sunnuntaina, helmikuuta 26, 2006

Onko mitään kivempaa kuin kaverit?


Pulla, Bessie ja Doris
Originally uploaded by InaRuo.
Haistelukierroksen jälkeen oli vuorossa juoksukilpailu, kierimistä ja hyppyharjoituksia lumihangessa, uusi haistelukierros, piipahdus sisällä kerjäämässä makupaloja ja sen perään tyhjennysharjoitus. Ja sitten taas haistelua, juoksua, hyppimistä...

Illemmalla on sitten hyvä kerrata tapahtumia sohvalla maaten, unessa haukkuen ja jalat vipattaen. Eikä haittaa, vaikkei ensi viikolla pääsisikään yhtä ihanille lenkeille, kunhan taas viikonloppuna tavataan.

Laskiaissunnuntai pajan seinustalla


P2260390
Originally uploaded by InaRuo.
Olipa upea päivä! Enkä todellakaan tarkoita mitään j-alkuisen joukkuepelin aiheuttamaa massahysteriaa vaan auringonsäteitä, kenkien alla narskuvaa kylätietä ja pakkashangessa innoissaan kieriviä koiria. Toivottavasti mahdollisimman moni tajusi ennen tv:n eteen jumittumista käydä nauttimassa laskiaissunnuntaista ulkona.

Toipilaana en uskaltanut vielä ladulle, joten käyskentelin hiljakseen kamera kädessä anoppilan pihassa ja pikkukylän raitilla. Apen pajan seinustalla oli selvästi kevät. Auringonvälkkeessä veistokselliset romut odottivat lähestyvää näyttelykesää ja päätymistään osaksi taideteoksia.

Osa esineistä on roikkunut paikoillaan jo vuosikausia, toiset herättäneet inspiraation nopeammin. Kauniita vanhat tarvekalut ovat toki sellaisinaankin, hieman ruostuneina tai muuta patinaa keränneinä.

perjantaina, helmikuuta 24, 2006

Tulppaanit Aalto-maljakossa on ehkä...


Tulppaanit Aalto-maljakossa
Originally uploaded by InaRuo.
...keskiluokkaisinta mitä tiedän. Pakko se kimppu, tai oikeastaan kaksi, oli kuitenkin ostaa piristämään flunssan turmelemaa viikkoa. Väliin ovat jääneet niin teatterin ensi-ilta, italian tunti kuin modernin tanssin harjoituskin. Hiihtämisestä en edes haaveile tulevana viikonloppuna...Tietysti myös töiden kanssa on pitänyt hellittää, yhden kokonaisen päivän onnistuin nukkumaan peiton alla.

Onneksi saan flunssan vain harvoin. Edellisestä on yli vuosi, ja sitä ennen taisin porskuttaa ilman nuhaa, lihaskipuja tai muita pään ja kropan turruttavia oireita puoli vuosikymmentä.

Tänään olin jo sen verran pirteä, että jaksoin ryhtyä lääkitsemään oloa itämaisvaikutteisella vihanneskeitolla. Porkkanan ja purjon sekaan silppusin runsaasti valkosipulia, persiljaa ja sitruunamelissaa, raastoin tuoretta inkivääriä ja kaivoin varastoista kuivattua chiliä. Paistoin kasvikset nopeasti öljyssä, lisäsin hieman soijakastiketta ja muutaman desin vettä ja mausteet ja hauduttelin. Ripottelin vielä joukkoon varovasti suolaa ja pippuria - oma makuaisti kun on aika tukossa, ja halusin myös muiden voivan syödä keittoa. Ihan lopuksi lisäsin hieman katkarapuja sattumiksi.

Kuumaa keittoa lusikoidessa hengitystiet aukesivat autuaallisesti, ja muutaman hetken jopa maistoin jotain. Eihän se nuha tietenkään keitolla ohi mene, mutta kyllä terveelliseltä maistuvalla ruualla on merkityksensä. Nyt taas jaksaa kurjaa oloa vähän paremmin. Ja jos keskellä yötä herään tukkoiseen nenään, voin lämmittää kupin soppaa ilokseni ja lueskella jotain hiljaisessa keittiössä.

sunnuntaina, helmikuuta 19, 2006

Italialainen viikonloppu


Eteenpäin
Originally uploaded by InaRuo.
Vielä eilen tuntui siltä, etten tänä vuonna pääse suksille ollenkaan, sillä sairastelujen ja onnettomuuksien vuoksi hiihtämiset ovat alkuvuodesta jääneet kokonaan väliin. Tänään olympiatunnelma ja etenkin sopiva pikkupakkanen kuitenkin pakottivat kaivamaan välineet esiin ja suuntaamaan ladulle. Oli siellä moni muukin; suorastaan hävettävän moni tuttu sai todistaa, miten luistelutekniikkani oli hakusessa. Mutta tunnin jaksoin rehkiä Salpausselän mäkiä ylös ja alas. Tuntui heti vatsalihaksissa ja todennäköisesti viimeistään huomenna reisissä.

Ennen ladulle lähtöä tietysti seurasimme olympialaisten miesten viestiä ja iloitsimme italialaisten voitosta. Kun Suomi ei kerran pärjää, on hauska kannustaa joitain muita kuin iänikuisia norjalaisia.

