Joskus vain väsyttää

Jouduin tänään ajamaan 150 kilometriä autoa, mikä on pikku juttu useimmille ihmisille. Minulle se on henkistä ja etenkin fyysistä kärsimystä. Selkää ja päätä särki aivan vietävästi, kun palasin työkeikalta kotiin.

Ilma oli upea, ja mieskin usutti lähtemään pyöräilemään töiden jälkeen. Harkitsin jo hetken, mutta sitten luovuin. Eilisellä 25 kilometrin pyörälenkillä havaitsin, että kipeä selkä on paljon vastatuulta ikävämpi vastus. Väsymys myös näkyy ja tuntuu pyörän hallinnassa.

Otin särkylääkkeen, kävelin edestakaisin kirjastoon viemään ja hakemaan kirjoja, tulin kotiin ja menin kylpyyn. Nyt on rento ja lähes kivuton olo. Toivottavasti yö sulattaa loput jumit.

Huomenna menen pyörällä tekemään haastattelua Ahtialaan n. kahdeksan kilometrin päähän. Illalla on vielä syksyn ensimmäinen tanssitunti. Täytyy vain muistaa pitää nestetasapainosta huolta koko päivän, etteivät krampit ja uupumus iske.

Väsymys ei läheskään aina ole hyvä syy jättää liikuntaa väliin, mutta tänään uskon tehneeni hyvän valinnan. Ainakin yritin kuunnella itseäni muiden sijasta. Huomenna on liikuntapäivä.


P.S. Kiinanruusu kukkii taas, lisää nuppujakin on aukemassa.