maanantaina, syyskuuta 06, 2010

Tattisyksy jatkuu ja toivottavasti paranee

Pistäydyin tänä aamuna Lahden kauppatorilla, jossa tutulla vihanneskauppiaalla oli myynnissä herkkutatteja. Läheisen thai-ruokapaikan ahkerat naiset olivat kuulemma keränneet oman työnsä ohessa. Koska tänään ei ollut omassa firmassa ihan pakollisia töitä, innostuin lähtemään metsään itsekin (tutulle kauppiaalle saatoin sanoa, että palaan hänen tiskilleen huomenna tarkistamaan tilanteen, mikäli en itse löydä mitään).

Mies oli menossa muutenkin maalle päin rakennusprojektin takia, joten koirat ja minä pääsimme samassa kyydissä. Tai itse asiassa kuvio meni taas niin päin, että minä ajoin pakettiauton tarvikkeineen maalle, mies hoiti päivän kuntoilut ajamalla sinne jotain sopivaa kiertotietä maantiepyörällä. Takaisin tullessa nostimme pyörän tavaratilaan.

Tapasin ensin appivanhempia ja keräsin heidän pihastaan omenoita, sen jälkeen lähdin tsekkaamaan lähimetsiä mäyräkoiran kanssa. Ensimmäinen kohde oli täysin kuiva ja sadoton, mikä hetkeksi masensi. Mutta kun kerran olin autolla liikkeellä, päätin tsekata pari muuta metsätien vartta. Jo auton ohjaamosta näin, että tatit alkoivat lisääntyä ojissa. Suurin osa niistä oli ylikypsiä punikki- tai lehmäntatteja, mutta yleensä niiden perässä tulevat myös herkkutatit.

Ja löytyihän niitä, kun ehdin parkkeerata auton metsätien varteen ja lähteä tarkistamaan jalan sen reunoja. Ensin löytyi muutama ylikypsä, sitten pieniä ja vähän isompia kiinteitä yksilöitä karikkeen seassa. Aika paljon ihan valkoisia pillejä, jokunen jo helmoistaan kellertävä ja vihertävä. Useimmat ihan puhtaita sienisääskistä, jokunen kuivumassa pystyyn. Äkkiä ne pitää nyt kerätä, jotta päätyvät pannulle tai ritilälle kuivumaan!

Mäyräkoira ja minä saimme saaliiksi myös vähän kanttarelleja, limanuljaskoita, koivuhaperoita ja sen verran kauniita haavanpunikkitatteja, että viitsin ottaa niistä pienimmät mukaan. Käsivaralla punnittuna kahteen koriin keräsin ainakin viisi kiloa sieniä, joista valtaosa herkkutatteja. Ei ihan huono saalis.

Ja jos jotakuta kiusaa autoilu ns. ekologisessa harrastuksessa (minua itseäni aika paljonkin), niin tiedoksi: kilometrejä kertyi alle 40, ja samalla reissulla kävin tervehtimässä sekä appivanhempia että äitiä ja sisarta. Autossa kulkivat myös tarpeelliset rakennustarvikkeet ja miehen varavaatteet. Metsään enää kykenettömille appivanhemmille vein myös tuliaisiksi osan herkkutateista, jotka paistettiin iltapäiväkahvien aikaan leivän päälle. Samalla tuli ulkoilutettua koiratkin kunnolla: mäyräkoira pääsi metsään, mopsi sai viettää laatuaikaan anopin inspiroivassa puutarhassa. Oikein hyvä päivä.

Ei kommentteja: