keskiviikkona, tammikuuta 28, 2009

Ohhoh, osallistun meemiin

Kuva on reilun kahden vuoden takaa, otettu 3.12.2006 sieni- reissulla. Hollolaisessa kuusimetsässä oli sekä suppilovahveroita että aivan syötäviä mustikoita vielä joulukuussakin. Ongelmana oli vain valonpuute, minkä takia tämäkin kurja kuva on pitänyt ottaa salamalla.

Osallistuin poikkeuksellisesti meemiin kahdesta syystä: haastaja on I.O.Rumdum ja sattumalta saan haasteeseen yhdistettyä sienestysharrastukseni.

Ja meemi menee näin:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Minun kohdallani on vain se ongelma, etten tällä hetkellä osaa haastaa oikein ketään bloggaajaa, koska ehdin työkiireiden takia tosi vähän seurata muiden blogeja. Jos joku kokee haasteen omakseen, hän voisi aktiivisesti tulla itse haastetuksi. Saa kertoa täällä.

maanantaina, tammikuuta 26, 2009

Arjen ruisleipää

Otsikolle ei oikeastaan ole vastinetta tässä kirjoituksessa, sillä viikonvaihteessa leipomani leipä oli vain osittain rukiista. Mutta itse leipominen on sitä, mitä osa ihmisistä osaa edelleen arkena tehdä: laittaa ruokaa alusta asti. Tulokset ovat hyvässä lykyssä sekä maukkaampia, terveellisempiä että edullisempia kuin ostotuotteet. Tällä kertaa maku ja hinta olivat kohdallaan, koostumus (hajosi leikattaessa) ja ehkä terveellisyyskin (aika paljon hedelmiä ja siirappia) niin ja näin. Mutta tekeminen jo sinänsä tekee yleensä hyvää, ainakin jos siihen on aikaa.

Eilinen sunnuntai meni kokonaan taidematkalla Salossa, joten en kokannut tai harrastanut liikuntaa. Lauantai olikin sitä tehokkaampi, kävin sekä hiihtämässä että pilateksessa. Ja keräilin jonkinlaisen ruuankin pöytään aiemmin paistamistani lindströminpihveistä, perunoista, tuosta leivästä, salaattiaineista ja perjantailta jääneestä herkkutattimuhennoksesta. Taas kerran aivan ylivoimaisen hyvää verrattuna mihin tahansa normaaleista lounaspaikoistani. Ja niihinhän pitää verrata, jos lounaan hinta jää henkeä kohti muutamaan euroon.

Hiihtomaisemat olivat muuten lauantaiaamuna taas erittäin inspiroivat. Vasta satanut lumi tosin vie luistoa mutta tuopahan myös tunnelmaa. Ja on aina kiva nähdä, että muutkin innostuvat liikkeelle. Aamuyhdeksältä oli melkein ruuhkaa (no, ei tässä Hälvälän suoralla). Kyllä suomalaiset edelleen hiihtävät, ainakin Hollolassa ja Lahdessa.

Mitä tähän arkiviikkoon mahtaa mahtua? Ainakin lunta tulee nytkin ikkunan takana, tai vähintään jonkinlaista lumen ja rännän sekoitusta. Työpäivät tuntuvat taas täyttyvän ihan rahaa tuovista hommista, mikä on freelancerille erinomainen asia. Kunhan vain ehtii ja muistaa liikkua ja venytellä. Sitä arjen ruisleipää siis.

sunnuntaina, tammikuuta 11, 2009

Venyttelyä ja edullista ruokaa

Viimeisiään vetelevä viikko on siitä harvinainen, että olen harrastanut liikuntaa ihan joka päivä. Toki normaaliviikkoonkin kuuluu vähintään neljä viisi aktiiviliikuntaa ja lisäksi arkiliikuntaa, mutta yleensä viikossa on myös pari lepopäivää. Hyvä niin, sillä eilisen jo perjantai-iltaisen harvinaisen rankan tanssitunnin jälkeen olin aika uupunut. Sitä ennen olin ollut kahtena päivänä retkiluistelemassa, yhtenä aamuna kuntosalilla ja toisena bodybalancessa. Eilinen pilates oli palauttava, mutta sen jälkeinen Helsingin matka tyttären tavaroiden kantamisineen ei. Niinpä viime yönä heräsin pariin kolmeen otteeseen aika pahoihin lihassärkyihin jaloissa.

Tänä aamuna oli sitten otettava itseä niskasta ja ryhdyttävä venyttelemään. Olen vuosia käynyt ohjatussa syvävenyttelyssä, joten yksinäisessä hiljaisessa aamussa (mies kuntoilemassa, tytär nukkui) venyttelin jalkalihaksia kolme varttia, jokaista lihasryhmää vähintään kolme minuuttia kummassakin raajassa plus vähän selkää ja käsiä. Hyvää teki! Koiralenkki sen jälkeen ei ollut enää ollenkaan niin jäykkä kuin aamulla vielä tuntui.

Venyttelyn jälkeen katsoin jääkaapin vihanneslaatikkoon ja päätin tehdä edullisen mutta silti maistuvan vihannespedin broilerifileille. Kaalia, purjoa, hieman piparjuurta, porkkanaa, valkosipulia ja hetken liotettuja mustia torvisieniä. Päälle olisi voinut laittaa myös vaikka kalaa, mutta tällä kertaa meillä on "kanaa" tyttären toivomuksesta. Koko komeus muhii nyt uunissa samalla kun riisit kypsyvät. Kohta ryhdymme syömään lounasta.

lauantaina, tammikuuta 03, 2009

Luonnonjäätä luistinten alla

Viikon flunssa oli juuri sopivasti parantunut, kun heräsimme tähän tiukkaan pakkasaamuun. Nyt oli tarpeeksi monta pakkaspäivää takana, joten uskalsimme kaivaa esiin retkiluistimet ja suunnata Vesijärvelle.

Ihan pikkuisen myöhästyimme, sillä peilikirkas jää oli juuri alkanut peittyä puuterina satavaan pakkaslumeen. Ei se varsinaista luistelua häirinnyt, mutta vei kuitenkin suurimman elämyksen, kun emme päässeet ihailemaan alla aukeavia veden maisemia. Tunnin luikailu tuntui joka tapauksessa aivan upealta! Kauemminkin olisin jaksanut ja tarjennut (pakkasta n. 12 astetta), jos ei olisi ollut kiire syntymäpäiväjuhliin. Mutta hyvä näinkin! Isossa kuvassa mies ja mäyräkoira, pienemmässä minusta vain luistin ja sauvat.