Mustia torvisieniä ja ensimmäiset rouskut

Tuulinen päivä ei innostanut pyörälenkille, joten hain päivän liikunta-annoksen iltapäivällä kuntosalilta. Ulkoilemaan oli silti päästävä, ja tietysti metsään suojaan tuulelta.

Otin mukaan mäyräkoiran ja ajoin autolla (tunnustan) Tapanilaan, josta taas kerran pääsimme helpoille ja tasaisille lenkkipoluille. Eikä tarvinnut kuin vilkaista pikkuisen aivan pääväylältä sivuun, kun kohtasin mustat torvisienet. Niitä oli oikein armeija, satoja pieniä torvia terhakasti pystyssä. Koira tahtoi jo hermostua, kun kyykin ainakin kymmenen minuuttia yhdessä kohdassa.

Seuraava mukava kohtaaminen olikin urospuolinen mäyräkoira, jonka isäntä antoi koiransa hetken tehdä tuttavuutta. Yhdeksänvuotias poika ja 14-vuotias tyttö innostuivat jopa hieman juoksemaan.

Kohta olimmekin tutussa polkujen risteyksessä, jossa joka vuosi kasvaa kangasrouskuja. Ensimmäiset pikkulakit olivat nousseet. Keräsin vielä kymmenkunta pientä kantarellia sieltä täältä aluskasvillisuuden joukosta, minkä jälkeen iltalenkkimme oli valmis.

Kotona levittelin mustat torvisienet (noin pari litraa) kuivumaan ja esivalmistelin muut sienet jääkaappiin odottamaan jatkojalostusta.