perjantaina, lokakuuta 28, 2005

Talviaurinkoa lokakuussa


talviaamu lokakuussa
Originally uploaded by InaRuo.
Nyt sataa vettä, mutta aamulla oli vielä näin kaunista. Valo aivan kuin keskellä upeinta kevättalvea!

Lumi yllätti...


Lumi yllätti
Originally uploaded by InaRuo.
Keliä ja säätä usein syytetään, kun syksyn ensimmäisen lumisateen jälkeen joku ajaa ojaan tai kaatuu liukkaalla pihalla. Meidät lumi yllättää joka vuosi omenasadon kanssa. Yhden puumme omenat kypsyvät niin myöhään, etteivät ne ehdi edes suurimmaksi osaksi pudota maahan ennen talvea. Ja muutaman pakkaspäivän jälkeen on jo myöhäistä - ensi viikolla saamme katsella ruskeaksi mätäneviä omenoita.

Olen kyllä kerännyt sen, minkä säilömiseen tänä vuonna oli aikaa, voimia ja tilaa. Pakastimessa on varmaan parikymmentä purkillista omenasosetta, jääkaapin vihanneslokerossa vielä muutama kokonainenkin omena odottamassa pääsyä joko piirakkaan tai johonkin pääruokaan antamaan kirpeyttä.

Itse asiassa olen varsin tyytyväinen siihen, millaisia värejä, makuja ja vitamiineja ehdin talven varalle tallettaa. Aamuisin syön viilin päällä joko pakastettuja mustaherukoita tai jotain keittämistäni hilloista, omenaa, vadelmaa, kirsikkaa tai mustaviinimarjaa. Lounaspadassamme oli tänään sekä anopin papuja että itse kerättyjä suppilovahveroita. Ohessa maistuivat omat, aika mausteiset etikkakurkut. Usein teen myös sienisalaattia tai kaivan jääkaapin perukoilta etikkasienipurkin. Jonkun aikaa meillä oli myös omaa omenamehua, herukkamehua on edelleen pakastimessa.
Pieniä kirveli- ja persiljapussejakin olen säilönyt.
Publish Post

Vanhanaikaisissa säilykkeissämme on käytetty sokeria ja suolaakin, mutta vastapainoksi niissä on taatusti paljon flavonoideja. Toistaiseksi olen säästynyt syksyn flunssilta. Se voi olla enemmän liikunnan kuin ravinnon ansiota, mutta ainakin kauniista ja maittavista hillo-, kurkku- ja pikkelssipurkeista tulee ylpeän hyvä mieli.

sunnuntaina, lokakuuta 23, 2005

Räntäpäivän hyvästit


Pilkkuja
Originally uploaded by InaRuo.
Päivän Hesarissa on kuulemma lukija kysynyt Torstilta, miten saisi rumat pilkut pois vaahteranlehdistä. Murheensa kullakin - juuri nyt varmaan pitäisi harmitella räntää, joka taatusti taas yllättää jonkun autoilijan.

Minulla ei ole ollut aikaa sen paremmin lehdenlukuun kuin säiden harmitteluun, sillä aamulla oli ihan pakko päästä metsään parin viikon työ- ja seminaariputken jälkeen. Tuli jopa kehuttua illalla Tallinnan laivalla, että saalistan suppilovahveroita jo aamuyhdeksältä. No, lähtö venyi yhteentoista, mutta metsässä kuluikin sitten melkein kaksi tuntia, jonka aikana putsasin yhden rinteen isoimmista sienistä. Pienimpiä en kohmeisilla sormilla viitsinyt edes taitella, sen verran paljon koriin kertyi muutenkin, melkein kymmenen litraa.

Iltapäivällä oli vuorossa paluu kaupunkiin, jossa piti siivota parveke viimeisistäkin kesäkasveista. Vähän säälitti heittää pois kukkivia ruukkutomaatteja ja yli 20-vuotias jukka, joka ei koskaan toipunut keväisestä leikkausoperaatiostani. Paljon kompostimultaa kertyi myös äitienpäiväruusun ja alkukesän gerberan raadoista sekä kolmesta yrttiruukusta, joiden basilikat kuolivat kylmään jo elokuun lopussa.

Kun olin tyhjentänyt parvekkeen, räntäsade saapui viimeistelemään hautajaistunnelman. Ehkä ostan vielä muutaman erican pikkuruiselle ikkunalaudalle, joka näkyy rappukäytävään. Nyt on rapussa kulkijoille näytillä vain apea tyhjien ruukkujen rivistö.

perjantaina, lokakuuta 21, 2005

Hämärää saalistusta

Kun on pari viikkoa elänyt pelkästään kaupungissa, päivän lyheneminen yllättää. Eilen päätin työmatkan jälkeen, että nyt on päästävä metsään. Jo menomatkalla puoli kuuden aikaan illalla huomasin hämärän uhkaavan reissuani.

Ei auttanut kuin olla järjestelmällinen. Ensin tutulta polulta muutama viikko sitten koluttuun rinteeseen. Ruskeita lehtiä oli paljon sammalen päällä, ja olin jo antaa periksi. Mutta sitten silmä tottui, ja huomasin seisovani melkein suppilovahveroiden päällä. Pieniä olivat, mutta löysin kuitenkin!

Poikkesin vielä toisellekin puolelle, jossa joku muu oli ehtinyt käydä. Silti löysin muutaman aivan tuoreen yksilön ja joitain sammalen sisään käpertyneitä kääryleitä, jotka harvinaisen vähän enää muistuttivat suppiloa.

Hämärä tiheni, mutta päätinpä vielä kurkata aivan polun ja supan väliin. Ja siinähän oli iso esiintymä kunnollisen kokoisia sieniä, joiden keruu onnistui hyvin melkein pimeässäkin.

Reilut puoli tuntia ja kaksi litraa; olin tyytyväinen. Samalla tuli ulkoilutettua mäyräkoira. Kotona vielä tarkistin, ettei pussiin ollut eksynyt muita lajeja, sillä viimeiset sienet keräsin käsikopelolla. Vain vähän roskia ja sammalta, muuten kelpo saalis.

sunnuntaina, lokakuuta 16, 2005

Suppilovahverokeittoa kylmään syksyyn


Kuru
Originally uploaded by InaRuo.
Lämmin, aurinkoinen ja tyyni syksy on nyt sitten ohi, ja ikkunasta näkyvä vaahterakin on viikonlopun tuulissa melkein menettänyt lehtensä. Tuuli oli eilen illalla lähes pelottava, mutta sateet otan vastaan innolla, sillä viime viikkoina metsässä on ollut liian kuivaa sienille.

Tämä viikonloppu on kuitenkin tupattu täyteen sosiaalista elämää, eivätkä ensi viikon työtkään taida joustaa. Mutta ainakin kerran ennen lumisateita vielä haluan suppilovahverometsään!

Eilinen suppilovahverokeitto maistui vieraille sen verran hyvin, että reseptiäkin kysyttiin. Inspiroidun ruoan kohdalla se on aina hankalaa, mutta yritetään: paista voissa purjoa, valkosipulisilppua ja sienet, älä ruskista. Lisää vettä ja kasvisliemikuutio(ita), mustapippuria, vihreitä papuja, porkkanaraastetta, piparjuurta, hyppysellinen chiliä, silputtua kirveliä ja persiljaa. Anna hautua, maistele välillä. Jos keitto kaipaa suolaa, lisää valintasi mukaan joko kohtuudella soijakastiketta tai jotain yrttisuolaa. Erityisen hyvän loppusilauksen antaa valkoviini, jota viiden litran keittoerään lisäsin puolisen pulloa. Jotta keitto maistuisi aidosti syksyltä, sieniä pitää olla paljon, mikä ei liene vaikeaa tänä syksynä.

Oheinen kuva ei liity mitenkään sienestykseen, pikemminkin juhlimisen jälkeisen aamun tunnelmaan. Parin viikon takaisella Saariselän reissulla tuli vastaan tämäkin kuru sumuineen.

tiistaina, lokakuuta 11, 2005

Herkkutateilla Italiaan

Uutinen tattisivulla: kaksi kerääjää on päässyt sienillä Italiaan. Kuulostaa unelmayhdistelmältä. Missään en ole saanut niin hyvää tattikeittoa kuin Ai Gondolieri -ravintolassa Venetsiassa kaksi syksyä sitten. Sienet saattoivat hyvinkin olla Suomesta rahdattuja, mutta keittotaito ihan sikäläistä.

maanantaina, lokakuuta 10, 2005

Tekeekö mieli sukeltaa?


Lehtikasa
Originally uploaded by InaRuo.
Perheessämme oli aikanaan englanninbulldoggi, jonka suurinta huvia syksyisin oli hyppiä vastaharavoituihin lehtikasoihin ja heitellä lehtiä ilmaan kauhamaisella alaleuallaan. Jopa puistotyöntekijät näyttivät kestävän moisen irrottelun. Pitäisikö kokeilla?

sunnuntaina, lokakuuta 09, 2005

Muistin hengittää

Viikonloppuseminaarit pitäisi laissa kieltää, ainakin sellaisina päivinä kuin eilen. Kuuden tunnin aikana ehdin keksiä ainakin tusinan askareita, jotka odottivat maalla. Kun puoli viiden aikaan iltapäivällä vihdoin kurvasin maalaiskotimme pihaan, oli jäljellä enää yksi mahdollisuus. Vein nopeasti ruuat sisälle ja lähdin koirien kanssa kiertämään hitaasti pihaa. Vedin sisään iltapäivän viimeisiä aurinkoisia hetkiä ja lämmintä syystuulta. Ja hengitin.

Harakat yrittivät kovaäänisesti ajaa pois pihasta paria närheä. Keltaiset haavat pitivät omaa havinaansa tuulessa. Ruukkutomaatit olivat innostuneet tekemään vielä uusia hedelmiä, jotka tuskin enää ehtivät punastua edes tontin kuumimmalla seinustalla. Nurmikko oli lähes kokonaan keltaisten koivunlehtien, ruskeaksi muuttuneiden haavanleihtien ja tummien ja käpristyneiden pihlajanlehtien peitossa. Vaan eipä tullut mieleenkään ottaa esille sen paremmin haravaa kuin ruohonleikkuria.

Sen verran annoin hommille periksi, että keräsin maasta korillisen omenoita, vain kauneimmat ja terveimmät. Pimeän tultua porailin ja leikkelin niistä omenarenkaita, jotka asettelin ritilälle kuivumaan. Lopun iltaa lueskelin lehteä ja kuuntelin radiota viinilasi kädessä. Onneksi salama rikkoi kakkoskotimme television jo vuosi sitten.

Tänään oli taas sosiaalista ohjelmaa, mutta paljon eilistä mieluisampaa, ystävän tohtorinväitöksen jälkeiset juhlat. Jopa automatka ensin Hollolasta Lahteen ja sieltä Kuusankoskelle ja takaisin meni kivuttomasti, sen verran kaunis syksyinen maisema on nyt tarjolla myös auton ikkunan lävitse. Illalla rentouduin vielä syvävenyttelyssä - ja muistin hengittää. Ehkä sen työviikon taas jaksaa.

keskiviikkona, lokakuuta 05, 2005

Väriterapiaa


Väriterapiaa
Originally uploaded by InaRuo.
Tänään oli ainakin Etelä-Suomessa juuri sellainen päivä, jolloin suomalaisessa yhteiskunnassa pitäisi ymmärtää pistää työpaikat ja koulut kiinni ja heittää ihmiset puistoihin, metsiin ja toreille keräämään auringonvaloa ja värejä ihoon ja aivon muistilokeroihin seuraavaa talvea varten. Onneksi Lahdessa oli edes markkinat, jotka keräsivät ihmisiä ulkoilmaan.

Ihan vapaata päivää en pystynyt järjestämään, mutta aamun ja illan työrupeamien välillä ajoin koirien kanssa maalle, jossa hyvin laiskasti keräsimme muutaman jo hieman kuivahtaneen suppilovahveron metsästä ja joitakin omenoita pihapuiden alta. Sato ei ollut tänään pääasia.

Ehkei hämäläinen ruska aivan vedä vertoja Lapin väreille, mutta auringossa sekin leimusi kotoisan lämpimästi. Vertailun vuoksi kuva viime viikolta Sallasta. Silkkaa väriterapiaa sielläkin, lisäksi varvuista löytyi paljon syömäkelpoisia puolukoita ja kaarnikoita.

maanantaina, lokakuuta 03, 2005

Omakuva suolla


Omakuva suolla
Originally uploaded by InaRuo.
Kun viikossa on kertynyt yli kaksituhatta kilometriä kulkuvälineillä ja satakunta omin jaloin, on vähän vaikea keksiä, mistä alottaisi bloggauksen. En kuitenkaan aio siirtää vanhanaikaisen päiväkirjan tekstejäni tänne.

Yksin ja jopa perheen kanssa kulkiessa käy usein niin, etten muista pyytää kuvia itsestäni. Luonnonolosuhteet Sallassa hoitivat homman oma-alotteisesti. Olin jo rajata varjon pois digiruudulta, kunnes tajusin...