lauantaina, elokuuta 26, 2006

Toivoa antava hapero


Toivoa antava hapero
Originally uploaded by InaRuo.
Siellä se oli, nurmikon ja metsän reunassa. Kiinteämaltoinen hapero, jonka pullean ja kiinteän jalan perusteella määritin palterohaperoksi. Voi se olla joku muukin hyvä punertavan ruskea yksilö haperoiden suuressa suvussa.

Yksinäinen kaunotar ei riitä ruuaksi, mutta pakkohan se oli kääntää, tarkistaa ja kerätä, jotta en täysin hävitä kosketusta sienestykseen. Taisi olla kolmas kerta tänä kesänä, kun ylipäänsä havaitsin sieniä. Kanttarellit keräsin ja raportoin, sen sijaan noin kuukausi sitten näkemäni kuivahtaneen mesisienituppaan jätin kasvamaan.

Ei yksikään kerätty sieni meillä hukkaan mene, jos se on ilman ryöppäystä syötäväksi kelpaava ja yhtä hyvässä kunnossa kuin tämänpäiväinen yksilö. Se pääsee joko lämpimän voileivän päällysteeksi tai salaatin sekaan.

sunnuntaina, elokuuta 13, 2006

Otetaan mitä kaapista löytyy...


Otetaan mitä kaapista löytyy
Originally uploaded by InaRuo.
...mikä taitaa olla ainoa tapa nauttia sienistä tänä vuonna. Tällä kertaa otin keittoa varten kuivattuja herkkutatteja, jotka laitoin ensin kuumaan veteen likoamaan. Kun sienet olivat pehmenneet, otin ne erilleen ja keitin liotusvedessä pari sipulia ja toistakymmentä maa-artisokan mukulaa kypsiksi. Kun vihannekset olivat kypsiä, lisäsin kasvisliemikuution ja pippuria ja soseutin keiton, minkä jälkeen lisäsin vielä creme fraichea. Kuumassa vedessä pehmenneet herkkutatin palat paistoin pannulla sipulin, persiljan ja ruohosipulin kanssa ja lisäsin tarjoiluvaiheessa keiton päälle. En ollut aiemmin kokeillut yhdistelmää, mutta kahdesta vahvasta mausta huolimatta se toimi upeasti.

Tarjoilumme oli hieman tårta på tårta tai siis svampar på svampar, sillä leivän kanssa tarjosin vielä sienisalaattia. Halusin nimittäin tyhjentää jääkaapista viimeisen erän viime kesänä mustaherukanlehtien, suolan ja valkosipulin sekaan säilömiäni mustarouskuja. Painon alla sienet olivat säilyttäneet rakenteensa ja makunsa vuoden ajan uskomattoman hyvin. Valkosipuli maistui tietenkin voimakkaasti, mikä ei haittaa ketään meidän perheessämme.

Sienestyksen puutteessa olen lueskellut maalla Vaskiratsastajan sienisalaatti -reseptikirjaa, johon Julia Ponomareva ja Aleksei Ponomarev ovat keränneet 201 sieniohjetta. Ohjeet kyllä tunnistaa pääosin venäläisiksi runsaasta paistamisesta, keittämisestä, voista ja smetanasta, mutta hieman niukempaankin rasvaan ja "keitetyn paistamiseen" ihastunut saa hyviä ideoita. Sienikohokasta ajattelin kokeilla joku viikonloppu, kun on kunnolla aikaa keskittyä kokkaamiseen. Tänään ruoka syntyi lenkkeilyn, siivoamisen ja verhojen ompelun ohessa. Silti taas kerran tuli todistettua, että hyvistä peruselintarvikkeista saa edullisesti todella hyvää ruokaa, kunhan jaksaa nähdä edes vähän vaivaa.

torstaina, elokuuta 03, 2006

Onneksi on edes vadelmia


Ensimmäiset vadelmahillot
Originally uploaded by InaRuo.
Haaveet sienisaaliista alkavat käydä niin epärealistisiksi, etten oikein viitsi edes ajatella asiaa. Voisi kai sitä metsässä muutenkin samoilla, mutta jotenkin ei nyt maistu. Kuulemma hirvikärpäsiä on kuitenkin, joten jätän riemun väliin. Ehkä kuitenkin käyn kurkistamassa mustikoita yhdestä paikasta, jossa niitä näin pari viikkoa sitten. Elleivät sitten ole nekin kuivahtaneet.

Onneksi edes vadelmasato on vähintään kohtalainen. Kuivassa kasvaneet marjat eivät tietenkään ole mitään jättikokoa, mutta ihan kerättäviä ja yllättävän puhtaita. Eilen keräsin taas pari litraa sisarenlasten avustuksella. Ensimmäiset puoli tuntia kuuntelin, kun 5-vuotias raportoi jokaisen keräämänsä "vahelman". Sitten nuorisoporukka väsähti, ja siinä vaiheessa oli jo astian pohjakin peitossa.

Kerääminen oli ihan mukavaa siksikin, ettei puskiin osunut jostain syystä yhtään paarmaa samaan aikaan meidän ihmissaaliiden kanssa. Muutaman kerran olen herukkapensaissa huitonut aikani ja antanut sitten periksi. Tosin viinimarjatkin on kohta jo kerätty, sen verran niukan sadon ne tänä vuonna antavat.

Kaikkein kurjin kohtalo oli kirsikkapuulla, joka kyllä kukki keväälläupeasti ja näytti tuottavan kohtalaisesti marjojakin. Jokin ötökkä kuitenkin rusketti ja tuhosi ison osan oksista, ja loput säästyneet kirsikat olivat muutaman päivän poissaoloni aikana päätyneet ilmeisesti lintujen suuhun. Mutta - yllätys yllätys - puu on kesän aikana aivan varkain kasvattanut kaksi vesaa. Vahinko vain, että ne ovat aivan keskellä viinimarjapensaita. Jompi kumpi kärsii varmasti, jos yritän siirtää pikkukirsikkapuut toiseen paikkaan. Sen tiedän, että nykyinenkin puu on moisen vesomisen ja siirtotoimenpiteen tulos, joten ehkä kuitenkin yritän.