Talven paras jäähiihto

Tässä vaiheessa vuotta moni jo toivoo kevättä, johon ei kuulu lunta. Puoliso ja minä yritämme sen sijaan ottaa kaiken irti kevättalven iloista. Paras niistä on hankikanto.

Sääennusteiden mukaan täksi aamuksi oli luvassa vain aste pari pakkasta, joten lähdimme liikkeelle ajoissa. Olimme suksinemme jäällä jo kahdeksalta, kun pilkkijöitä alkoi vasta tulla asemapaikoilleen. Ensimmäiset parikymmentä minuuttia hiihdimme anoppilan rannan tuntumassa mäyräkoiran kanssa, jotta se saisi rakastamaansa liikuntaa. Kun kolmetoistavuotiaan juoksuvauhti hyytyi, veimme sen sisään hoitoon ja jatkoimme kahdestaan hiihtoa kohti pohjoista.

Reilun tunnin hiihtolenkin aikana ehti olla harmaata ja pilvistä, paistaa aurinko, sataa lunta ja tuulikin yltyä. Jäällä oleva lumipeite pysyi kuitenkin koko ajan aivan loistavassa kunnossa. Lunta on jäljellä enää aika ohut kerros, mutta se on juuri sopivan rapeaa. On kiinni vain hiihtäjän taidoista ja tekniikasta, kuinka kovaa pääsee. No, tulomatkalla vastatuuli vähän häiritsi, mutta sekään ei onneksi ollut samanlainen kuin noin viikko sitten. Aivan ihana päivän aloitus!

Taivaallinen palsternakka-herkkutattirisotto

Alkuvuodesta söin uskomattoman hyvää maa-artisokka-herkkutattirisottoa Helsingin Lasipalatsin ravintolassa. Jo tuolloin mietin, että palsternakka saattaisi toimia maa-artisokan sijasta. Ostan palsternakkoja aika usein torilta luottoviljelijältä, joten sikäli raaka-aine on tuttu. Ja kun eilen vihanneslaatikossa oli tallella yksi pullea juures ja jääkaapissa palanen Roomasta tuotua parmesaania, ryhdyin toimeen.

Ainekset olivat suunnilleen nämä: oliiviöljyä, yksi iso palsternakka, yksi iso sipuli, kaksi desiä risottoriisiä, n. litra kasvislientä, loraus valkoviinietikkaa, desilitra kuivattuja herkkutatteja + 2 desiä kuumaa vettä, mustapippuria, parmesaaniraastetta (kermapurkillisen pohjat) ja rucolaa.

Kuutioin palsternakan ja silppusin sipulin, paistoin nopeasti öljyssä. Lisäsin riisin ja annoin sen imeä rasvaa sisäänsä, lisäsin noin kolmanneksen kasvisliemestä. Hauduttelin ja lisäsin noin kymmenen minuutin kuluttua toisen kolmanneksen lientä, hauduttelin, tein saman kolmannen kerran. Neljännellä lisäyskierroksella lisäsin varovasti viinietikkaa, mustapippuria ja liotetut herkkutatit liemineen. Viimeistään tässä vaiheessa keittiöön tulvahti uskomattoman herkullinen tuoksu (vielä parempi olisi tullut oikeasta viinistä, mutta sitä ei nyt ollut). Hulautinpa sekaan vielä yhden kermapurkillisen pohjankin, ehkä puoli desiä.

Kun risotto oli sakeaa, tarkistin vielä maun enkä lisännyt suolaa, sillä sekaanhan oli tulossa vielä vahvaa parmesaaniraastetta. Oheisessa kuvassa se on risoton päällä, mutta oikeaoppisesti kyllä kuuluu sekoittaa joukkoon. Ja rucolaa kävin ostamassa ihan varta vasten kaupasta, vaikka tarkoitus olikin tehdä ruoka kaapin antimista. Hieman kitkerä salaatti- tai yrttivihannes tuo juuri sopivaa terävyyttä muuten pehmeään risottoon. Eilen onnistuin löytämään suomalaista villirucolaa ihan lähikaupasta.
 
