Hidas mutta liikuttava pääsiäinen

Olen hiihtänyt nyt jokaisena pääsiäisloman aamuna eli pitkäperjantaista alkaen. Koska pakkasta on ollut pääosin öisin ja lämpö on noussut aina päivällä suojan puolelle, olemme miehen kanssa lähteneet ladulle aikaisin aamulla, viimeistään seitsemältä. No, tänään vähän lipsui, sillä eilen illalla meni myöhään Kärsimystien esitystä seuratessa Lahden kaduilla. Mutta tänäänkin hiihto oli ohi jo aamuyhdeksän maissa, kun useimmat muut hiihtäjät alkoivat vasta kömpiä laduille.

Hiihtäminen keväthangilla on parhaimmillaan luistavaa ja meditatiivista, pahimmillaan rämpimistä ja roskien varomista. Tänään en oikein osannut päättää, kumpaa. Hollolan Heinsuon latuja ei ollut ajettu, joten neulaset ja jalanjäljet häiritsivät välillä pahastikin. Toisaalta aamu oli kaunis, ja tässä vaiheessa kautta oma kunto kestää vähän kurjempaakin latua. Hiihdin ajatuksissani jopa harhaan, kunnes havahduin tuntemattoman alikulun kohdalla. Onneksi oli kaksisuuntainen latu, joten palasin vain takaisin etsimään oikeaa risteystä.

Parina edellisenä aamuna olemme ajaneet Heinolan Vierumäelle, jossa ladut ovat näin lopputalvestakin unelmakunnossa. Molemmilla kerroilla on käynyt niin, että olen hupsahtanut  ylimääräiselle lenkille huomaamatta ajan kulua tai jo hiihtämiäni kilometrejä. Se on ollut mahdollista, sillä meillä ei ole ollut mikään kiire takaisin. Tyttäret ovat ystävällisesti jääneet kotiin koirien kanssa eikä töihinkään ole ollut kiire.

Toinen syy on tietenkin mainitsemani upea keli yhdistettynä hyvin hoidettuihin latuihin, kolmas hiihtäjän kevätkunto. Syksyn ensimmäiset hiihdot ovat väkisin aina jonkinlaista totuttelua samalla tavalla kuin kevään ensi pyöräilyt tai kesän ensimmäiset melontaretket. Muutaman kuukauden levänneet lihakset eivät herää ihan kivutta, vaikka viereistä lihasta olisikin rääkätty ja kunto olisi muuten kohdallaan. Mutta loppukaudesta meno on rentoa ja reipasta, vaikka olisi vähän huonompikin päivä.

Tortas de aceite -leipurit työssään.

Reippaista aamuista huolimatta (tai ehkä niiden vuoksi) tänä pääsiäisenä on väsyttänyt aivan valtavasti. Olen laittanut ja syönyt ruokaa kohtuudella ja nauttinut viiniä vain vähän, mutta silti lounaan tai päivällisen jälkeen on ollut aivan mahdoton pysyä hereillä. Nytkin taistelen sinnikkäästi unta vastaan, sillä haluan pysyä hereillä iltaseitsemältä alkavan Hercule Poirot -elokuvan ajan. Sen jälkeen voikin mennä ihan hyvin nukkumaan, sillä vielä huomenaamulla aiomme hiihtää. Tiistaina ilo sitten loppuu. Töiden takia laduille ei ehdi aamupakkasilla, eikä auringonpaisteen pehmittämille väylille huvita lähteä enää illalla.

Kylmät alkuruoat

Lämpimät ruoat

Tarjosimme tänään lounaan kahdelle tyttärelle ja toisen puolisolle, äidilleni ja anopilleni; meitä oli siis pöydässä seitsemän. Olin aiemmin viikolla paistanut täytetyt lammasjauhelihakääryleet ja kasvispihvit, pannut siman käymään, suolannut graavilohen ja maustanut lohi-cevichen. Puolison ja tyttären kanssa urakoimme pitkäperjantaina tortas de aceite -keksejä, joiden maku sopii loistavasti juustojen kanssa.

Jälkiruokapasha

Eilen mies valmisti pashan ja minä katoin ruokapöytään astiat. Tälle aamupäivälle minulle jäivät perunoiden kuoriminen, lämpimien vihannesten valmistelu sekä sieni- ja hollandaisekastikkeen teko, tyttärelle salaatti ja pashan koristelu. Ja sitten piti tietysti valikoida sopivia tarjoiluastioita, nostaa esille sienisäilykkeitä ja juustoja, hakea juomia kylmästä ja kaikenlaista muuta. Aika hyvin ehdimme valmiiksi kello yhdeksi, kun isoäidit tulivat täsmällisesti paikalle.

Kärsimystien viimeinen kuva.

Pääsiäisemme ohjelmaan ei ole kuulunut yhtään vierailua eikä mitään muuta erikoista kuin tuo eilisiltainen Kärsimystie-näytelmä. Silti en ole ehtinyt lukea edes niitä harvoja lehtiä, jotka pyhäaikaan ilmestyvät, kirjoista puhumattakaan. Olen toki seurustellut kylässä olevien tyttärien kanssa ja käynyt monta kertaa päivässä koiriemme kanssa - noin viisi minuuttia kerrallaan. Niiden vanhuudenväsynyt askel on sopinut oikein hyvin kevätväsyneeseen kulkuvauhtiini. Aamuhiihtämisten ja ruoanlaiton lisäksi en tunnu jaksavan nyt mitään. No, huomisen jälkeen on pakko. Toivottavasti neljän päivän tauko on siinä vaiheessa tehnyt tehtävänsä.