Kukkoa viinissä

Vapun jäljiltä jäi pariin punaviinipulloon pohjat, jotka halusin käyttää ruoanlaittoon. Jostain kummasta sain päähäni etsiä coq au vin eli kukkoa viinissä -reseptin, vaikka emme a) juuri koskaan syö broileria sen huonon eettisen maineen vuoksi, emmekä b) ikinä käytä pekonia tai sianlihaa mihinkään ruokaan. Jälkimmäiseen ovat syynä sekä makumieltymykset, terveyssyyt (niveleni eivät kestä juuri lainkaan lihaa eivätkä etenkään sianlihaa) että se yleinen eettinen kuorma, mikä lihansyöntiin liittyy.

Vaan niin minä vain kävin läpi muutaman viinikukko- reseptin ja totesin, että kyllä niissä kaikissa on pekonia. Se ilahdutti, että niissä on myös sieniä, ja että sienilajin saisi näköjään valita aika vapaasti (näin mainintoja herkkusienistä, tateista ja suppilovahveroista - siis hyvin erilaiselta maistuvista sienilajeista). Eivätkä ainekset vaikuttaneet muutenkaan mahdottomilta: sipulia, yrttejä ja edullisia "kukon" eli broilerin koipipaloja.

Sitten tulikin seuraava tenkkapoo. Mies ilmoitti, ettei halua syödä koipipaloja vaan mieluummin rintafilettä/leikettä. Toisaalta hän kunnioittaa klassikkoreseptejä, joten sain hänet vakuuttuneeksi siitä, että maun vuoksi padassa pitää olla myös sitä vahvempaa lihaa ja luita.

Kaupassa kävi ilmi, että ilmeisen moni muukin ostaa vain broilerin valkoista lihaa. Koipireidet maksoivat alle kolme euroa kilolta, fileeleikkeet melkein kympin. Ostin kolme kappaletta kumpiakin ja lähdin kotiin valmistamaan ruokalajia Hesarin ohjeen mukaan.

Kerrankin noudatin ohjetta lähes pilkulleen, mikä ei ole ollenkaan vahvuuksiani. Liotin kuivatut suppilovahverot ja punikkitatit ajoissa lämpimässä vedessä (tästä ei ollut mainintaa, mutta halusin niistä ohjeissa oletettujen tuoreiden sienten kaltaisia). Solmin kauniin maustenipun purjonlehdellä timjaminoksista ja persiljasta. Suostuin jopa kierittämään kananpalat jauhossa, ruskistamaan ne huolella ja paistamaan myös pelottavat pekonit rapeiksi ennen pataan lisäämistä.

Sitten vain pata uuniin ja lisäkkeitä väsää- mään. Tässä poikkesin ohjeesta, sillä riisi (sinänsä varmasti maukas pilahviriisi) ei ole sekään suosikkejamme. Keitin riisin sijasta spelttihelmiä ja paloittelin jääkaapista löytyneet lantun ja palsternakan kuutioiksi, jotka haudutin paistinpannussa mausteiden ja siirapin kanssa. Siihen meni parikymmentä minuuttia.

Noin tunnin hauduttamisen jälkeen kukko viinissäkin oli valmis ja saatoimme ryhtyä syömään. Minä maistoin linnun jalkaa, mies rintaa. Maku ja koostumus olivat ensiluokkaisia! Pekonit jätin lautasen reunalle, mutta ymmärrän kyllä niiden funktion tällaisen laihan lihan mehevöittäjänä.

Avasimme uuden punaviinipullon, jota emme taaskaan saaneet kahteen pekkaan juotua. Kierre on näköjään valmis... Tosin pataa riittää vielä huomiseksikin, joten eiköhän viinikin tule tällä kertaa juoduksi loppuun.

Ai niin, vielä yksi oivallus: mustaviinimarjahillo sopii tämänkin kanaruoan kanssa aivan uskomattoman hyvin!