Lauantai oli tämän vuoden melontakauden avaus. Lähtöpaikka oli Kahvisaari, Lahden Vesisamoilijoiden toinen tukikohta, josta jäsenet voivat kalustonkäyttömaksulla hakea sopivan kanootin alleen. Perinteisesti lähdimme liikkeellä kaksikolla, sillä melonta on niitä harvoja lajeja, joita voin miehen kanssa harrastaa kahden - muissa hän on liian ylivoimainen. Jopa tandem-pyöräily on jäänyt...
Ilma oli upea, mutta onneksi tajusimme meloa vain reilun tunnin. Vaikka kuinka yritin vahtia tekniikkaa, heräsin yöllä särkevien käsivarsien vuoksi. Olin tehnyt töitä liian paljon käsillä ja liian vähän selkälihaksilla! Tosin syynä voi olla myös nestevajaus, sillä särky johtui selvästi maitohapoista. Aamun sauvakävelylenkki oli sekin vielä aika tuskaa käsille, mutta iltapäivällä särky alkoi jo sulaa.
Maalla luonto oli viikossa taas ehtinyt melkein peittää kaikki ihmisen tekemät jäljet. Ajoin hieman nurmikkoja, mutta en jaksanut ryhtyä siivoamaan marjapensaiden välejä. Yrttimaa oli säilynyt melko puhtaana rikkaruohoista katteen alla, ja etenkin kirvelit olivat myös kasvaneet. Istutin vielä kaksi ruukkutomaattia ja yhden ruokakaupasta löytyneen ruukkuchilin. Alan ilmeisesti höpsähtää lopullisesti, sillä menomatkalla maalle ostin jopa kasvuturvetta ja lannoitepönikän. Kuvittelenko todellani saavani jotain satoa?
Minkäänlaisista sienistä (kääpiä lukuun ottamatta) ei ole normaaleilla reiteillä mitään havaintoa, mutta se ei nyt haittaa. Töitä on vielä pari viikkoa, joten selviän juuri ja juuri pakollisista piha- ja parvekehommista. Maltoin jopa jättää kirjakauppaan pari esille nostettua sienikirjaa, sillä ne oli tarkoitettu selvästi aloittelijoille. Seuraavaksi haluan ostaa biologeilla näkemäni kunnon tiiliskiven, jossa on aivan toinen määrä lajeja ja etenkin taustatietoja esiintymispaikoista kuin yhdessäkään suuren yleisön kirjassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti