lauantaina, tammikuuta 25, 2014

Yllättävä luistinrata Messilän rannassa

Lähdimme Hollolan Hersalaan tänään hyvin varustautuneina, mukana oli sekä sukset että retkiluistimet. Idea oli edetä Vesijärvne jäällä niillä välineillä, joilla paremmin pääsee.

Lunta oli ehkä viisi senttimetriä, joten valitsimme luistimen terät. Tuntuihan se hieman epävarmalta luistella lumessa näkemättä jään pinnan kuntoa, mutta itse lumi oli kevyttä eikä haitannut etenemistä. Hersalan puolella lahtea jään pinta oli kuitenkin varsin hyvä, joten liuku liu'ulta uskalsin antaa mennä yhä kovempaa.

Kun pääsimme Messilän puolelle, jää muuttui epätasaisemmaksi. Keskellä lahtea tuli kuitenkin vastaan aurattu väylä, joka vei kohti Messilää. Luisto ei muuttunut yhtään paremmaksi, mutta toki jään näkeminen lisäsi turvallisuutta. Baanan mittaa en osaa arvioida,
ehkä joitain kilometrejä.

Ulkoilu -8 asteessa tuntui ihanan rentouttavalta pitkän pakkaskauden jälkeen. Näimme jäällä jonkin verran muidenkin luistelijoiden jälkiä ja ainakin yhdet suksen jäljet. Ja pilkkijät olivat tietenkin taas vallanneet istumapaikat lahdelta.

sunnuntaina, tammikuuta 19, 2014

Vesijärvi kantaa luistelijaa

Eilen pääsin lopulta harrastamaan jotain talviurheilua, luistelua järven jäällä. Sauvojakin olen heiluttanut tänä talvena vain kävelijänä, en vielä ollenkaan hiihtäjänä. Hienolta tuntui, kun lopulta pääsi valkoiseen maisemaan liikkumaan!

Ajoimme tuttuun paikkaan Hollolan Hersalaan, Vesijärven rantaan. Mies kävi ensin hakkaamassa jäätä paksulla sauvalla. Ei mennyt läpi, jää vaikutti vähintään 5-10 senttiä paksulta.

Pilkkijöitä näkyi ahkion kanssa, joku kauempana mönkijälläkin. Tuntui siis turvalliselta. Lupasimme vielä anopille pysyä rannan tuntumassa ja puimme ylle pelastusliivit ja otimme kaulaan jäänaskalit.







Lunta oli jään päällä jokunen sentti, mutta sen alla jää vaikutti varsin luisteltavalta. Aloitin ensin varovasti, mutta jo muutaman minuutin jälkeen uskalsin taas luottaa itseeni. Joitain pieniä railoja tuli vastaan, mutta missään vaiheessa en ollut vaarassa kaatua. Kiertelimme Hersalan Häyhdön saaren ja Laasonpohjan väliä edestakaisin, sillä Messilän rantaan mennessä jää muuttui selvästi epätasaisemmaksi.


Noin 15 asteen pakkanen nipisteli sormissa ja poskissa ja vajaan tunnin jälkeen myös varpaissa. Ehdin ottaa muutamia kuvia, kunnes puhelin hyytyi ja sammui. (Kaliforniassa ei ilmeisesti ole tullut mieleen, että monikäyttölaitteen pitäisi kestää näitä arktisempia olosuhteita.)

Ehdin ottaa vain yhden kuvan eläinten jäljistä, joissa askelten jälkeen oli aina joko hännän tai mahan liukujälki. Asuisikohan järvellä saukko?

Alla vielä kuva edelliseltä viikonlopulta, jolloin järvi oli alkanut jäätyä uudestaan pitkän leudon jakson jälkeen. Näissä pakkasissa jäät vahvistuvat nyt vauhdilla, etenkin siellä, missä niiden päälle ei ole ehtinyt sataa paksua lumikerrosta. Luonnon luistelusäät ovat aina arvaamattomia, siksi niistä pitää nauttia heti. Viime talvena talvena pääsin järven jäälle vain kerran, silloinkin Tuusulanjärven auratulle radalle.


maanantaina, tammikuuta 06, 2014

Hieno pöllöhavainto

Joulun ja uudenvuoden tienoon pyhät ja muut vapaapäivät ovat tietysti otollista ulkoilukautta, mutta eihän Etelä-Suomen tämän talven säitä voi kovin inspiroiviksi kuvata. Silti olen joko yksin tai puolison kanssa yrittänyt tehdä päivittäin kävelylenkkejä niin maalla kuin kaupungissa.

Eilen sunnuntaina ihmeellinen aurinko inspiroi meidät kävelemään Hollolan Hersalassa Vesijärven rannoilla ja siltaa pitkin Häyhdön saareen. Vähän ennen siltaa huomasin langalla isohkon linnun, joka ei vaikuttanut tutulta. Hieman lähempänä tunnistin sen joksikin pöllöksi, mutta en osannut määrittää. Mies heitti lonkalta, että se voisi olla hiiripöllö.

Kun pääsimme netin ja lintukirjojen ääreen, totesimme että linnun koko (n. 40 cm ja pitkä pyrstö), väritys (valko-musta) ja päiväaktiivisuus tosiaan sopisivat hiiripöllölle. Se ainoastaan arvelutti, että pöllön varsinainen elinalue on Pohjois-Suomi.

Niinpä lähetimme epäselvän kännykkäkuvan ja kirjallisen kuvauksen biologisukulaiselle ja jäimme odottamaan. Äsken hän vahvisti määrityksemme ja onnitteli hieman tavallista harvinaisemmasta havainnosta. Itse hän on kuulemma nähnyt Hollolassa hiiripöllön joskus 1980-luvulla. Ruoan perässähän pohjoisetkin lajit siirtyvät etelään.

Eilinen aurinko tuntui muutenkin uskomattoman ihanalta sumuisten ja tihkuisten päivien keskellä. Valoa tässä kaivataan, mieluiten sekä lunta että aurinkoa.