sunnuntaina, marraskuuta 28, 2010

Talvisia sieniherkkuja

Kuivakaapissani on kokonainen rivistö kuivattujen sienten purkkeja ja muovipusseja. Pakastimessakin on jotain, mutta jostain syystä juuri kuivatut herkut inspiroivat ruuanlaittoon tällaisina kylminä pakkaspäivinä. Kesän sienireissut tuntuvat olevan kovin kaukana takanapäin, mutta kun kuivien sienten päälle kaataa kiehuvaa vettä, nousee kulhosta huumaava tuoksu. Etenkin herkkutatit ovat lähes päihdyttävän hyväntuoksuisia.

Lueskelin loppuviikosta jouluun valmistautuvia ruokalehtiä ja -sivustoja, mutta tämän viikonlopun sieniruuan kaivoin kuitenkin lähinnä muistista. Tarkistin mainiosta Vaskiratsastajan sienisalaatti -kirjasta herkkutatti-juliennen reseptin, jota päätin hieman muunnella. Kysehän on siis ihanasta herkkutatti-valkosipuli-smetana-persilja-muhennoksesta, joka laitetaan pieniin kuppeihin ja juustoraastetta päälle, sen jälkeen haudutellaan uunissa. Mutta minä lisäsin herkkuun vielä voitaikinakannen, koska olin tekemässä pääruokaa. Tuli kyllä aivan uskomattoman hyvä ja täyttävä annos, jonka kanssa tarjoilin vielä tämän talven ensimmäisen rosollin. Rosolli on muuten yksi niistä jouluruuista, jota voin syödä viikkokausia joka päivä kyllästymättä. Toinen on omatekoinen lanttulaatikko.

Tämän pakkasviikonvaihteen liikunnat ovat olleet aika maltillisia. Lauantaina kävin yhdeksän kilometrin hiihtolenkillä, tänään kävelin pari kertaa kaupungilla. Aamukävely suuntautui kotoa järvenrantaan ja urheilukeskukseen tarkastamaan jää- ja latutilannetta. Vesijärvessä on jonkinlainen jääkansi, mutta tuskin missään vielä kantava. Urheilukeskuksessa taas on ihan huippuluokan ladut, joita varten myös lumitykit sylkivät pakkasilmaan uutta tekolunta.

Iltapäivän kävelyn tein kaupungin toiselle laidalle, katsomaan Muotoiluinstituutin opiskelijoiden myyjäisiä, joista palasin kotiin Taidemuseon ja Galleria Nuovon kautta. Muotsikassa oli tarjolla sekä kauniita että kekseliäitä esineitä, osa tietenkin enemmän tai vähemmän turhia. Tuntui kuitenkin hyvältä ostaa edes jotain pientä ihmisiltä, joiden tarkoitus on elää jatkossa tekemällä mahdollisimman kestävää designia. Taidemuseossa on tarjolla pienoisgrafiikan näyttely Miniprint, josta ehkä odotin hieman enemmän, mutta näyttely oli kyllä hyvin ripustettu. Ja Nuovossa näin vielä Outi Kirveen upeita puupiirroksia, joista ihastuin etenkin matkalaukkuaiheisiin töihin.

Aika kulturelli - ja henkisesti virkistävä - iltapäivä siis. Siinä ohessa tuli käveltyä muutama kilometri.

2 kommenttia:

maiju kirjoitti...

Heissan, olen lukenut sivujasi jo edellissyksystä, sienet inspriroivat minua valtavasti. Mökkimme sijaitsee Kanta-Hämeessä Lopella. Aivan mökin pihan ympäriltä löytyy kanttarelleja, mustia torvisieniä, tatteja ja kangasrouskuja aivan valtavat määrät. Viime syksynä innostuin Herkkutatteista aivan täysin, niitä kun oppi löytämään, niitähän tuli. Opin kuivattamaan toukkaisina ja lopulta ilman. Kaappini pursuavat myös kuivatetuista sienistä. Ainoa ongelma on että minä olen perheessäni sientensyöjä, mies ja poika eivät välitä. Mutta kaksi vanhinta tytärtä vävyineen kyllä sitäkin enemmän, no Jouluksi laitan sienisalaattia sekä olen säilönnyt kangasrouskuja etikkaliemeen, joka on aivan taivaallista. Hyvää Joulun Odotusta sinulle.

Ina Ruokolainen kirjoitti...

Hei Maiju, kiva kuulla sinusta. Käynpä katsomassa myös sinun blogiasi, kun viikonloppuna taas ehdin näihin puuhiin.
Kuivatus on aivan ihana sienten säilöntätapa, vahvistaa makuja ja on ekologinen. Suolasienet ovat myös ihania, mutta minä kellarin puutteessa kyllä pakastan ne, laitan vain vähän suolaa rakenteen vuoksi.
Meilläkin on perheessä - tai osittain jo kotoa muuttaneena - toinen lapsi, joka ei sieniä syö. Mutta mies ja toinen tytär kyllä arvostavat herkkuja.