perjantaina, syyskuuta 23, 2005

Maastoutumisen tarpeessa


Lanu maastoutuu
Originally uploaded by InaRuo.
Vuodenaikaan nähden lämmin sää ja muut kuluneet sanonnat eivät ole juuri saaneet mielessäni positiivista sisältöä tällä viikolla. Oma barometri mittaa nyt niin alhaisia lukemia, että oheinen hahmokin vaikuttaa tuntemuksen symbolina turhan hilpeältä. Olavi Lanun töiden yksi voima on tässä, suomalaisen melankolian, jopa masennuksen kuvauksessa.

Onneksi ensi viikolla on mahdolisuus maastoutua, ensin Sallassa ja sitten Saariselällä. Sienikori jää nyt kotiin, mutta kameralla aion poimia milloin mitäkin. Ja kirjoja aion lukea.

keskiviikkona, syyskuuta 21, 2005

Uusi kangasmalli?


Omena päivässä...
Originally uploaded by InaRuo.
Vaikka on design-viikko ja kaikkea, niin en silti ole ryhtynyt suunnittelemaan kangasmalleja. Omenarenkaiden leikkaaminen ja kuivumaan asettelu on enemmänkin käsityötä, tosin nautin myös esteettisistä elämyksistä, joita täydet sieni-, marja- ja omenakorit, puuhellan päällä ritilällä kuivuvat suppilovahverot ja omenat tai rivi eri värisiä hillopurkkeja tarjoavat. Taitaa olla vähän sellaista hamsterin estetiikkaa...

Mikä järki on sitten kuivata omenoita, joita saa kaupasta ympäri vuoden? (Ei tietenkään suomalaisia omenoita, joita tällaisena ylituotantovuonnakin saa turhaan etsiä normaaleista ruokamerketeista. Torillakin niitä myydään käsittämättömän kalliilla hinnalla ja kaiken lisäksi vain muutaman viikon.)

No, se järki, että tuloksena syntyy makeankirpeää naposteltavaa, jossa ei ole mitään lisäaineita. Kun joskus talvipimeillä avaa omenarengaspussin, voi hetken nuuhkia syksyn tuoksua juuri meidän puutarhastamme.

sunnuntaina, syyskuuta 18, 2005

Ehdinkö ennen hallaa?


Mintut
Originally uploaded by InaRuo.
Kuluneen viikon sateet tekivät hyvää sekä puutarhan kasveille että metsän sienille, mutta kylmät yöt eivät. Onneksi pieni puutarhaplänttini on suojassa aurinkoisella seinustalla, jonne halla ei heti ulotu. Tänä aamuna mintut vielä näyttivät terhakkailta, samoin aika vähiin käyneet kirvelit, sitruunamelissat, ruohosipulit ja persiljat. Sadonkorjuuseen ei kuitenkaan ollut aikaa, kun sieniretken lisäksi piti tehdä pientä siivousta maalla.

Metsässä edellisviikon kuivuus ja tuuli sekä viime viikon kylmät yöt olivat tehneet enemmän vahinkoa. Ainakin 90 prosenttia periaatteessa syötävistä sienistä oli mustunut. Pilalla olivat melkein kaikki mustarouskut, sen sijaan kauniita uusia karvarouskuja oli noussut jonkin verran. Ja onneksi suppilovahvero kestää kylmää, sillä yhdeltä varmalta paikalta löysin isoja yksilöitä, jotka olivat saaneet kasvaa rauhassa varmasti kauemmin kuin kuluneen viikon. Aiemmin en ole tänä syksynä paikalle ehtinyt, sen verran vaikeasti saavutettavissa se on hakkuuaukkojen puristuksessa.

Karvalaukkujen ohella ilahduttivat rusko-orakkaat, jotka laikuttivat metsää iloisesti oranssiksi. Kuva vaan ei onnistunut, linssin eteen osui myös osa kohmeista kouraa...

lauantaina, syyskuuta 17, 2005

Kalat ja sienet ne yhteen sopii...

...voisi luulla, mutta ei se Lahden kalamarkkinoilla näkynyt umpimähkäisen kierroksen perusteella kuin tässä yhdessä kojussa, jossa Salpausselän Savukala tarjosi suppilovahverotäytteisiä lohirullia. Ihan hyvä yritys, vaikka maku olisikin saanut olla vahvempi.

Muuten kyllä oli kalatuotteiden ohella tarjolla mm. tyrniä, valkosipulia, etnisiä ja muita perinneleipiä, hunajaa, riistaruokia, makeita leivonnaisia ja sikä iänikuista metrilakua. Kyllä minusta metsän sienisato jalostettuna tai tuoreena sopii kala-aterian lisukkeeksi paljon luontevammin kuin osa listan tuotteista. No, hyvä sentään, että kala oli markkinoilla pääosassa.

Huomenna on onneksi taas tiedossa sienipäivä maalla. Toivottavasti viikon sateet ovat nostaneet pinnalle kerättävää.

maanantaina, syyskuuta 12, 2005

Keijuja?


Keijuja?
Originally uploaded by InaRuo.
Kylmää on öisin ja aamuisin. Jos hämähäkinverkot eivät muuten ilahduta, niin ainakin niinä aamuina, kun koko luonto näyttää lumotulta.

Aamun kosteus kuivuu kuitenkin nopeasti. Viikossa sienimetsäni olivat kuivuneet niin pahasti, että kaikki sunnuntaina vastaan tulleet suppilovahverot olivat ehtineet näivettyä sijoilleen. Sammalikosta löytyi kuitenkin kohtuullisesti lampaankääpiä ja vaaleita orakkaita ja ilahduttavan runsaasti pieniä mustarouskuja. Seuralainen noukki mukaan myös sievät viinihaperot.

Rouskut ovat nyt painon alla maustumassa viinimarjanlehtien, valkosipulisilpun ja karkean suolan kanssa. Odotan jännityksellä.

Pyhä pihlaja


Pyhä pihlaja
Originally uploaded by InaRuo.
En ihmettele esi-isiä, joiden mielestä pihlaja on pyhä puu. Ilman symbolisia pohdintojakin punaiset verimarjat kaunistavat ihmeesti pihaa, samoin tilhiparvet, joita toivottavasti ehdin nähdä jossain vaiheessa syksyä tai talvea. Pari puuta maalta oli jo tyhjennetty, ketkä lienevät olleet asialla.

Juuri tämä pihlaja on arvokas siksikin, että se pitää huolta omenoidemme hyvinvoinnista. Tänä vuonna ei taas ole huolta pihlajanmarjakoin syömistä hedelmistä. Äitini ystävät ovat onneksi järjestäneet runsaalle sadolle ajan mehustusasemalle. Harva juoma pystyy kilpailemaan raikkaassa maussa omenatuoremehun kanssa!

No, aika hyvää tuli myös viinimarjamehusta, jota lauantai-iltana keitin puuhellalla puutarhamme punaherukoista lämmittääkseni samalla viikon kylmenneitä huoneita. Vieläkin pensaissa olisi satoa, vaikka niistäkin pelmahtaa aina joku siivekäs karkuun, kun koirat spurttaavat puutarhaan.

torstaina, syyskuuta 08, 2005

Säilöntää sienestyksen puutteessa


Anopin pavut ja kurkut
Originally uploaded by InaRuo.
Anoppi ilahdutti perhettämme lähettämällä kassillisen papuja ja toisen avomaan kurkkuja. Todellakin ilahdutti, sillä hän jopa aina kysyy ennalta, ehdimmekö säilöä. Kurkut ovat nyt suolavedessä liossa, pavut ryöpättyinä muovipusseissa odottamassa pakastimeen pääsyä.

Pienen osan pavuista keitin jo salaattiin sopivan pehmeiksi, pilkoin ja lisäsin tomaattia, etikkatilkassa haudutettua sipulia, ohuenohueksi viipaloitua valkosipulia, hetken keitettyjä porkkanaviipaleita, omenaa paloina, rypsiöljyä ja mausteita. Huominen lounassalaatti on siis valmiina, oheen voi vaikka keittää kananmunia.

Kapa kertoi tehneensä kangasrouskuista etikkasäilykkeitä, joita minäkin olen puuhannut muutaman kerran tänä syksynä. Tosin chilejä en vielä ole lisännyt mausteliemeen, pitäisi varmaan kokeilla. Omat mausteeni viittaavat enemmän itään ja piparkakkuihin: kuorimattomia kardemummansiemeniä, kanelitanko, neilikoita, valkosipulia, inkivääriä. Ja tietysti aina etikkaa, sokeria ja mustaherukanlehtiä. Joskus muutakin.