Italialainen viikonloppumme alkoi muuten jo eilen, kun kävimme syömässä paikallisessa Piccola Romassa. Sitä pitää kaksi ihan oikeata italialaisheppua, joiden bravuureja ovat (huonosti) lauletut ooppera-aariat, roomalaista jalkapalloa markkinoivat fanituotteet ja ihan kohtalaisen hyvä ruoka. Lisäksi herrojen kanssa voi harjoitella vähäistä italian taitoaan, he suhtautuvat antamaansa kielikylpyyn silminnähden innoissaan. Olen huomannut, että suurin osa ravintolan asikkaista näyttää olevan joitain kielen tai kulttuurin harrastajia tai muuten vain ravintoloitsijan tuttuja.

Ruuankin kanssa Piccola Roma onnistui eilen hyvin. Mies tilasi antipastoksi maustemakkaroita, tytär tavallisen salaatin, minä vegetale- eli vihanneslautason, jossa etenkin marinoitu melanzane (munakoiso) oli verratonta. Primo piattoksi eli tässä tapauksessa pääruuaksi minä otin kermaisen herkkutattipastan, mies tomaattiversion ja tytär juustotäytteisiä ravioleja pinaattikastikkeessa. Täytyy taas kerran myöntää, että italialaiset osaavat herkkutattien käsittelyn! Tatinpalat olivat suuria mutta kiinteitä, ja kummankin kastikkeen aromit korostivat sienen omaa makua. Secondo piattoa eli varsinaista liha- tai kalaruokaa ei kukaan enää jaksanut, eikä dolcesta eli jälkiruuasta edes keskusteltu.

Kun täydellä vatsalla raahustimme kauppaan, ei tämänpäiväisen ruuan pohdinta lainkaan innostanut. Nappasin kuitenkin mukaan palsternakan, purjon ja porkkanoita, joista sitten tänään aamulla tein vihannessosekeiton. Paistoin vielä erikseen kesäkurpitsakuutioista, sipulisilpusta ja suppilovahveroista seoksen, jota sai halutessaan lisätä keittoon. Maistui hiihtolenkin jälkeen todella hyvältä! Ja tänään meillä oli myös jälkiruokaa, friteerattua camembertia ja sulatettuja mansikoita. Ei ehkä kovin italialaista, mutta oivallinen lopetus kuitenkin ansaitulle aterialle.

sunnuntaina, helmikuuta 12, 2006

Löysinpä nokkosia pakastimesta...

...kun päätin vihdoinkin sulattaa arkkupakastimen ja yhden jääkaapeista. Parhaat pakkaset olivat tosin jo ohi, mutta sen verran kylmää kuitenkin oli, että saatoin siirtää marjat ja sienet ulkoilman kautta pakastimesta toiseen ja samalla heittää pois muutaman ylivuotisen ruuan. Onneksi olen tehnyt karsintaa jo pitkin talvea kovalla kädellä, joten en löytänyt muuta ylimääräistä kuin pari kaalilaatikon loppua. Sinne ne päätyivät jäätyneen kompostin huipulle odottamaan, että kevätaurinko herättäisi lahottajat eloon.

Iloinen yllätys - siis pakastimessa, ei kompostissa - oli melkein litra silputtua nokkosta, jonka heti päätin muuttaa ruuaksi. Joku muu vaihtoehto olisi varmaan ollut kevyempi ja terveellisempi kuin piirakka, mutta nyt sain käyttöön myös muutaman juustonkannan. Juustoa näyttää olevan paljon, mutta kyllä siellä alla tosiaan on ihan kunnolla vihreää, nokkosten ohella myös yksi kuivettumasta pelastettu purjo silputtuna. Ja tietysti creme fraichea (kevyttä sellaista), kananmunaa ja mausteeksi mustapippuria (suolaahan on jo juustossa). Pohjataikina ei ole mikään gourmet-versio vaan pikaisesti sekoitettu rasva-jauhoseos, mutta toimii kyllä tällaisessa paksutäytteisessä piirakassa.

lauantaina, helmikuuta 04, 2006

Tatticappuccino lämmittää


Tatticappuccino
Originally uploaded by InaRuo.
Hufvudstadsbladet julkaisi viime viikolla soppaohjeita, joissa oli mukana myös tatticappuccino, tosin nimellä lyxig karljohan (loistokas herkkutattikeitto). Kokeilin reseptiä eilen, ja sehän olikin todella hyvä!

Pohjalla on yksinkertainen liemi tai oikeastaan sose: 30 g kuivattuja herkkutatteja (jotka liotetaan hyvissä ajoin), 2 rkl öljyä, 1 pieni sipuli, ruukku kirveliä ja 8 dl kasvislientä. Silputtu sipuli ja liotetut sienet paistetaan öljyssä kuultaviksi, lisätään silputtu kirveli ja liemi ja haudutellaan. Ohjeessa ei sanottu, mutta minä surautin pehmenneet sienet ja sipulit lopuksi yhtenäiseksi soseeksi sauvasekoittimella. (Tosin mittani olivat varmaan runsaammat kuin ohjeessa: 30 g sieniä oli kunnon kourallinen ja sipulikin aika iso.)

Cappuccinon juju on tietenkin kerma, jota vatkataan 2 dl kovaksi vaahdoksi ja lisätään varovasti isolla lusikalla tarjoiluvaiheessa kuuman sopan sekaan. Tarkoituksena on saada keitosta kuohkea, joten tässä vaiheessa ei enää käytetä vispilää tai sauvasekoitinta. Jos kerman rasva hirvittää, niin onhan niitä kevytvaihtoehtojakin...

Tänään onkin taas sellainen pakkaspäivä, että ainakin pitkät lenkit jäävät väliin. Taidan keskittyä saksan läksyihin ja tietenkin taas kerran ruuanlaittoon. Jääkaapissa odottaa muutama lahjaksi saatu siikafile, joiden seuraksi kehittelen varmaan taas jotain hyvää sienistä.