Leivon aika usein itse rieskaa, vatruskoita tai sämpylöitä. Upotan niihin kaikenlaista hyvää ruoantähdettä ja kuivakaapista löytyvää kuten keitettyjä perunoita, puuroa, riisiä, säilykkeiden maustettuja öljyjä, juuresraasteita, pähkinäpussin pohjia, siemeniä ja juustonkänttyjä.Vaikka maku olisi muuten ollut kohdallaan, etenkin hiivalla nostatetuissa sämpylöissä on mielestäni ollut usein liian vahva hiivan maku. Myös vatsani on oireillut.
Aika monta vuotta olen joulun alla leiponut limppuja, joihin tulee todella vähän hiivaa. Olen myös kokeillut italian opettajamme ohjeilla pizzataikinaa, joka myös nousee ihan hippusella hiivaa. Salaisuus on pitkä nostatusaika, mieluiten vuorokausi.
Vasta aivan muutama viikko sitten tajusin, että minähän voin tehdä saman asian sämpylätaikinan kanssa. Illalla viimeiseksi liotan sopivan lämpöiseen nesteeseen pienen hiivamäärän (puolet tai kolmannes ohjeissa annetusta määrästä) ja lisään sinne osan tarvittavasta jauhomäärästä ja siemenet, pähkinät ja/tai raasteet. Laitan kulhon peitettynä jääkaappiin tai viileälle parvekkeelle ja otan sen aamulla esille. Silloin taikina kuplii jo iloisesti.
Ennen leipomista alustan kylmään taikinaan sekaan loput jauhot, mahdollisen juustoraasteen ja öljyn ja laitan nousemaan lämpimään paikkaan. Hyvin nousee ja on valmista leivottavaksi jo puolen tunnin kuluttua. Sitten vain pyörittämään sämpylöitä.
Tämän päivän sämpylöissämme on veden, vehnäjauhojen ja hiivan lisäksi seesaminsiemeniä, porkkanaraastetta, pähkinäsekoituspussin muruja, goudajuustoraastetta, murskattua suppilovahveroa ja juustotäytteisistä paprikoista jäänyttä öljyä. Vielä parempi olisi tietenkin käyttää vähän terveellisempiä jauhoja, mutta tällä kertaa ei ollut muita kaapissa. Tuli oikein kuohkeita ja maukkaita sämpylöitä - eikä kupli vatsassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti