Saavutus: villasukat

Tavoittelemani muutoksen osana päätin ryhtyä kirjoittamaan ylös pieniä saavutuksia. Olenhan minä niitä aiemminkin esitellyt, hiihtolenkkejä ja ruokalajeja, mutta ne ovat jo rutiineja. Nyt yritän löytää jotain uutta.

Viime viikolla huomasin, että minulla on kerä villasukkalankaa. Aloitin uutisia katsoessa kutoa sukanvartta, vaikka tiesin, ettei lanka riittäisi. Kiirastorstaina näin käsityöliikkeen ikkunassa ihan samaa lankaa ja piipahdin ostamaan. Tarkistin netistä kantapään kavennukset ja sain ensimmäisen sukan valmiiksi perjantaina. Toisen päättelin tänään.

Pari on vähän epätasainen mutta kelpasi oikein hyvin kylässä olevalle tyttärelle. Kohta sukat lähtevät hänen mukanaan Helsinkiin.

Tyttären uudet sukat ja aina valmis mäyräkoira

Olen neulonut sukkia viimeksi joskus melkein parikym- mentä vuotta sitten, kun lapset olivat pieniä. Sen verran homma oli muistissa, ettei ohjetta tarvinnut tuijottaa koko ajan. Senkin tajusin, että minun kannattaa etsiä parempi ohje. Tämän kanssa eivät kantapään silmukat menneet millään tasan.

En tiedä, onko sukkien neulomisessa mitään järkeä, mutta hauskaa se ainakin on. Jos niska ei tästä pahemmin jumita, voin aina silloin tällöin tv:tä katsoessa neuloa. Ja nykyäänhän minä taas vähän katsonkin tv:tä, kun olen löytänyt sieltä jotain itselleni sopivaa. Mutta siitä toisella kertaa.