Herkkutattihuumaa

Kenellekään sienten ystävälle ei ole jäänyt epäselväksi, että nyt eletään ainakin tämän vuosituhannen herkkutattisyksyä. Karl Johaneja, porcineja - millä nimillä niitä nyt eri kielillä kutsutaankin - on noussut etelästä pohjoiseen.

Minäkin olen kantanut herkkutatteja korikaupalla metsästä, enimmäkseen uusista vapaa-ajan maisemistamme Asikkalan Kalkkisista. Pääosan tateista olen siivuttanut kuivumaan huvilan ritilöille puu-uunin päälle ja kaupunkiasunnon sienikuivuriin. Tuoksu on välillä ollut niin huumaava, että on ollut vaikea nukkua.

Sieniruokakirjamme osui siis hyvään syksyyn, sillä kirjassa on kolmisenkymmentä juuri herkkutateille sopivaa reseptiä. Toki luova sienestäjä ja sieniruokien kokkaaja voi käyttää tarpeen mukaan muitakin sieniä. Ja niitäkin olen ilokseni löytänyt, erityisesti erilaisia rouskuja - jopa madottomia leppärouskuja - ja kantarelleja.

Juttuja kirjastamme Suomalaisia sieniruokia italialaisella otteella on ilmestynyt ainakin Kauppalehti Optiossa, Glorian ruoka & viini -lehdessä ja Turun Sanomissa. Muutama haastattelu- ja kokkauspyyntö on vetämässä, mistä tietysti olen iloinen.

Sieniruokakirjamme julkisuudessa

Suomalaisia sieniruokia italialaisella otteella -ruokakirjamme näyttää ilokseni löytävän jatkuvasti uusia lukijoita. Olen saanut jo monta viestiä ihmisiltä, jotka ovat kokeilleet kirjan reseptejä ja hyväksi havainneet. Myös sienestys- ja ruokakulttuuriaiheisista pikku tarinoistamme olen saanut ilahduttavasti kiitoksia.

Julkisuudessa teos on ollut esillä muutaman kerran. Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti kirjasta ensin netissä 1.7. ja paperilehdessä hieman laajemmin 24.7. Ilta-Sanomien Sienet-liitteessä kirja oli nostettu esille kolmen muun tuoreen sieniaiheisen kirjan kanssa. Yle Lahti ajoi ulos haastatteluni viime perjantaina, nettijuttu on julkaistu tänään. Ja Radio Voimankin studiossa olen piipahtanut.

Toivon ja uskon, että myös toinen kirjoittaja Lia Gasbarra pääsee syksyn aikana kertomaan kirjasta. Pariin tapahtumaan meitä on jo pyydettykin, mutta niistä kerron lisää, kun ajankohdat ja otsikot varmistuvat. Pääasia ei tietenkään ole patsastella julkisuudessa, mutta toki ylpeydellä esittelen teosta, jota rakkaudella teimme kaksi vuotta.

Hartain toiveeni on tällä hetkellä saada sateita, jotka nostaisivat tatit esiin pitkän lämpimän jakson jälkeen. Pariin viikkoon en ole juuri edes viitsinyt käydä metsässä, sillä jo heinäkuun puolivälissä siihen asti runsaat kantarellisadot, haperot ja aikaisessa olleet rouskut alkoivat kuivua pystyyn. Metsäkeikka Ylen toimittajan kanssa vahvisti, ettei ainakaan Salpausselän lähisupissa juuri sieniä näkynyt.

Tässä blogissa on viime viikkoina ollut hiljaista, en ole juuri päivittänyt tänne sen paremmin pyöräily- kuin sieniretkiänikään. Kesän aikana olen elänyt keskellä sen verran isoja muutoksia, että päätin paketoida Pro Mustarouskun tämän sienisyksyn jälkeen.

Vielä kuitenkin aion seurata sieniruokakirjamme tarinaa ja päivittää sen kuulumiset tänne. Seuraavan blogin ideakin muhii jo. Kerron aikanaan, mistä maisemasta ja näkökulmasta jatkossa bloggaan.

Posti toi ensimmäiset kirjat!

Summeri soi ihan äsken ja posti toi kotiovelle asti paketin. Onneksi olin kotona! Doriskin tutkaili, mitä sieltä paljastuu. No, arvasin toki sisällön, jota olin jo maanantaista asti odottanut.

Paketti sisälsi tekijänkappaleita kirjastamme Suomalaisia sieniruokia italialaisella otteella. Hyvältä vaikuttaa myös esineenä. On se hienoa, että kustantamossa on erikseen ammattilaiset sisällön jalostamiseen kirjaksi asti.

Nyt en voi kuin odotella, miten lukijat ja media ottavat vastaan kirjan. Yritän olla stressaamatta asian kanssa. Reseptit on tehty kokeiltaviksi ja jutut luettaviksi. Kaikki eivät kuitenkaan tykkää sienistä eivätkä samoista kirjoista kuin minä.

Onneksi nyt on loma ja mahdollisuus mennä sieneen. Ystävät jo kertoivat löytäneensä ensimmäiset kantarellit. Siitä se uusi kesäsesonki lähtee.

Sieniruokakirjamme on valmis ja kohta kaupoissa!

Sain äsken odotetun puhelun: sieniruokakirjamme Suomalaisia sieniruokia italailaisella otteella on juuri tullut painosta. En ole valmista kirjaa vielä nähnyt, mutta kustantajan mukaan se on kaunis kuin koru. Ainakin kansi lupaa hyvää - odottelen omaa kirjalaatikkoa malttamattomana.

Kaksi kesää ja syksyä toinen kirjoittaja Lia Gasbarra ja minä sienestimme, pohdimme ja kokeilimme reseptejä ja lopulta viime kesänä ja syksynä valmistimme niitä kuvaaja Reilika Landénin kuvattaviksi.

Kirjassa on reseptien ohella pieniä juttuja italialaisen ja suomalaisen sienestyksen ja ruokakulttuurin eroista ja yhteneväisyyksistä, nekin siis Lian ja minun kirjoittamia. Kerromme muun muassa siitä, miten helppo kaupunkilaisenkin on lähisienestää: Lia käy sienessä lähinurkillaan Espoossa, minä Lahden keskustaa ympäröivissä metsissä.

Idea lähti tämän blogin päivityksistä, mutta ihan yhtä tärkeitä ovat olleet kahden muun tekijän ideat ja valtava työpanos. Oman osuutensa ovat tietenkin tehneet kustantaja ja sen valitsemat taittaja ja kirjapaino.

Toivon ja uskon, että kirjasta on iloa sieniruokia ja ruoanlaittoa ylipäänsä harrastaville ihmisille. Prego, olkaa hyvä!

Pyöräilyopas - kotiseutupyöräilyä Lahden seudulla

Pari vuotta tekeillä ollut pyöräilyopas on nyt julkaistu. Kirjan pohjana ovat tämän blogin merkinnät, joissa kerron ajamistani pyörälenkeistä tunnisteilla #kotiseutu ja #pyöräily. Kuvat otti Reilika Landén, kirjan graafisesta suunnittelusta vastasi Jalo Toivio.


Etelä-Suomen Sanomat on jo ehtinyt kirjoittaa oppaasta pienen jutun. Toivon, että reittiohjeista on iloa mahdollisimman monelle!

Esittelen kirjaa ensi lauantaina 17.5. Lahden kevätpyöräily -tapahtumassa. Olen paikalla Launeen perhepuiston rastilla klo 10-11.30. Kirja on esillä myös sen jälkeen koko tapahtuman ajan eli klo 14 asti. Tervetuloa!

Päivitys 21:28
Opasta jaetaan ilmaiseksi Lahden kauppakeskus Trion kaupunki-infosta ensi viikosta lähtien. Painos ei ole loputtoman suuri, joten kannattaa hakea omansa lähiaikoina.