Olin vilpittömän iloinen viestistä, sillä eilen vielä hän pohti, mahtaako löytää sieniä. Mukaan oli kuulemma tarttunut myös saunayrttejä ja villivihanneksia. Minä lähetin vastavuoroisesti kuvan pienenpienestä sienikaunottaresta, joka juuri silloin osui eteeni.
Minun tämänpäiväinen saaliini ei ollut suuren suuri, mutta ilokseni törmäsin myös muutamaan laakakorvasieneen. Kovin usein en ole niitä löytänyt, viimeksi tosin viime vuoden korvasienireissullamme. Sitä edellinen havainto taisi olla jostain 1980-luvulta, jolloin muutamana keväänä keräsin niitä maalta naapurin maatalon purukasasta.
Tänään nautin erityisesti päivän lämmöstä. Tunne oli jopa hieman hämmentävä, sillä menomatkalla metsään sain polkea pyörälläni ihan tosissani ylämäkeen ja kovaan vastatuuleen. Tullessa taival taittui sitäkin leppoisammin, melkein polkematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti