Sienestystä vanhusten tahtiin

Eilinen sienestys oli aikataulusyistä suunniteltava niin, että vanhat koiramme jaksavat taapertaa mukana. Ei ryteikköjä, mäkiä tai muita hankalia maastoja. Ajoin siis autolla maalle omalle pihalle.

Metsäinen tonttimme on aina ollut hyvä sienimäki, eikä se nytkään pettänyt. Tutuilta paikoilta ympäri tontin reunametsiä noukin kantarellit, joita alkaa olla jo varastot täynnä. Tuttu oli myös mustatorvisienten esiintymä, mutta eilinen sai silti haukkomaan henkeä: noin neliömetrin alueella kasvoi tiheinä mättäinä viitisen litraa hyvän kokoiseksi kasvaneita ja muutenkin aivan upeita torvia.

Kurkistin vielä tontin reunalla olevaan synkkään kuusik- koon, josta tällä kertaa löysin kolme upeaa herkkusientä, kaksi tapinherkkusientä ja yhden kuusenherkkusienen.


Kahden viikon kuluttua 15 vuotta täyttävän mopsin kanssa sujui muuten oikein hyvin, mutta muutaman kerran se jo ehti eksyä minusta. Kun näkö ja kuulo ovat lähes menneet, pitää emännän koko ajan tarkkailla, ettei koira lähde vaeltelemaan itsekseen.