sunnuntaina, maaliskuuta 30, 2014

Talvikäsityö valmistui

Maton "oikea" puoli.
Tämän vuoden talvikäsityöni valmistui juuri sopivasti kesäajan alettua. Virkkasin äsken viimeiset reunukset t-paita-matonkuteesta virkattuun mattoon.

Minulle iskee usein vuodenvaihteen paikkeilla jokin käsityöidea. Itse asiassa tein varsinaisen talvikäsityön valmiiksi jo tammikuussa, neuloin muutaman viikon villashaalia liukuvärjätyistä langoista.

Villashaali sohvan käsinojalla.
Sen jälkeen käsissä tuntui tv:tä katsoessa kovin tyhjältä, joten aloin pohtia, mitä voisi neuloa trikoomatonkuteesta. Olin itse siivoillut kaappeja ja tytär oli muuttamassa, joten tarjolla oli aikamoinen määrä vanhoja t-paitoja. Aloin leikellä niistä kudetta ja virkata neliöitä ilman tarkkaa ajatusta siitä, mitä neliöistä syntyy.

Kun noin 20 X 20 sentin neliöitä alkoi olla iso pino, päätin koota niistä maton. Tytär ihastui ideaan, joten tilkkumatto menee hänen kotiinsa joko eteiseen tai parvekkeelle. Ihan hauskaa, koska pääosa kuteista on tullut hänen taloudestaan. Noihin käyttöihin aika paksu matto myös sopii hyvin.

Maton "nurja" puoli.
Yritän nyt pidätellä itseäni ja olla keksimättä uutta käsityötä, sillä hartiat ovat olleet aika kovilla näiden painaviksi kasvaneiden projektien kanssa. Matonkuteista tulee lisäksi aivan hirveästi pölyä, joka on tarttunut kiinni nojatuoliin, mattoon ja kaikkialle ympäristöön. Ainakin teen ison siivouksen ennen seuraavaa projektia. Onneksi t-paidat myös loppuivat! Seuraavaa ideaa odotellessa...



lauantaina, maaliskuuta 22, 2014

Kotiseutupyöräilykausi on avattu

Vielä eilen suunnittelimme talven viimeistä hiihtoa, mutta se vaihtui ensimmäiseen pyörälenkkiin. Ja nyt täytyy taas kerran kehua täällä asuvaa miestä, joka keksi hauskan kohteen pyöräilyllemme.

Hän oli jostain netin syövereistä löytänyt tiedon veteraanikuorma-autojen kevätpäiväntasauksen ajosta, joka noudatteli yhtä meidänkin suosimaa reittiä eli lähti Lahdesta Pennalantietä pitkin Orimattilaan ja kääntyi Pennalasta Lankilantietä Villähteelle jatkaakseen sieltä edelleen Vierumäelle ja lopulta Vääksyyn.

Kävimme ensin katsomassa autoja lahtelaisen rekkaliikkeen pihassa ja sen jälkeen lähdimme ennen autoletkaa kohti Pennalaa, jonne on Lahden keskustasta n. 14 kilometrin matka. Sieltä löytyikin hyvä risteys, jossa saimme muiden uteliaiden kanssa seurata puunattujen museoautojen ajoa letkassa.

Seisoimme Pennalassa sen verran pitkään, että päivän ohjelman kannalta oli parasta lähteä ajamaan samaa tietä takaisin. Vielä matkalla näimme viimeiset kaksi porukkaa autoletkasta, jonka piti liikennteellisistä syistä jättää rakoja muille ajoneuvoille.

Ajoimme yhteensä noin 30 kilometriä, mikä oli minulle oikein sopiva kauden aloitusmatka. Etenkin kun alla oli vielä raskas kaupunkihybridi maantiepyörän sijasta. Hyvä niin, sillä maantiepyörän ohuet renkaat olisivat kyllä olleet kovilla sepelin, soran ja jääsohjon päällä. Pääosin tiet olivat kuitenkin aivan ajettavassa kunnossa, joten kyllä se kausi taisi alkaa nyt.




sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2014

Kiitos laduista, Vierumäki!

Moni olisi jo halunnut pitää aikaisen kevään, mutta minä kyllä realistisesti uskoin lumen ja pakkasen vielä palaavan. Ja kun se palasi, naapuri vitsikkäästi kysyi, olenko järjestänyt ko. sään.

En ainakaan ole siitä pahoillani, sillä Vierumäen urheiluopisto ilmoitti taas huoltavansa latuja. Ja kaipa niitä latuja voisi olla kunnossa lähempänä Lahteakin, ainakin Hollolan Heinsuolla järjestetään ensi viikolla kisatkin.

Vähän kyllä epäröin aamulla lähtöä hiihtämään, sillä perjantaina tuolinjalkaan lyömäni varvas oli edelleen aika kipeä ja turvonnut. Teippasin sen kuitenkin hyvin naapurivarpaaseen ja valitsin kipeään jalkaan ohuemman sukan, jotta varvas mahtui monoon. Siellähän se oli hyvässä tallessa tuettuna, ei kipeytynyt yhtään. Tosin ei-urheilusukka rupesi kesken kaiken valumaan, mutta onneksi autosta löytyi ilmastointiteippiä. Teippasin vielä sukansuun kiinni alusasun kalsareihin. Johan piti!

Vierumäen 3,2 kilometrin latu oli oikein hyvässä kunnossa, vaikka nettisivulla olikin varoitettu ohuesta lumikerroksesta. Keli tosin oli raskas kuin mikä, sillä ihan lähtöhetkelläkin satoi vielä vähän lunta. Jaksoin puskea lenkin läpi kolmesti, joten siitä tuli noin 9,6 kilometrin ulkoilu.

Pahoittelen huonoa latukuvaa, jossa taivas näyttää vielä erityisen synkältä. Harmaahan taivas oli, mutta ei tuolla lumisessa maisemassa muuten kovin synkältä tuntunut.

Iltapäivällä pääsimme vielä syömään tyttären ja miniän valmistaman upean kolmen ruokalajin lounaan. Sen aikana pilvetkin hävisivät ja aurinko alkoi paistaa. Hieno talvipäivä!

lauantaina, maaliskuuta 08, 2014

Naistenpäivään vauhtia jäältä

Aamun räntäsade ei hirveästi houkutellut, mutta puoliso osasi suostutella sen verran, että lähdin hänen kanssaan katsomaan Vesijärven jäätä. Kyllähän se vähän hirvitti, mutta valitsimme turvallisen oloisen matalan poukaman anoppilan lähellä. Puimme päälle pelastusliivit ja otimme kaulaan jäänaskalit.

Ja ihme ja kumma, kyllähän siellä luisteli! Jää oli kohtalaisen tasaista eikä vettäkään ollut sen päällä kuin jossain. Sen verran mies kävi kokeilemassa, että kyllä siinä yhdessä kohdassa on tosiaan lähde... Sauva meni jään läpi, mies ei.

Tuuli tosin oli aika hirveä, ja räntääkin vihmoi silmälasien täydeltä. Myötätuuleen meni aina aivan itsestään, vastaisessa sai tehdä tosissaan töitä. Kolme varttia sinnittelimme.

Kotiin tultuamme oli sitten lounaan vuoro. Naistenpäivän listalla meillä oli kotitekoista tuorepastaa, herkkutatti-sinihomejuustokastiketta, tomaatti-rucola-mozzarella-salaattia ja parasta amarone-viiniä.

Lounaan jälkeen simahdin odotetusti reilun tunnin päiväunille. Enemmänkin olisi varmasti mennyt, mutta ensi yön kannalta se ei olisi ollut järkevää. Kropassa painavat pahasti tällä hetkellä viime viikkojen työkiireet, ja tekeillä olevat työt kiertävät usein illansuussa myös mielessä. Lomallehan tästä pitäisi päästä, mutta en jotenkin osaa järjestää.





sunnuntaina, maaliskuuta 02, 2014

Hiihtoa ja luistelua - vieläkö talvi jatkuu?

Helmi-maaliskuun vaihteessa Lahdessa eletään Salpausselän kisojen viimeisiä hetkiä lähes mustassa maisemassa. Sen verran olen seurannut hiihtoja tv:stä, että kilpailijoilla näyttää olevan vaikeuksia kelin kanssa, vaikka kisakoneisto taatusti on tehnyt kaikkensa latujen eteen.

Omat hiihdot ovat jääneet tänä talvena todella vähiin: olen hiihtänyt kaksi kertaa Hollolan Heinsuolla ja kaksi Vierumäen urheiluopiston tykkilumiladulla. Maksan Vierumäellä oikein mielelläni kahdeksan euron latumaksun siitä hyvästä, että väylä on ollut varsin hyvässä kunnossa. Eilen hommaa valvottiinkin ihan koko ajan, näin kaksikin latuvalvojaa.

Maksaisin Heinsuollakin, jos siellä olisi ollut mahdollisuus. ESS kirjoitti latujen hoitamisen tulleen kalliiksi Hollolan Urheilijoille, jotka ovat tehneet latuja oman toimintansa lisäksi kaikille muillekin. No, onneksi olemme maksaneet vuosia HU:n jäsenmaksua.

Jos eilen sai hiihtää upeassa auringonpaisteessa, tämä aamu oli harmaa. Päätimme kuitenkin puolison kanssa käydä tarkistamassa Lahden satamassa Vesijärven jään tilanteen ja onneksi menimme. Aurattu rata oli todella hyvässä kunnossa ja liukkaaksi sulanut jää sen ympärilläkin aivan luistelukelpoinen.

Olimme jäällä reilun tunnin aamukahdeksasta lähtien, ja koko ajan porukkaa tuli lisää. Moni muukin oli varmasti ajatellut haluavansa luistella ennen luvattua räntäsadetta. Kotiin lähtiessä tuli jo hieman kosteata tihkua, mutta varsinainen sade alkoi vasta puolenpäivän jälkeen.

Saapa nähdä, loppuivatko hiihto- ja luistelusäät tähän viikonvaihteeseen. Pahaa pelkään, ettei edes latuja jakseta huoltaa Salpausselän kisojen jälkeen. Täysin ymmärrettävää, jos plusasteet vievät lumien lisäksi hiihtäjätkin maastosta. Mutta kun todennäköisesti vielä jossain vaiheessa sataa lunta, toivon myös latukoneiden kuljettajineen vielä käväisevän metsässä.

Jäät ovat vielä enemmän riippuvaisia säästä. Kaikki jäädytetyt kentät ovat sulaneet aikoja sitten. Luonnonjäillä uskaltaa kulkea vielä jonkin aikaa, mutta ainakaan minä en osaa arvioida jäätä niin hyvin, että kovin pitkän lämpöaallon jälkeen uskaltaisin lähteä kokeilemaan. Tänään vielä näytti siltä, että jäätä on ainakin 25 senttiä. Jossain vaiheessahan se joka tapauksessa muuttuu hauraaksi, vaikka paksuutta riittäisikin.

On tämä talvi! Täytyy kai huomenna kaivaa pyörä esiin.