Tänään on taas sellainen ilta, jolloin taivaalle tuijottelu on parempaa viihdettä kuin tv:n katselu tai keskinkertaisen romaanin lukeminen. Liian harvoin muistan katsella yläilmoihin, vaikka parvekkeelta siihen olisi hieno mahdollisuus.
Eilisessä puistojumpassa satoi, minkä vuoksi jäimme paitsi parasta elämystä, pilvien ja puiden yläoksien ihailua vatsalihasliikkeiden ja makuulla tehtävien venyttelyjen aikana. Kun kaikki liikkeet oli pakko tehdä seisten, uusi näkökulma aukesi vain pää alaspäin omien jalkojen välistä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti