sunnuntaina, tammikuuta 21, 2007

Tassuin, kelkoin, luistimin...

Vähän liukasta, mutta silti niin mukavaa, ettei mopsikaan meinannut malttaa lähteä sisälle. Tänään jää kesti jo niin hyvin, että uskalsimme laajentaa luistelualuetta ja -porukkaa. Nyt saimme mukaan omien koirien lisäksi myös anopin potkukelkkoineen ja appivanhempien koiran.

Jäällä näkyi tänään myös jokunen pilkkijä ja yksi retkiluistelija, joka viiletti aivan kotirantamme vierestä. Hän oli todennäköisesti luistelemassa myötätuuleen pidemmän matkan eli suunnilleen pohjoisesta etelään. Ehkäpä koko Vesijärvi on nyt jäässä Vääksyyn saakka.

Me pyörimme Messilän, Laasonpohjan ja Hersalan (kaikki Hollolaa) rannoilla mahdollisimman paljon suojassa tuulelta. Iltapäivästä tuuli kuitenkin yltyi niin navakaksi, että vastatuuleen luistelu vaati jo kunnon sauvatyöskentelyä. Ja ihan lopuksi alkoi sataa lunta, mikä enteili luistelukelien loppua. Nyt lumisade on kuitenkin taas ohi, joten ehkä jäällä vielä pääsee kulkemaan terilläkin. Mutta huomenna koittaa taas arki ja työviikko, jolloin ei kyllä päivännäöllä ole mitään asiaa luontoon.

lauantaina, tammikuuta 20, 2007

Vihdoinkin jäällä!

Viime viikon vesisateet ja perään tulleet pakkaspäivät viimeistelivät vihdoin luistinratamme kuntoon. Jäätä Vesijärven matalassa lahdessa oli sauvatestin perusteella 5-7 senttiä, pinnalla aivan ohut kerros puuterilunta. Kyseessä ei tietenkään ollut Päijät-Hämeen ensimmäinen luistelukeli, sillä tiedän todellisten harrastajien olleen pikkujärvillä kiitämässä jo moneen otteeseen. Moinen yritteliäisyys kuitenkin edellyttää, että joku porukasta jaksaa käydä tsekkaamassa paikkoja ja tiedottaa niistä muille. Lisäksi retkiluistinporukka haluaa turvallisuussyistä liikkua mahdollisimman paljon yhdessä. Ihan hyvä vaihtoehto, mutta olemme miehen kanssa valinneet viikonloppuluistelijan tason. Menemme siis jäälle silloin, kun sitä on turvallisesti jossain lähirannoistamme.

Ensimmäinen kosketus jäähän oli sellainen kuin yleensä syyspuolella; varovainen ja haparoiva. Aluksi järki pisti koputtamaan koko ajan sauvalla ja kuuntelemaan jään ääniä, jalat ja muu kroppa puolestaan muistelivat, miten pysyä pystyssä ja liukua eteenpäin ilman kompurointeja. Jos ja kun jää vaikutti kestävältä, koko olemus rentoutui. Jalat tottuivat taas teriin alla, sauvat löysivät oikean rytmin. Tänään jää oli sen verran hyvässä kunnossa ja tuultakin vain niin vähän, että pystyin jopa harjoittelemaan wassbergia eli sauvomaan joka potkaisulla. Välillä henkäisin hetken ja yritin ottaa muutaman kuvan vauhdikkaasti etenevästä siipasta. Horisontti näköjään on aina vinossa, mutta jäällä siis ollaan, ei luistimilla pujottelumäessä...

keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007

Latutiedotteita

Viime viikkoina meillä on ahkerasti luettu Vierumäen ja Lahden latutiedotteita. Johtuu tietenkin siitä, ettei Etelä-Suomessa ole nähty luonnonlunta kuin hetkittäin, viimeksi viikon alussa. Eilen vesisade taas vei Lahden väylät sellaiseen kuntoon, ettei niillä voi hiihtää, mutta Suomen urheiluopisto Vierumäellä pitää sitkeästi yllä väyliä vaikka tekolumella. Talven "ennätys", lyhyin auki ollut väylä, taisi olla 400 metriä.
Minä en ole päässyt suksille vielä kertaakaan, mutta miehellä on kilometrejä jo ihan reippaasti, sillä hän lähtee vaikka millaiseen vesisateeseen ja maksaa myös latumaksun, kunhan alta vain löytyy luisteluhiihtoon sopiva väylä. Vain viikonloppuisin hän yrittää keksiä jotain vaihtoehtoista liikuntaa, sillä silloin kaikilla tekoladuilla on hurja ruuhka, kun koko Etelä-Suomen hiihtävä kansa ryntää ainoille väylille. Minuakin sauvakävely alkaa puuduttaa, mutta silti elän toivossa, että kohta pääsisi taas ihan oikealle lumelle.

sunnuntaina, tammikuuta 07, 2007

Jäätyy, ei jäädy

Oheinen kuva on joulun ja uudenvuoden väliviikolta, mutta aika samalta näytti tänäänkin kävelylenkillä. Jään ja veden rajan kehitystä voi seurailla näinä päivinä Vesijärven rannoilla. Yhtään uskaliasta pilkkijää en sentään ole nähnyt, vaikka he uhmaavatkin luonnonvoimia mitä uskomattomammissa olosuhteissa. Pikku-Vesijärven jäälle oli joku kumminkin heitellyt isoja kivenmurikoita, joten ihan pienestä tömähdyksestä ei ole jää rikkoutunut. Ja tietenkin siellä oli jämiä uudenvuoden raketeista - kuka ne sieltä olisi uskaltanut siivotakaan. Retorinen kysymys tietysti, harva ampuja ajattelee sitä paukkua pitemmälle.