Pyörän ulkoilutusta Ahtialassa

Aamulla ajattelin, että pitäisi töiden jälkeen mennä treenaamaan vähän jumiutuneita selkälihaksia vetreämmäksi kuntosalille. Mutta sää päätti toisin: ei tällaisena kesäpäivänä voi muuta kuin mennä ulos.

Pääsin liikkeelle joskus puoli viiden maissa, siis pahimpaan ruuhka-aikaan. Ei se onneksi haittaa kuin niin, että ylipäänsä pääsee pois täältä keskustasta. Ajoinkin Lahdenkatua ensin pohjoiseen ja kaarsin sieltä Saimaankatua pitkin Kannaksenkadun kohdalle ja siti pitkin taas Möysään ja kohti itää eli vastatuulta.

Lenkillä aiemmin päivällä käynyt aviomies varoitteli, että Nastolan suunnalla oli pätkä väylää kaivettu auki. Toki siitä olisi päässyt taluttamalla ohi, mutta valitsin kuitenkin mieluummin Ahtialantien. Menomatkalla valitsin omakotialueen läpi kulkevan Vanhan Ahtialantien, takaisin palasin hieman suorempaa tietä pitkin.

Iltapäivälenkkini oli kovin maltillinen, yhteen suuntaan noin kymmenen kilometriä. Suurimman osan matkasta ajoin hyvin rauhallisesti, joissain kohdissa vähän kiristin. Haistelin kevään tuoksuja, ihailin kukkivia puita ja pientareita.

Kotiin kaarsin taas hieman keskustan pohjoispuolelta, sillä Aleksanterinkadulla tai Vapaudenkadulla on tällä hetkellä lähes mahdoton ajaa pyörällä (ja kai autollakin) toriparkin ja muiden työmaiden takia.

Kuvauskohteet ovat tällä kertaa lenkin päätepisteistä. Ahtialassa otin kuvat vapaapalokunnan talon kohdalta, jossa myös vanha rautatie on lähimpänä maantietä. Keskustassa huomasin läheisen Koulupuiston kukkameren vasta tänään, en ilmeisesti ole mennyt siitä silmät auki ohi viime päivinä.