Jos ensi viikonvaihteessa löydän rouskuja, aion kokeilla säilöntätapaa, jossa ryöpätyt sienet ladotaan purkkiin karkean suolan, valkosipulisilpun ja mustaherukanlehtien (tai tillin) kanssa kerroksittain. Koko ihanuus puristetaan kiven tai erityisen säilytyspurkin männän alle niin tiiviiksi massaksi, että aineista irtoava liemi peittää pinnan. Muutaman viikon kuluttua sienet ovat maustuneet, ja niitä voi syödä joko sellaisenaan lisukkeina tai vaikkapa kermaviilin kanssa salaattina. Luulen silti, että suolaa täytyy vähän liottaa pois. En ole kokeillut, ainoastaan kuullut ihastuneita kommentteja. Kanttarellitkin kuulemma sopivat tämänkaltaiseen säilöntään.

sunnuntaina, syyskuuta 04, 2005

Syksyn kaunein sunnuntai

Syyskuu on vasta alussa, mutta veikkaanpa kuluneen viikonlopun olleen säiltään yksi parhaista. Tänään sienestys tuppasi jäämään lähes sivuosaan, vaikka kaksi ja puoli tuntia metsässä vietinkin ja lisäksi perkasin ja säilöin rouskut, suppilovahverot, metsäherkkusienet, herkkutatit ja muutamat muut satunnaiset sienet.

Iltapäivällä aurinkoinen ja kohtalaisen tyyni Vesijärvi houkutti miehen ja minut melomaan. Homma on kesän aikana jäänyt tosi vähiin, mikä sitten tuntuikin sekä selässä että käsissä. Mutta onneksi illansuussa oli syvävenyttely, jonka jälkeen kroppa oli ihanan raukea. Kun kylvyn jälkeen nautin vielä lasillisen valkoviiniä paistettujen sienten kanssa, oli kiusaus jättää jopa blogi hunningolle. Mutta tässä tämä merkintä nyt kuitenkin on - ilman kuvaa.

lauantaina, syyskuuta 03, 2005

Sieniä nämäkin


Sieniä nämäkin
Originally uploaded by InaRuo.
Upea syyspäivä kului sienestyksen sijasta retkellä Loviisassa, Wanhassa wara parempi -tapahtumassa eli valtakunnallisilla perinne- ja korjausrakentamisen päivillä.

Toivottavasti vanhoissa taloissa ei kasva kovin paljon homesieniä - nämä käävät tulivat vastaan puistossa.

perjantaina, syyskuuta 02, 2005

Orvokki uhmaa syksyä kaupungissa


Orvokki uhmaa syksyä kaupungissa
Originally uploaded by InaRuo.
Luonto jaksaa puskea elämää vielä muuallakin kuin metsässä. Ihmettelen vuosi vuodelta orvokkeja, jotka jaksavat kukkia läpi pitkän kesän keskustakerrostalomme pihasoralla aivan pyörätelineiden vieressä.

Värimuunnelmiakin on nähty useita valkoisista kirjaviin. Lienevätkö ensimmäiset tippuneet jostain parvekelaatikosta?

Mäyräkoira mustikassa


Mäyräkoira mustikassa
Originally uploaded by InaRuo.
Mäyräkoiralla ja minulla ei ole aina samat ajatukset sienestyksestä. Etenkin hyvässä suppilovahveropaikassa se ehtii kietoa hihnansa parin kolmen puun tai näreen ympärille rempoessaan turhautuneena eteenpäin. Tämänpäiväisellä retkellä Tiirismaan maastoissa onneksi tuli vastaan hyvä mustikkapaikka, jonka vieressä kasvoi sekä suppiksia että rouskuja.

Saalis: suppilovahveroita, kangas-, haapa-, musta ja karvarouskuja, yksi mustavahakas ja yksi musta torvisieni. Ja runsaasti iltapäivän aurinkoa! Haperot jätin tällä kertaa metsään, samoin jo vähän huonoon kuntoon päässeet kehnäsienet.

torstaina, syyskuuta 01, 2005

Kokeilu


Raskas omenapuu
Originally uploaded by InaRuo.
Lähetän tämän kuvan kokeeksi blogiini, sillä jostain syystä osa Flickrin kautta lähettämistäni kuvista ei näy tänään.
Omenat kuvasin eilen, puut notkuvat niin raskaan lastinsa alla, että yksi pienistä puista jo romahti.