Alkukesästä olen ajatellut vihdoin kokeilla voikukanlehtiä rucolan sijasta. Sen verran on kokemusta voikukan mausta salaattina, että uskoisin sen toimivan carpacciossa, pizzassa tai risoton lisäkkeenä oikein hyvin. Salaattivihanneksena voikukka on minun makuuni turhan kitkerä silloinkin, kun se on oikeaoppisesti kerätty nuorena ja peittämällä estetty muuttumasta tummanvihreäksi. Voikukkavoi sen sijaan on ihanaa, sen muistan jostain vuosien takaa.

Vastaus ehkä tähän mennessä heränneeseen kysymykseen: kyllä, palsternakka sopii risottoon oikein hyvin! Itse asiassa ruoasta tuli taivaallisen hyvää. Mutta nyt puoliso jo kerää hiihtovarusteita, joten minäkin lähden valmistautumaan päivän hiihtolenkkiin.

Aikainen hiihtäjä hankikannon löytää...

Kovin moni tuttava intoilee jo keväästä ja näkee sen merkkeinä tippuvat räystäät ja kuraiset kadut. Samaan aikaan toisaalla kehittyy tällä hetkellä aivan upeita hankikantokelejä. Edellytys on siis ensin suojasää ja sen perään aurinkoinen pakkaskeli, joka sekä kuivaa että kovettaa hangen pinnan.

Avasimme tämän sunnuntaiaamun Vesijärven jäällä, jossa kahdeksan maissa olimme lähes ensimmäisenä liikkeellä. Aika pian sen jälkeen toki näimme muitakin hiihtäjiä ja etenkin pilkkijöitä. Aurinko helotti niin täysillä kuin voi, ja hangen pinta oli täysin kantava. Toki se oli monesta kohtaa myös rikki menneiden suojasäiden ja kävelijöiden jäljiltä.

Mutta varsin hyvin pystyimme kiitämään rapealla pinnalla Jalka- rannasta Enon- saaren ympäri ja takaisin. Mennessä oli tuuli vastainen ja tullessa palkinnoksi ihana myötätuuli - näinhän hiihtosuunta aina kannattaisi valita, ettei hiihtäjä uuvu. Tullessa näimme yhden leijan kanssa surffaavan lautailijankin.

Kuluneen viikon aikana olemme kokeneet talven parhaita (ja myös pahimpia) hiihtokelejä niin suojassa kuin pakkasessakin. Niitä olemme käyneet hakemassa Vierumäeltä Suomen urheiluopiston laduilta, sillä näin Salpausselän kisojen aikaan on turha lähteä Lahden laduille. Urheilukeskuksessa pääsevät vain tosikilpailijat ja muualle kaupunkiin eivät juuri latukoneet ehdi.

Vierumäellä latuja hoidetaan hyvin, ja eilen siellä järjestettiin jopa rautatieläisten pohjoismaiset mestaruuskisat. Toissapäivänä taas tapasin hotelli-ravintolan ovella Justyna Kowalczykin, joten todella kovatkin maailman huiput majoittuvat ja harjoittelevat siellä Salpausselän kisojen aikaan.

Latukoneen jäljissä hiihtäessä tosin pitäisi aina muistaa olla varovainen. Laskin eilen rempseästi alas yhden mäen, josta olen mennyt satoja kertoja - ja kaaduin. En ottanut huomioon sitä, että latukoneen möyhimä latu voi olla tosi pehmeä ja viettävä. Pyllähdin sen verran tömäkästi, että nyt on häntäluu kipeä. Eihän sille mitään voi tehdä muuta kuin yrittää välttää uusia kolhuja. Tänään jäällä kyllä huomasin, ettei potku oikein millään tahtonut lähteä tarpeeksi alhaalta selästä. Kipu tekee varovaiseksi.

Mustikoita ja muuta hyvää pakastimesta

Olen joulun jälkeen tyhjentänyt ahkerasti pakastinta. Suurin osa sisällöstä on marjoja ja sieniä, jonkin verran säilön myös suurina satseina tekemiäni herkkuruokia kuten kaalikääryleitä ja maksapasteijaa. Tänään otin käyttöön juures-lammaspadan, jota olin haudutellut kerralla vähän enemmän. Se sai seurakseen proosallisesti tyttären muuttokuormassa tulleet lohkoperunat. Salaatin kanssa aineksista syntyi ihan kunnon lounas, ei voi valittaa.

Mustikoita olen viime aikoina käyttänyt ahkerasti osana nopeita marjapirtelöitä, joita surauttelen ihan vain itselleni niinä päivinä, kun iltapäivällä väsyttää ja alkaa todella tehdä mieli makeaa. Pirtelöön tulee yleensä maustamatonta jogurttia ja banaania, joskus myös mustikkaa happamampia marjoja kuten punaherukoita ja tyrnimarjoja. Jos haluan ruokaisamman vaihtoehdon, lisään vielä Vääksyn Myllyn höyrytettyhä kaurahiutaleita. Sokeria tai hunajaa lisään aivan lopuksi vain juuri sen verran, ettei suupieliä kiristä.

Tänään päätin kuitenkin palkita tyttären muuttohommissa raataneet perheenjäsenet leipomalla mustikkakukon. Idean aivan ensimmäiseen rukiiseen kukkooni sain helmikuun alun ravintolapäivänä, jolloin söin sellaista Lahden Asemapäällikön talossa nuorten muotoilijoiden kahvilassa.

Sen jälkeen etsin reseptin netistä ja kokeilin leipomista itse. Muotoa en ole saanut kohdalleen kahdesti yrittämällä, sillä ruistaikinani murenee, eikä kakku nouse. Mutta maku, se on aivan ensiluokkainen! Mustikka ja ruis on taivaallinen yhdistelmä, ehkä jopa yhtä hyvä kuin ruis ja puolukka. Merkitystä on varmaan silläkin, että käytän Vääksyn Myllyn hyviä ruisjauhoja. Oheen kuuluu tietenkin ehdottomasti vaniljakastike.

Enhän tiedä, millä reseptillä muotoilijat olivat oman kukkonsa leiponeet, joten ehkä vielä kokeilen muitakin kukko-ohjeita. Minun valitsemani Savon Sanomien resepti saattaa sopia paremmin juuri pieniin leivonnaisiin eli rättäniin, joiden mukaan mitatkin ovat. Minä tein kaksinkertaisen annoksen, jolla syntyi normaalin kakkuvuoan kokoinen kukko.

(Kisakylän kuvan otin eilen ennen tämän päivän lumisadetta.)

Koko päivän jatkunut lumisade on nyt lakannut, joten huomenna on mukava taas mennä hiihtämään. Tänään kävin työpäivän päälle kuntosalilla ja katselin, kuinka torilla yritettiin kovasti nostaa tunnelmaa viikonlopun Salpausselän kisojen alla. Kisakylä on aivan hauska idea, samoin sen iltatapahtumat rusettiluistelusta pieniin hyppyrimäkiin ja lumikouruihin. Toivottavasti sinne eksyy myös väkeä, kunhan viikko vanhenee.

Oikea talvi

Viime viikkoina olen voinut vain iloita suomalai- sittain kunnon talvista, jotka olemme saaneet takaisin. Pari viikkoa sitten koin nimittäin talven sinne sopimattomassa paikassa, Roomassa. Osuimme pienen italian kielen opintoryhmän kanssa ikuiseen kaupunkiin juuri silloin, kun sinne ennustettiin talven toista lumimyrskyä.

Ihan myrskyä ei tullut, mutta jo ne muutamat sentit lunta saivat kaupungin tehok- kaasti sekaisin. Museot, virastot ja koulut oli pantu kiinni ja julkista liikennettä karsittu. Onneksi myös yksityisautoilua oli rajoitettu ketjupakolla, joten ei tarvinnut pelätä kesärenkailla urheilevia kuskeja.

Kurjinta suomalaiselle oli se, että usean sentin lumi muuttui nopeasti sohjoksi, joka oli kivillä liukasta ja kasteli kulkuväylät ja kengät nopeasti. Mukana ei tietenkään ollut kumisaappaita, jotka olisivat olleet ne parhaat jalkineet. Mutta toisaalta suomalaisella mielenlaadulla ei pelottanut kulkea kaupungilla, jossa oli hämmästyttävän väljää. Moni oli jäänyt kotiin.

Rooman jälkeen iski tietenkin flunssa, jota piti parannella muutama päivä. Onneksi selvisin nuhalla ilman kuumetta, joten uskalsin heti toivuttuani nousta taas suksille. Ja hyviä kelejä onkin riittänyt! Muutama aste pakkasta ja upeat ladut, uskomattoman ihanaa.

Viikon sisään olen ehtinyt hiihtää viisi kertaa, kerralla 7-15 kilometriä. Hiihtolomaa ei ole, joten kaikki lenkit olen tehnyt työpäivän alle tai päälle. Pari kertaa olemme käyneet lapioimassa anopin pihakäytävät lumesta ja nyt viikonloppuna lisäksi purkaneet tyttären muuttokuormia hänen uuteen asuntoonsa.

Eilen illalla oli aika kuivaksi puristettu olo, ja tänä aamuna huomasin saaneeni toisen pohkeen aivan jumiin.

Kun puolisokin oli tänä aamuna nuhainen, jätimme ulkourheilut väliin lukuun ottamatta muutamaa pikku lenkkiä koirien kanssa. Sen verran käytin kuitenkin aurinkoista pakkaspäivää hyödyksi, että pistin lakanat vaihtoon ja petivaatteet pariksi tunniksi ulos tuulettumaan. Talven hyviä puolia sekin!

Auringonlasku ja kuutamo

Eilisellä hiihto- lenkillä oli ihana havaita, miten päivä on jo piden-tynyt.

Kun aurinko alkoi laskea vähän ennen viittä, maisema oli aivan uskomattoman kaunis. Hiihto-olosuhteet muuttuivat samaan aikaan oleellisesti, sillä pakkanen oli muutenkin kiristymässä, ja ladulta katosi hetkessä luisto.

Pikkuisen ehdin palellakin, sillä olin pukeutunut kotimittarissa lähtöhetkellä olleen -2,5 asteen mukaan. Kotiin palatessa oli jo -8,9. Ei muutos sentään tunnin hiihdon aikana tapahtunut, kävimme myös lapioimassa anopin pihasta käytäviä puhtaiksi lumesta. Ja siinä vaiheessa minulla oli jo tikkitakki harteilla.

Lisäbonuksena saimme ihailla taivaalla mollottavaa täysikuuta, joka joissain kohdin melkein häikäisi. Anopppilan pihassa se tosin piiloutui osittain omenapuun oksien taakse.

Kännykkäkameralla on oikeastaan aivan turha tavoitella näiden luonnonilmiöiden tallennusta, sen verran kalpealta näyttää iltarusko ja laimealta kuun kumotus. Julkaistaan nyt kuitenkin muistona tavallisesta hiihtolenkistä, josta tuli vähän tavallista elämyksellisempi.

Ravintolapäivä ja design sopivat yhteen

Eilen pääsin ensi kertaa osallistumaan ravintolapäivään, tälläkin kertaa tosin vain syöjänä. Lahdessa on aiemminkin ollut joitain yksittäisiä pop up -ruokapaikkoja, mutta eilen päivä sai lisänostetta Designpääkaupunkiviikonlopusta - ainakin minun silmissäni. Järjestin kävelykierroksen sen mukaan, missä näytti olevan kiinnostavinta tarjoilua ja katsottavaa.

Aloitin kierroksen Asemapäällikön talosta, jossa on avoimet ovet ja kahvilakin vielä tänään. Sen tarjoilu käsitti fiksusti suolaisia piirakoita ja salaattia, kahvia ja upeita kakkuja. Koska mennessäni yhdentoista maissa oli jo lähes lounasaika, valitsin mustatorvisienipiirakan ja salaatin ja jälkiruoaksi mustikkakukkoa, vaniljakastiketta ja kahvia. Aivan uskomattoman hyvä kokonaisuus eikä maksanut yhteensä kuin kuusi euroa! Ymmärrän idean myydä leivonnaisia edullisesti, mutta olisivat käsityöläiset voineet pikkuisen enemmän aivan ammattilaistason ruoistaan velottaa. Aamun Etelä-Suomen Sanomien mukaan kun kakut olivat loppuneet jo puolenpäivän aikaan, enkä yhtään ihmettele.

Asemapäälliköntalon muotoilijoille oli tietenkin pääasia esitellä työtilojensa lisäksi tuotteitaan. Nuoret muotoilijat ovatkin tehneet kiinnostavia tuotteita kestävän kehityksen ajatuksella. Minulla ei tällä kertaa ollut mitään tarvetta eikä rahaakaan ostaa mitään, mutta onneksi muutama muu kävijä näytti käyvän neuvotteluja sekä koruista että vaatteista ja muista tekstiileistä.

Seuraava etappini oli Lahden Muotohuoltamo, jossa olisi näyttelyn ohessa ollut mahdollisuus juoda kahvit muffineiden tai muodikkaammin cup cakeien kanssa. Olin kuitenkin vielä niin täynnä, että kakut saivat nyt jäädä. Latu-näyttely on ihan mielenkiintoinen näkökulma teolliseen muotoiluun, siellä voi haastaa itseään pohtimalla mm. pakkauspahvin monia käyttötapoja. Suosittelen piipahdusta tänään (klo 14 asti), jos vaikka äänestysmatkalla kaipaa kahvia ja presidentinvaalitaistelun ohessa muuta ajateltavaa.

Olin itse asiassa ajatellut käydä erikseen kahvilla Autiotalo-vintage- kaupassa, mutta mukaan tarttunut seura halusi toisin. Hieman harmi, sillä Autiotalossa olisi päässyt seuraamaan myös kierrätystyöpajan toimintaa. Piipahdimme kuitenkin iam designin pikkuruisessa studiossa Vesijärvenkadulla, jossa saimme erittäin mielenkiintoisten toimistohuonekalujen pikaesittelyn. Seuraava etappi oli Lahden värit -valokuvaprojektia esitellyt Studio Salokannel & Toivonen.

Ja sitten sokerina pohjalla Rauhankadun sisäpihalla sijaitseva korutaiteilijoiden pop up -kauppa, jossa olin piipahtanut jo perjantaina pikku ostoksilla ennen tanssituntia. Myös tässä tunnelmallisessa tilassa olisi ollut tarjoilua. Seura yritti houkutella vielä Lahden Satamaan, mutta lähdin kuitenkin ruokaostoksille hankkimaan simpukoita ja lampaanlihaa tämän viikonlopun tarpeiksi.

Ravintolapäivä jäi kierroksellani sittenkin kakkoseksi, mutta hyvä kun tuli korkattua. Designpääkaupunkiviikonloppu jatkuu vielä osassa kohteissa tänään, joten kannattaa tutustua ohjelmaan, jos tosiaan etsii lisäkohdetta äänestyspiipahduksen oheen. Lahden kohteet löytyvät sivulta 27 alkaen.

Laitanpa tähän vielä kuvan jalkineista, joilla pakkaskierrokseni -25 asteessa tein. Kasvoissa ja sormissa välillä pisteli, mutta varpaat olivat kuin sisällä. Huopikkaat myös herättävät keskustelua, yleensä positiivista. Etenkin muotoiluporukoissa käytettävyys ymmärretään hyvin, eikä huopatossujen estetiikkaakaan enää vierasteta.