tiistaina, helmikuuta 28, 2012

Mustikoita ja muuta hyvää pakastimesta

Olen joulun jälkeen tyhjentänyt ahkerasti pakastinta. Suurin osa sisällöstä on marjoja ja sieniä, jonkin verran säilön myös suurina satseina tekemiäni herkkuruokia kuten kaalikääryleitä ja maksapasteijaa. Tänään otin käyttöön juures-lammaspadan, jota olin haudutellut kerralla vähän enemmän. Se sai seurakseen proosallisesti tyttären muuttokuormassa tulleet lohkoperunat. Salaatin kanssa aineksista syntyi ihan kunnon lounas, ei voi valittaa.

Mustikoita olen viime aikoina käyttänyt ahkerasti osana nopeita marjapirtelöitä, joita surauttelen ihan vain itselleni niinä päivinä, kun iltapäivällä väsyttää ja alkaa todella tehdä mieli makeaa. Pirtelöön tulee yleensä maustamatonta jogurttia ja banaania, joskus myös mustikkaa happamampia marjoja kuten punaherukoita ja tyrnimarjoja. Jos haluan ruokaisamman vaihtoehdon, lisään vielä Vääksyn Myllyn höyrytettyhä kaurahiutaleita. Sokeria tai hunajaa lisään aivan lopuksi vain juuri sen verran, ettei suupieliä kiristä.


Tänään päätin kuitenkin palkita tyttären muuttohommissa raataneet perheenjäsenet leipomalla mustikkakukon. Idean aivan ensimmäiseen rukiiseen kukkooni sain helmikuun alun ravintolapäivänä, jolloin söin sellaista Lahden Asemapäällikön talossa nuorten muotoilijoiden kahvilassa.

Sen jälkeen etsin reseptin netistä ja kokeilin leipomista itse. Muotoa en ole saanut kohdalleen kahdesti yrittämällä, sillä ruistaikinani murenee, eikä kakku nouse. Mutta maku, se on aivan ensiluokkainen! Mustikka ja ruis on taivaallinen yhdistelmä, ehkä jopa yhtä hyvä kuin ruis ja puolukka. Merkitystä on varmaan silläkin, että käytän Vääksyn Myllyn hyviä ruisjauhoja. Oheen kuuluu tietenkin ehdottomasti vaniljakastike.

Enhän tiedä, millä reseptillä muotoilijat olivat oman kukkonsa leiponeet, joten ehkä vielä kokeilen muitakin kukko-ohjeita. Minun valitsemani Savon Sanomien resepti saattaa sopia paremmin juuri pieniin leivonnaisiin eli rättäniin, joiden mukaan mitatkin ovat. Minä tein kaksinkertaisen annoksen, jolla syntyi normaalin kakkuvuoan kokoinen kukko.

(Kisakylän kuvan otin eilen ennen tämän päivän lumisadetta.)
Koko päivän jatkunut lumisade on nyt lakannut, joten huomenna on mukava taas mennä hiihtämään. Tänään kävin työpäivän päälle kuntosalilla ja katselin, kuinka torilla yritettiin kovasti nostaa tunnelmaa viikonlopun Salpausselän kisojen alla. Kisakylä on aivan hauska idea, samoin sen iltatapahtumat rusettiluistelusta pieniin hyppyrimäkiin ja lumikouruihin. Toivottavasti sinne eksyy myös väkeä, kunhan viikko vanhenee.

sunnuntaina, helmikuuta 26, 2012

Oikea talvi

Viime viikkoina olen voinut vain iloita suomalai- sittain kunnon talvista, jotka olemme saaneet takaisin. Pari viikkoa sitten koin nimittäin talven sinne sopimattomassa paikassa, Roomassa. Osuimme pienen italian kielen opintoryhmän kanssa ikuiseen kaupunkiin juuri silloin, kun sinne ennustettiin talven toista lumimyrskyä.

Ihan myrskyä ei tullut, mutta jo ne muutamat sentit lunta saivat kaupungin tehok- kaasti sekaisin. Museot, virastot ja koulut oli pantu kiinni ja julkista liikennettä karsittu. Onneksi myös yksityisautoilua oli rajoitettu ketjupakolla, joten ei tarvinnut pelätä kesärenkailla urheilevia kuskeja.

Kurjinta suomalaiselle oli se, että usean sentin lumi muuttui nopeasti sohjoksi, joka oli kivillä liukasta ja kasteli kulkuväylät ja kengät nopeasti. Mukana ei tietenkään ollut kumisaappaita, jotka olisivat olleet ne parhaat jalkineet. Mutta toisaalta suomalaisella mielenlaadulla ei pelottanut kulkea kaupungilla, jossa oli hämmästyttävän väljää. Moni oli jäänyt kotiin.

Rooman jälkeen iski tietenkin flunssa, jota piti parannella muutama päivä. Onneksi selvisin nuhalla ilman kuumetta, joten uskalsin heti toivuttuani nousta taas suksille. Ja hyviä kelejä onkin riittänyt! Muutama aste pakkasta ja upeat ladut, uskomattoman ihanaa.

Viikon sisään olen ehtinyt hiihtää viisi kertaa, kerralla 7-15 kilometriä. Hiihtolomaa ei ole, joten kaikki lenkit olen tehnyt työpäivän alle tai päälle. Pari kertaa olemme käyneet lapioimassa anopin pihakäytävät lumesta ja nyt viikonloppuna lisäksi purkaneet tyttären muuttokuormia hänen uuteen asuntoonsa.

Eilen illalla oli aika kuivaksi puristettu olo, ja tänä aamuna huomasin saaneeni toisen pohkeen aivan jumiin.

Kun puolisokin oli tänä aamuna nuhainen, jätimme ulkourheilut väliin lukuun ottamatta muutamaa pikku lenkkiä koirien kanssa. Sen verran käytin kuitenkin aurinkoista pakkaspäivää hyödyksi, että pistin lakanat vaihtoon ja petivaatteet pariksi tunniksi ulos tuulettumaan. Talven hyviä puolia sekin!

keskiviikkona, helmikuuta 08, 2012

Auringonlasku ja kuutamo

Eilisellä hiihto- lenkillä oli ihana havaita, miten päivä on jo piden-tynyt.

Kun aurinko alkoi laskea vähän ennen viittä, maisema oli aivan uskomattoman kaunis. Hiihto-olosuhteet muuttuivat samaan aikaan oleellisesti, sillä pakkanen oli muutenkin kiristymässä, ja ladulta katosi hetkessä luisto.

Pikkuisen ehdin palellakin, sillä olin pukeutunut kotimittarissa lähtöhetkellä olleen -2,5 asteen mukaan. Kotiin palatessa oli jo -8,9. Ei muutos sentään tunnin hiihdon aikana tapahtunut, kävimme myös lapioimassa anopin pihasta käytäviä puhtaiksi lumesta. Ja siinä vaiheessa minulla oli jo tikkitakki harteilla.

Lisäbonuksena saimme ihailla taivaalla mollottavaa täysikuuta, joka joissain kohdin melkein häikäisi. Anopppilan pihassa se tosin piiloutui osittain omenapuun oksien taakse.

Kännykkäkameralla on oikeastaan aivan turha tavoitella näiden luonnonilmiöiden tallennusta, sen verran kalpealta näyttää iltarusko ja laimealta kuun kumotus. Julkaistaan nyt kuitenkin muistona tavallisesta hiihtolenkistä, josta tuli vähän tavallista elämyksellisempi.

sunnuntaina, helmikuuta 05, 2012

Ravintolapäivä ja design sopivat yhteen

Eilen pääsin ensi kertaa osallistumaan ravintolapäivään, tälläkin kertaa tosin vain syöjänä. Lahdessa on aiemminkin ollut joitain yksittäisiä pop up -ruokapaikkoja, mutta eilen päivä sai lisänostetta Designpääkaupunkiviikonlopusta - ainakin minun silmissäni. Järjestin kävelykierroksen sen mukaan, missä näytti olevan kiinnostavinta tarjoilua ja katsottavaa.

Aloitin kierroksen Asemapäällikön talosta, jossa on avoimet ovet ja kahvilakin vielä tänään. Sen tarjoilu käsitti fiksusti suolaisia piirakoita ja salaattia, kahvia ja upeita kakkuja. Koska mennessäni yhdentoista maissa oli jo lähes lounasaika, valitsin mustatorvisienipiirakan ja salaatin ja jälkiruoaksi mustikkakukkoa, vaniljakastiketta ja kahvia. Aivan uskomattoman hyvä kokonaisuus eikä maksanut yhteensä kuin kuusi euroa! Ymmärrän idean myydä leivonnaisia edullisesti, mutta olisivat käsityöläiset voineet pikkuisen enemmän aivan ammattilaistason ruoistaan velottaa. Aamun Etelä-Suomen Sanomien mukaan kun kakut olivat loppuneet jo puolenpäivän aikaan, enkä yhtään ihmettele.

Asemapäälliköntalon muotoilijoille oli tietenkin pääasia esitellä työtilojensa lisäksi tuotteitaan. Nuoret muotoilijat ovatkin tehneet kiinnostavia tuotteita kestävän kehityksen ajatuksella. Minulla ei tällä kertaa ollut mitään tarvetta eikä rahaakaan ostaa mitään, mutta onneksi muutama muu kävijä näytti käyvän neuvotteluja sekä koruista että vaatteista ja muista tekstiileistä.

Seuraava etappini oli Lahden Muotohuoltamo, jossa olisi näyttelyn ohessa ollut mahdollisuus juoda kahvit muffineiden tai muodikkaammin cup cakeien kanssa. Olin kuitenkin vielä niin täynnä, että kakut saivat nyt jäädä. Latu-näyttely on ihan mielenkiintoinen näkökulma teolliseen muotoiluun, siellä voi haastaa itseään pohtimalla mm. pakkauspahvin monia käyttötapoja. Suosittelen piipahdusta tänään (klo 14 asti), jos vaikka äänestysmatkalla kaipaa kahvia ja presidentinvaalitaistelun ohessa muuta ajateltavaa.

Olin itse asiassa ajatellut käydä erikseen kahvilla Autiotalo-vintage- kaupassa, mutta mukaan tarttunut seura halusi toisin. Hieman harmi, sillä Autiotalossa olisi päässyt seuraamaan myös kierrätystyöpajan toimintaa. Piipahdimme kuitenkin iam designin pikkuruisessa studiossa Vesijärvenkadulla, jossa saimme erittäin mielenkiintoisten toimistohuonekalujen pikaesittelyn. Seuraava etappi oli Lahden värit -valokuvaprojektia esitellyt Studio Salokannel & Toivonen.

Ja sitten sokerina pohjalla Rauhankadun sisäpihalla sijaitseva korutaiteilijoiden pop up -kauppa, jossa olin piipahtanut jo perjantaina pikku ostoksilla ennen tanssituntia. Myös tässä tunnelmallisessa tilassa olisi ollut tarjoilua. Seura yritti houkutella vielä Lahden Satamaan, mutta lähdin kuitenkin ruokaostoksille hankkimaan simpukoita ja lampaanlihaa tämän viikonlopun tarpeiksi.

Ravintolapäivä jäi kierroksellani sittenkin kakkoseksi, mutta hyvä kun tuli korkattua. Designpääkaupunkiviikonloppu jatkuu vielä osassa kohteissa tänään, joten kannattaa tutustua ohjelmaan, jos tosiaan etsii lisäkohdetta äänestyspiipahduksen oheen. Lahden kohteet löytyvät sivulta 27 alkaen.

Laitanpa tähän vielä kuvan jalkineista, joilla pakkaskierrokseni -25 asteessa tein. Kasvoissa ja sormissa välillä pisteli, mutta varpaat olivat kuin sisällä. Huopikkaat myös herättävät keskustelua, yleensä positiivista. Etenkin muotoiluporukoissa käytettävyys ymmärretään hyvin, eikä huopatossujen estetiikkaakaan enää vierasteta.