Työpäivän ja saunavuoron välissä oli tänään vajaan parin tunnin kolo, jonka käytin Lahden Tapanilan maastoissa mäyräkoiran kanssa. Lenkkipolkujen halkoma metsä Tapanilan hiihtomajan takana on sen verran helppo ja avoin, että koiravanhuskin vielä jaksaa kulkea mukana. Tallatussa maastossa ei tietenkään voi odottaa valtavia saaliita, mutta aina jotain löytyy.
Ensimmäinen havainto oli pieni herkkutatti, seuraava rypäs mustien torvisienten alkuja. Herkkutatteja tuli sen jälkeen vastaan enemmänkin, valitettavasti useimmat jo pehmeitä ja toukkaisia. Napsin mukaan myös pari litraa kantarelleja ja joitain hyväkuntoisia koivuhaperoita ja limanuljaskoja.
torstaina, elokuuta 02, 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti