Mäyräkoiralla ja minulla ei ole aina samat ajatukset sienestyksestä. Etenkin hyvässä suppilovahveropaikassa se ehtii kietoa hihnansa parin kolmen puun tai näreen ympärille rempoessaan turhautuneena eteenpäin. Tämänpäiväisellä retkellä Tiirismaan maastoissa onneksi tuli vastaan hyvä mustikkapaikka, jonka vieressä kasvoi sekä suppiksia että rouskuja.
Saalis: suppilovahveroita, kangas-, haapa-, musta ja karvarouskuja, yksi mustavahakas ja yksi musta torvisieni. Ja runsaasti iltapäivän aurinkoa! Haperot jätin tällä kertaa metsään, samoin jo vähän huonoon kuntoon päässeet kehnäsienet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti