Immilän myllyllä

Kotiseutupyöräilimme tänään puolison kanssa Nastolaan Immilän myllylle (ja takaisin), joka sijaitsee noin 27 kilometrin päässä meiltä. Vanhan vesimyllyn paikasta on ensimmäiset maininnat asiakirjoissa jo 1548, mutta nykyisten rakennelmien rakennusaikaa en pystynyt vierailun perusteella selvittämään. Joka tapauksessa perinnemylly ja koskimaisema ovat ehdottomasti vierailun arvoisia. Tänä kesänä tutustumaan pääsee vielä reilun viikon ajan eli 12.8. asti.

Myllärin tuvassa toimiva kahvila on pyöräilijän kannalta oikein mukava kohde. Leivonnaiset ovat tuoreita ja kahvin lisäksi saa mm. jäätelöä ja kylmiä juomia. Puodissa on tarjolla myös jonkin verran paikallisia matkamuistoja ja mm. Vääksyn myllyn jauhoja.

Tulimme paikalle parikymmentä minuuttia ennen kahvilan ja myllymuseon avaamista (12-18), mikä oli vain hyvä asia. Oli hetki aikaa kävellä kosken rannalla ja katsella pihapiiriä. Sääkin suosi jälleen kerran meidän pyöräilyämme: oli aurinkoista mutta ei kuitenkaan tukahduttavaa.

Paluumatkalle lähdimme vajaan tunnin pysähdyksen jälkeen samaa suorinta tietä eli Nastolan keskustan ja Villähteen kautta Lahteen. Lähellä Nastolan keskustaa tein aloittelijan virheen eli jätin sormen etukiekon pinnojen väliin tavoitellessani juomapulloa pyörän telineestä. Olin ilmeisen onnekas, koska vasemman käden etusormesta leikkautui vain pieni siivu sormenpäästä. Verenvuoto oli tietenkin massiivista, mutta onnekseni myös apteekki oli melkein kohdalla. Pesin sormenpään apteekin juomavedellä ja ostin laastaria pitämään nahanriekaleen haavan päällä. Pikkuisen sormea edelleen tykyttää, mutta laastari näyttää pysäyttäneen verenvuodon aika hyvin.

Tullessa jätimme pyörät sopivaan paikkaan...

Matkalla meillä oli mukana uusi laite eli navigaattori, jonka toimintoja yritämme harjoitella ennen syksyllä odottavaa Saksan pyöräilymatkaa. Menomatkalla navigaattori piippaili ahkerasti lähes joka risteyksessä, sillä paikallistuntemuksella varustettuna emme tietenkään noudattaneet sen laskemia reittiohjeita. Paluumatkalla unohdin laittaa aja-komennon päälle, joten piippaukset loppuivat, ja sain nauttia vain nopeus- ja muista mittarilukemista.

Kahvilan avauduttua tajusimme, missä vaarassa niiden renkaat olivatkaan.

Kovin pyörittämäni nopeuslukema oli n. 33 km/h, alamäissä pääsin hetkittäin vielä kovempaa, vaikka en uskallakaan laskea tuntemattomilla pyörätiepäällysteillä täysillä. Pari kertaa eteen tulikin sellaista kynnöspellon ja kasvimaan sekoitusta, kerran melkein lentohiekkaa, ettei hurjasteluun ollut syytäkään. Miehelle moiset nopeuslukemat merkitsevät kevyttä palauttelua varsinaisten harjoitusten välissä; vaan itsepä ilmoittautui.

Sormivammasta huolimatta voin taas olla tyytyväinen tähänkin kotiseutupyöräilyyn.