sunnuntaina, marraskuuta 25, 2012

Vaalean piparkakkutaikinan etsintää

Piparkakkutalomme esikuva on vaalea lautarakennus, joten houkuttaisi leipoa se vaaleasta taikinasta. Joitain reseptejä olen löytänyt nettihauilla, mutta taikinan koostumus ei vaikuta luettujen reseptien perusteella kovin lupaavalta. Päätimme testata tänään yhden taikinan.

Niinhän siinä kävi, että tulos oli kovin hajoava ja myös varsin mauton. Maku tosin on taloprojektissa vähemmän tärkeä asia...

Kokeeksi rakensimme todellisen pikkutalon, pikkulan eli huussin, jonka edessä berliiniläiset Ampelmannit eli liikennevaloherrat Geher ja Steher jonottavat.

Tulos ei hivele silmiä, mutta harjoitukset jatkuvat.


Hiihtokausi tulee, joskus

Hiihto on perheessämme niin tärkeä asia, että pitäähän siihen varautua kunnolla. Puoliso vei toissa viikolla pinon suksia hiottaviksi ja käytti siihen viime talven lopulla tekemäänsä kantotelinettä. Perjantaina sitten kävimme noutamassa sukset.

Tai eihän minulla enää muuta osuutta noutamisessa ollut kuin valokuvata tilanne. Kantaminen kun on nyt niin helppoa. En tosin koettanut, kuinka monen suksiparin kanssa jaksaisin kulkea tai varsinkaan nostaa telineen pakettiautoon. Miehen vauhti oli ainakin vauhdikasta, kuten kuvasta näkyy.

Lunta odotellessa taidan lähteä metsään.

lauantaina, marraskuuta 24, 2012

Viikon sienikuvat

Kuusimetsää Hollolan Kutajoella
On tämä sosiaalinen media ihmeellinen. Kun edellisessä postauksessa harmittelin, etten pysty enää lisäämään kuvia blogiini, sain pian neuvot alle. Kuvien lisääminen onnistuu jälleen, kiitos Antin. Itse en ollut onnistunut päättelemään, että se taikakeino on juuri kirjautuminen Google+:aan ja kuvien kierrättäminen blogiin sitä kautta.

Rinne täynnä suppilovahveroita
Tosin vähän ihmettelen sitä, miksi Google haluaa pakottaa meidät kaikki Bloggerin käyttäjät myös Google+-palvelun käyttäjiksi, jotta saisimme jatkaa kuvien lataamista entiseen malliin. Vastaukset löytyvät varmasti kuvien julkisuusasetuksista ja palveluntarjoajan halusta levittää sisältöä mainostajille. Niinhän se on, ettei ilmaisia lounaita ole...
Reilun tunnin aikana keräämäni saalis

Tätä merkintää koristavat nyt kuvat viime keskiviikon retkeltäni, jolloin keräsin kolme korillista/kassillista suppilovahveroita ja yhden kantarellin. Retken jälkeen olen kuivattanut sieniä, tehnyt niistä kastiketta ja suppilovahverohilloa ja lisännyt niitä yhteen kastikkeeseen.

torstaina, marraskuuta 22, 2012

Ei mahdu enää sienikuvia...

Harmittaa. Kävin eilen suppilovahverometsällä ja toin tunnin lenkiltä kolmen täyden korillisen ohessa kotiin joukon valokuvia tunnelmallisesta kuusimetsästä ja suppilovahveroista. Kun yritin ladata niitä tänne blogiin, sain ilmoituksen, että kiintiöni on täynnä. No, olenhan toki julkaissut kuvia blogissani alusta lähtien, keväästä 2005.

Ongelma kohdallani on myös se, että minulla on pari aktiivista blogia ja myös muita kuvia kansioissa Googlen hallinnoimassa Picasassa. Täytynee yrittää perehtyä viikonvaihteessa siihen, miten tekisin tilaa tililleni.

Toki Google tarjoaa minulle maksullista kuvatilaa, johon sitten mahtuisikin aika rajattomasti kuvia. En mitenkään periaatteessa vastusta palveluista maksamista, mutta vierastan kuukausittain velotettavaa kestotilausta, jonka hinnat on ilmoitettu dollareissa eli maksetaan ilmeisesti Yhdysvaltoihin. Tuleekohan moisen pikkusumman (2,49)  maksusta aina saman verran kuluja päälle?

Yksi ratkaisu olisi tietysti siirtää blogi uudelle palvelimelle. Enpä taida haluta, koska näillä tarinoilla lienee joitain vakiolukijoita. Tutkitaan. Otan mielelläni vastaan vinkkejä, miten kannattaisi toimia.

Mainostetaan nyt vielä ilman kuvia, että ainakin täällä Lahden korkeudella kannattaa mennä vielä suppilovahverometsään. Pääsin eilen metsään vasta iltapäivällä, joten valoisa aika loppui kesken. Siihen yhteen rinteeseenkin jäi takuuvarmasti vielä kymmeniä litroja sieniä.

Suurin osa eilen keräämistäni oli napakoita ja hyväkuntoisia. Kuivuri on hurissut ihan koko päivän.

sunnuntaina, marraskuuta 18, 2012

Piparkakkutaloprojekti käynnistyi



On taas se aika vuodesta, jolloin alamme suunnitella piparkakkutalon leipomista. Perheemme projektit ovat aina vähän tavanomaista kunnianhimoisempia, joten aloittaminen marraskuussa ei ole mitenkään liioittelua. Kävin jo marraskuun markkinoilla ostamassa metrilakua ränneiksi, vaikka en vielä tiennytkään leivottavaa kohdetta.

Aiemmin olemme leiponeet Lahden kaupungintalon ja Vuorikadun koulun näköistalot, joista molemmilla olisi kyllä juhlavuosi, kaupungintalolla 100 ja koululla 110 vuotta. Kaupungintalon vanhat kaavat ovat kuitenkin hukassa ja Vuorikadun koulun rakensimme viime vuonna, joten nyt halusimme jotain uutta.

Puoliso sen sitten keksi: Vesijärven vanha asema. Puuasema on rakennettu alun perin 1870, sitä on laajennettu 1895 ja 1917 ja peruskorjattu osittain entistäen 1998. Suosittu Kahvila Kariranta on toiminut siinä ainakin tuolta 1990-luvun lopulta lähtien.

Löysin koneeltani muutaman vanhan kuvan asemasta talviasussaan, mutta tokihan talo oli käytävä kuvaamassa vielä erikseen kaavojen valmistamiseksi. Eilen kävelin satamaan ja otin kuvia "mittakaavassa" hyvin kotikutoisella menetelmällä. Kuvasin osia talosta aina tietyltä etäisyydeltä (askelmitoissa 13 askeleen päästä).

Kotona sitten tulostin valmiit kuvat ja yllätyin tarkkuudestani. Aika hyvät peruskaavat olin onnistunut kuvaamaan, mies pääsi jalostamaan niistä "piirustukset" ja jopa pienoismallin.

Seuraava haaste on kokeilla jokin netistä löytyneistä vaaleista piparkakkutaikinoista. Talotaikinahan ei voi olla kovin haurasta, joten perustaikinan pohjalta pitää lähteä.

tiistaina, marraskuuta 13, 2012

Tryffeliartikkeli Kotiliedessä

Tänään ilmestyneessä Kotiliedessä 24/2012 on julkaistu kirjoittamani Ruokavieras-artikkeli Kyllä tryffelinenä tietää!, joka kertoo lahtelaisten Jaana Lamppu-Blickin, Esa Blickin ja heidän lagottokoiriensa tryffelilöydöistä sekä pariskunnan jalostamista sieniherkuista ja ruokafilosofiasta. Kuvat otti Silvi Kaarakainen.

Jutunteon yhteydessä kolmisen viikkoa sitten pääsin myös näkemään, miten ja mistä niitä multasieniä kerätään. Lupasin säilyttää salaisuuden tarkasta löytöpaikasta, mutta kyllähän reissulla silmät aukenivat. Todennäköisesti sieniä voi olla vaikka missä - ainakin tammien ja pähkinäpuiden alla.

Koska Kotilieden numero on ilmestynyt vasta tänään, en vielä julkaise tekstiä täällä blogissa, teen sen, kun seuraava numero tulee myyntiin. Kuvia en ottanut lainkaan itse, joten käykääpä kurkkaamassa Blickien TryffDeli-yrityksen kotisivua. On siellä kuvia niistä sympaattisista ja innokkaista koiristakin.

sunnuntaina, marraskuuta 11, 2012

Sauvakävelyllä rospuuttokeleissä

Muutaman päivän on taas kuljettu jäisillä kaduilla ja seurattu, kuinka järvi jäätyy. Tänä aamuna vein koirat ulos taas mustaan vesisateeseen. Kadun varressa on vielä lumikasa muistona kunnon ensilumesta, mutta liukasta ei enää ole ainakaan täällä kaupungissa.

Sepeliä on kaduilla kuitenkin jo sen verran, että kuntopyöräily on tältä syksyltä ohi. Kun hiihtokeleistäkin voi vain haaveilla, kuntoilussa on turvauduttava sauvakävelyyn. Ei siinä mitään, ihan hyvä laji. Suuri sauvakävelyinnostus kuitenkin näkyy laantuneen. Huomaan taas olevani vähemmistössä.

Puoliso inhoaa katua hakkaavien sauvojen ääntä, mutta minulle kirjoitustyöläisenä laji sopii, koska saan kävellessä samalla yläkropan liikkeelle. Olen sitä paitsi hyvin iloinen siitä, että ylipäänsä voin taas käyttää sauvoja. Pari vuotta sitten oikea hiirikäteni kipeytyi niin pahasti, että iskuja kyynärpäähän tarjoavasta lajista piti luopua pitkäksi aikaa.

Nyt voin taas heilua ja iskeä mielin määrin. Ja onhan laji tehokas: ensimmäisen tunnin lenkin jälkeen huomasin kylkien ja kankkujen saaneen kunnolla kyytiä. Kunhan päivä valkenee, lähden taas liikkeelle.

Jääkuva on eiliseltä pakkasaamulta Pikku-Vesijärven rannasta.

sunnuntaina, marraskuuta 04, 2012

Myöhästyin mustesienistä

Sumuinen sunnuntaiaamu oli niin leppeä, että uskalsin lopulta reilun kahden viikon sairastelun jälkeen lähteä kunnon kävelylle. Maisema Vesijärven rannassa oli oikein tunnelmallinen, ja vastaan tuli paljon koirankävelyttäjiä ja muita aamuihmisiä.

Ruoriniemen puistoista bongasin muutaman mustesienen, tosin valitettavasti jo vanhaksi menneitä. Monena syksynä olen kerännyt nurmikoilta muhkeat saaliit, nyt myöhästyin. Komeita ovat kuitenkin.