani. Pari kertaa Suomen Ladun Sirpa Arvosen opastuksissa olleena myös tiedän, että hommaa voisi huomattavasti kehittää. Etenkin venyttelyt sauvojen kanssa ja ilman kannattaisi muistaa - jotenkin en vain ikinä saa niihin yksin sellaista tehoa kuin ohjatuissa oloissa.

lauantaina, marraskuuta 19, 2005

Ilotulitus


Ilotulitus
Originally uploaded by InaRuo.
Olen oppinut vihaamaan ilotulituksia, jotka ovat tehneet useimmat koiristamme hysteerisiksi. Illansuun toriräiskyttely oli kuitenkin paikallinen ja lapsille lyhennetty, joten mäyräkoirankaan sydän ei ehtinyt ihan pakahtua.

Torilla onkin tapahtunut tänään paljon kaupallisen joulunaloituksen nimissä. Aamupäivän kauppareissulla ehdin juuri ja juuri puikkelehtia myyjien välistä kotiin ennen helikopteria ja joulupukkia. Lyhyellä koiranlenkillä ehdin heikosti havaita, että ulkona tuulee. Muuten on päivä kulunut sisällä, töitä tehden.

Ikkunasta katsottuna kaupungin tapahtumat ovat melkein kuin tv-ohjelmia. Olohuoneen lampun loisteessa ei tarvitse pohtia, tarvitseeko talvisaappaita tai korvalappuja. Siksi haluankin huomenna metsään, aistimaan myös iholla tuulen ja tihkun.

sunnuntaina, marraskuuta 13, 2005

Marraskuun ruusut


Marraskuun ruusut
Originally uploaded by InaRuo.
Pakko ihmetellä vielä tätäkin. Isänpäivää juhlistivat anoppilan ruusut, jotka kai yleensä kukkivat alkukesästä. Tuuli oli kova, mutta lounaasta ja siksi leppeä.

Jättikanttarelli ja serkut


Jättikanttarelli ja serkut
Originally uploaded by InaRuo.
Taas jäi kamera kotiin, enkä saanut kasvupaikalla kuvaa suurimmasta koskaan löytämästäni kanttarellista. Kaunishan se siellä oli vihreän sammalen sylissä, hieman syrjässä serkuistaan suppilovahveroista, joista niistäkin moni oli päässyt kasvamaan ihan kunnollisen kokoiseksi.

Meillä ei ole keittiövaakaa, mutta perheenemännän näppituntumalla keltainen kaunotar saattoi painaa puolisen kiloa. Suppilovahveroita tuli seitsemän litraa, ihan hyvä marraskuinen reissu siis.

maanantaina, marraskuuta 07, 2005

Piilokuva marraskuun hämärässä


Piilokuva
Originally uploaded by InaRuo.
Melkein häkellyin, kun Kirsi oman postauksensa kommentissa kehui kuviani "kuin tauluiksi". Tämä ei kyllä sellainen ole, sillä metsässä oli eilen amatöörikuvaajalle aivan liian pimeää.

Liian pimeää oli yli 45-vuotiaalle aktiivisienestäjällekin. Tunsin darwinilaisen luonnonvalinnan todeksi, kun en tahtonut yhdentoista maissa aamulla erottaa suppilovahveroita roskien seasta. Sienisilmässäni ei ole mitään vikaa, kyse on ihan yleiskäytössä olevien silmälihasteni rappeumasta. Ei ole luonto tarkoittanut, että tällaiset jo lapsensa synnyttäneet ja kasvattaneet (miten kuten) yksilöt pysyisivät hengissä marraskuisessa metsässä syömällä mättäältä suppilovahveroita.

Muutenkin tihku ja hämärä ottivat tavallista enemmän voimille eilen. Metsästä toki palasin virkeänä ja iho kirkkaana, mutta jo heti iltapäivästä alkoi vireys laskea. Illan syvävenyttelyssä tuli melkein itkuinen olo, kun musiikki, lievä kipu ja monotoniset venyttelyohjeet nostivat vain surullisia asioita mieleen.

Taitaisi olla aika laskeutua talvilepoon. Mutta ottaako työelämä sitä huomioon? Sen päätöksen jo perheessä teimme - jälleen Kirsin avustuksella - että todella karsimme joulusta lahjakiireet ja lahjoitamme rahaa katastrofien uhreille.