Uusvanha ompeluharrastus

Olen joskus ollut ahkera ompelija. Valmistin itse jopa omat talvitakit ja lasten toppapuvut, kevyemmistä vaatteista puhumattakaan. Jossain vaiheessa hurahdin myös tilkkutöihin, joita jakelin paljon lahjaksikin.

Ompelu jäi melkein kokonaan, kun selkä ja olkapäät alkoivat oireilla töiden eli kirjoittamisen takia. Toinen syy oli ompelukoneen sijoituspaikka maalla. Viime vuosina olemme olleet siellä niin vähän, etten ole ehtinyt kuin joskus korjata joitain vaatteita.

Muutama viikko sitten sain tyttären puolisolta ompelukoneen, jota hän ei käytä. Huollatin muutaman kymmenen vuoden ikäisen Singerin ja perustin ompelupisteen pöydälle, jonka tytär jätti taakseen muutettuaan omaan kotiin. Ensimmäiset ompelutyöt ovat olleet sopivasti suoraa saumaa: lautasliinojen ja pöytäliinan päärmäämistä.

En suunnittele mitään suuria ompeluprojekteja, mutta iloitsen lähellä olevasta koneesta. Kuvan afrikkalainen pöytäliinakangas on lojunut varastoissani maalla varmaankin toistakymmentä vuotta, nyt sain sen käyttöön. Lautasliinakankaita olen myös kerännyt vuosikausia, sillä en enää käytä ollenkaan paperiserviettejä.

Värikkäät servietit ompelin kaitaliinoista, jotka ystävä toi minulle Australiasta; kuviot ovat aboriginaalien suunnittelemia. Sopivaa pöytää kaitaliinoille ei ollut, mutta näin sain kauniit kankaat käyttöön.