Pieni kasvimaani nuokkui ja ruoho alkoi kellertää, mutta siellä ne silti olivat, ensimmäiset kanttarellit rutikuivan hiekan päällä ja toiset heinikon seassa. Ehkei saaliin koolla voi kehua, mutta ajoituksella kuitenkin. Tutut paikat eivät petä, vaikka paahde tekee elämän vaikeaksi. Ei +26 vielä mitään, mutta ne paarmat...
Kuinka monta paarmaa mahtuu juuri pestyyn autoon? Väärä kysymys - haluaisin tietää, miten ne saa sieltä pois.
Edes koirat eivät jaksaneet esittää aktiivista, vaan ottivat hyvillä mielin vastaan siivouspäivän maalla. Enimmäkseen sisällä ja varjossa. Autonpesukin meni osittain hukkaan, sillä kaupunkiin tullessa ajoin kymmenen kilometriä leikkuupuimurin takana; pientareelta irtosi uskomaton määrä pölyä.
Päivän päätteeksi raahauduin vielä kaupunkiin ja puistojumppaan. Sykemittari väitti, että maksimisykkeeni olisi ollut 211 - mikä lie jännite sekoittanut lukemat. Hiki kyllä valui, mutta tuskaisen ristiaskelluksen lomassa ehdin rekisteröidä lukeman 187.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti