Liikunta jos jokin helpottaa ahdistuksen kanssa elämistä. Viime viikolla oli onni päästä tanssitunnille kaksi kertaa, mikä näkyi heti tuloksissa. Venytellessä huomasi, että kroppa mukautuu jälkimmäisellä kerralla paljon paremmin kuin viikon tauon jälkeen. Jopa harjoittelemamme koreografia tuntui menevän harppauksilla eteenpäin.
Iloisin olen kuitenkin siitä, että tänä viikonloppuna vielä pääsee hiihtämään. Tiedän, moni odottaa jo kevättä ja vihaa näitä "takatalvia" (mistä ei todellakaan ole vielä kysymys maaliskuun lopussa, jos lämpötila menee miinukselle tai sataa lunta), mutta puolisolle ja minulle tällaiset kevätaamujen pakkashiihdot ovat luksusta.
Ajoimme Vierumäelle, jossa latukone ajoi pariin kertaan vastaan ja höyläsi meille aivan upeaa väylää. Oli siellä muitakin nauttimassa luistavasta ladusta ja pilvien takaa paljastuvasta auringosta. Pääsin jopa jonkinlaiseen flow-tilaan, sillä reilun kymmenen kilometrin hiihdon jälkeen lähdin vielä ihan huomaamatta kolmannelle kierrokselle.
Kroppa on nyt niin hyvin muokattu ja väsytetty, että jumitan tässä koneen ääressä mahdollisimman vähän. Pääkopassa kuitenkin tapahtuu kaikenlaista. Vielä eilen illalla kirjoitin aika vihaisen
mielipiteen Lahden taidekoulutuksen leikkauksista Verkkomaisteri-blogiini. Nyt yritän olla ärsyyntymättä mistään itseäni suuremmasta ja kerään voimia ensi viikkoa varten. Emmeköhän huomenaamullakin lähde hiihtämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti